Hyppää pääsisältöön

Marjo Niemi: Kuinka suojautua taiteelta?

Kolumnin artikkelikuva
Kolumnin artikkelikuva Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos-kustantamo Marjo Niemi

Taide rusikoimassa sinua ei ole kiva ajatus. Siispä suojaudu taiteelta, mikäli pystyt.

Toisaalla epäkaupalliset apurahataiteilijat itkevät, että taide on työskentelyä tuntemattoman kanssa. Toisaalla rohkeat mielipidevaikuttajat puhuvat siitä, että suuren yleisön tai mesenaattien pitää saada määrittää millaista taidetta ylipäänsä on. Tai sitten se on tehtävä omalla kustannuksella.

Mikäli taiteesta ei ole löydettävissä yleisesti hyväksyttyjä kasvattavia tai hyvinvointia lisääviä vaikutuksia, se on luokiteltava vaaralliseksi. Koska tällaista seulaa ei vielä laajamittaisesti ole luotu, annan sinulle keinoja pysyä turvassa.

Brändää itsesi taiteen kuluttajana. Sinusta tulee erilainen mielikuva, jos sanot harrastavasi kirjallisuutta, kuin jos sanot harrastavasi kuvataiteita. Kuvataiteessa ei ole useinkaan sanoja, se iskee kielen ohi ja on siksi riski.

Jos taas pidät nykyteatterista tai nykytanssista, ole varovainen. Et välttämättä halua antaa itsestäsi sellaista kuvaa, että olet kotonasi sätkivien ihmislihojen edessä. Baletti käy hyvin. Runous on vaarallista. Älä puhu siitä julkisesti tai saat syyttää vain itseäsi. Lue vain taiteilijoiden elämäkertoja tai jos välttämättä haluat hurjastella, tartu johonkin palkittuun romaaniin.

Keskity yksityiskohtiin. Konsertissa katsele vaivihkaa muuta yleisöä. Tarkkaile onko paikalla tuttuja kasvoja, seuraa miten muut asettuvat taiteen äärelle, minkälaisessa asussa ja kenen seurassa. Muista että hekin tarkkailevat sinua, pysy tietoisena itsestäsi.

Kun konsertti alkaa, mieti onko soitin vireessä tai löytyykö ilmaisusta jokin yksityiskohta, joka ei ole kohdallaan. Mieti, miellyttävätkö muusikot ulkomuodoltaan sinua, ruumiineen, vaatteineen, elehdinnältään. Mikäli löydät jonkin asian, joka ei miellytä sinua tai joka miellyttää sinua erinomaisesti, olet turvassa. Siinä on asia, josta puhua esityksen jälkeen.

On hyvä ottaa esityksestä ennalta selvää, ettei altistu taiteelle ilman minkäänlaista etäisyyttä. Taideaktin tapahtuessa ja sen jälkeen valmistaudu somettamaan.

Ota valokuvia niin paljon kuin suinkin kehtaat: itsestäsi, esityksestä, väliaikatarjoiluista. Konsertin ajan mieti miten muotoilet päivityksesi sosiaalisessa mediassa. Jos kaikesta varautumisesta huolimatta vaikutut, tämä päivityksen tekeminen auttaa sinua rauhoittumaan.

Koska taide on järkyttävää, voi itseään suojella lukemalla siitä vain kritiikin. Jos kriitikko ei yksiselitteisesti ilmaise, että tämä kaikkien on koettava, älä riskeeraa itseäsi mahdollisesti hahmottoman ja ehkä jopa käsittämättömän taide-elämyksen vaikutuksille.

Googlaa tekijä tai tekijät ennen altistumista. Mikäli joku heistä on valtamedioista tuttu, hänen julkisuutensa on eräänlainen vakuutus laadusta. Ei hän omaa uraansa mihinkään sontaan tärväisi.

Onko teoksen esittelyssä tai kritiikissä maininta jostakin kuuluisasta suurmiehen suurteoksesta, johon teos viittaa? Se on hyvä merkki, saat siitä heti hiukan suojakuorta taidetta vastaan, tiedät enemmän mitä ehkä on tulossa. Parasta on, jos taiteilija itse, tai hätätapauksessa edes markkinointikoneisto, vertaa teosta johonkin menneeseen suurteokseen tai on ehkä jopa tulkinta siitä. Silloin voit tietää, että sinua mahdollisesti odottava taideteos on jo tuhansien hyväksymä, kertaalleen käsitelty ja mallikkaasti sopeutunut. Voit keskittyä vertailemaan mennyttä teosta nykyiseen, jos sinua tällainen helpottaa.

Etsi taideteoksesta vastaavan henkilön haastatteluja ja valokuvia. Mitä enemmän niitä löytyy, sitä enemmän olet turvassa. Silloin taiteilija osaa esiintyä edustuskelpoisena ja puhua toimittajia miellyttävällä tavalla. Jos taiteilija ei osaa puhua selvästi, hänen täytyy olla typerys tai intellektuelli. Kaikkien pitää osata käyttäytyä ja kommunikoida, ja tämä koskee myös taiteilijoita.

Taiteen pitää sopeutua sinuun, ei sinun taiteeseen. Niin paljon kuin kaipaammekin jonkun vieraan väliintuloa, sinun ei tarvitse sietää tuntematonta, jotain mikä ei ole jo valmiiksi sulatettua, joka ei toimi niillä keinoilla jotka jo tunnet. On täysin kohtuutonta odottaa sinun haluavan tässä maailmassa vielä vapaa-aikanasikin ajatella, tuntea, yllättyä.

Turvallista päivää ja mukavia unia!

Tekstin innoittaja on Theodor W. Adornon Massakulttuurin kaava. Suomentanut Jussi Backman, Nuori Voima 4-5/2002.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 7: Vauhtisokeutta

    Jonni Roos tekee kitaranrakennushankkeensa ensimmäiset mokat

    Rohkaistuneena ensimmäisen verstaskäyntini onnistuneesta höyläys-sessiosta, palasin muutamaa viikkoa myöhemmin paremmin kuivuneiden puiden kanssa Nikkariverstaalle, Espooseen. Oikaisin ruusupuisen otelauta-aihion oikohöylällä ja kuljettelin sen muutamaan kertaan tasohöylän läpi.

  • Siri Kolu: Koputetaan puuta eli kehumisen valtava voima

    Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus!

    Kehuminen on näkyviin piirtämisen taito. Sen taito ja oikeus on kaikilla meillä. Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus muidenkin tietoon, kehottaa kirjailija Siri Kolu.

  • Suomalaisia tv-aarteita: Hyvät herrat

    Kertomus Hyvät herrat -tv-sarjan tekemisestä

    KulttuuriCocktail kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Viidentenä tv-helmenä on Pertti Melasniemen ohjaama ja Lasse Lehtisen ja Aarno Laitisen käsikirjoittama Hyvät herrat, jota esitettiin MTV3:ssa 1990–1996.