Samppa Rautio
Yle
YleX:n Uuden musiikin ohjelmien musatoimittajat Anne Lainto ja Venla Kokkonen valitsevat viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin, jolla ei vielä ole levytyssopimusta. Tällä viikolla vuorossa on Onni Boi.
Onni Boi on laulaja-lauluntekijä-tuottaja, joka tekee herkkää, pelkistettyä elektronista musiikkia.
Onni Boi – Colors YleX kommentoi:
Colors-kappale esittelee tyylitietoisen, herkkään ja melankoliseen tunnelmaan luottavan artistin, joka tietää, että vähemmän on enemmän. Kun kappale on melko pelkistetty ja vähä-eleinen, jokainen soundi ja tunnelman kasvu saa ansaitsemansa huomion. Colors sopii täydellisesti viileään keväiseen aamuyöhön, kun linnut lopettavat hetkeksi laulunsa ja kaikkialla on hiljaista.
Haastattelussa Onni Boi
Mikä sai sinut aloittamaan musiikin tekemisen?
Varmaan se, että kotona soi hyviä levyjä ja oli soittimia tarjolla. Ensimmäinen oma laulu on tehty Oulussa noin vuonna -90. Sen nimi taisi olla Avokadolaulu, kasetti löytyy. Biisinteko ja bändihommat alkoi kiinnostaa enemmän vasta teini-iässä, kun piti keksiä jotain äänekästä ja näyttävää, että pääsisi treffeille.
Mistä artistinimesi tulee?
Se tulee mun nimistä, Onni ja Poika. Ystävien suussa se on saanut tuollaisen kansainvälisemmän muodon.
Mitkä ovat tähänastisen uran suurimmat saavutukset?
Sanotaan vaikka Turku Modern Itku Festival. Olin viime kesänä Turussa keikalla, lauloin ja soitin kitaraa toisena festaripäivänä taidegalleriassa. Jossain vaiheessa keikkaa tyypit alkoi itkeä – yllättävän monta ihmistä siis ihan kunnolla itkeä. En tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, että ihmiset itkee, kun niille soittaa, mutta tuntui ilman muuta saavutukselta.
Mitä keikkaa jännitit eniten?
Eniten olen varmaan jännittänyt jotain pientä olohuonekeikkaa, jossa kuulijat on ihan hajuetäisyydellä. Ei pääse yleisöä eikä biisejään pakoon, vaikka laittaisi silmät kiinni ja lisää kaikua.
Mikä olisi unelmakeikkapaikkasi?
Ah. Tää voisi olla sellainen jokilaiva Amazonilla aamuyöllä. Pitkä keikka, jonka lopulla aurinko alkaisi nousta ja viidakon eläimet huutelisivat taustalla. Joo tämä se on, jokilaiva. Jokilaivamanagerit, ottakaa yhteyttä.
Jos Colors soisi elokuvassa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?
Tää kohtaus olisi kliseitä kaihtamattoman teinielokuvan loppupuolella. Bittersweetti kohtaus, jossa kaksi merkittävää sivuhenkilöä tapaa viimeisen kerran. Ne ei puhu ollenkaan, syö vain purkkaa ja lopulta toinen lähtee. Elämä jatkuu, mutta mikään ei ole ennallaan.
Miten ja missä kappale syntyi?
Reilu vuosi sitten Berliinissä. Sanat ja melodia tulivat nopeasti ja vahingossa, hetken laulu -meiningillä. Colors oli aika erilainen biisi silloin, sellainen pianoballadi.
Onko sinusta Nosteessa-artistiksi? Lähetä demo musatoimittajille täältä!
