Hyppää pääsisältöön

Bachia kuin kahvia – kuumana, tuoksuvana ja klassisen tasapainoisena

Kiinnostun aina, kun näen Carl Philipp Emanuel Bachin musiikkia esitettävän tai levytettävän. Omaan isäänsä ja ihailijoihinsa, wieniläisklassikoihin verrattuna näkymättömäksi jäänyt Emanuel Bach kirjoitti tunteikasta, väreilevää, spontaania ja taidokasta musiikkia. Sitä esittelee nyt Café Zimmermann, 1700-luvun Leipzigin amatöörimusisointi-iltamien isännältä nimensä lainannut yhtye, levyllisellä Bachin saksankielisiä kantaatteja ja kamarimusiikkia.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Sekä Carl Philpp Emanuel Bachia edeltävä, isä-Bachin myöhäisbarokki että C.P.E.:tä seurannut wieniläis- eli täysklassismi soivat yhä ja jatkuvasti konserteissa, kirkoissa ja teattereissa. Emanuel Bach on jäänyt hivenen piiloon, kahden epookin, barokin ja klassismin väliin. Johann Sebastian Bachin maineikkaista säveltäjäpojista toiseksi vanhin, Carl Philipp Emanuel oli nuoresta pitäen hyvin tietoinen oman aikansa uudistusmielisestä hengestä. Omaelämäkerrassaan vuodelta 1773 hän muistelee Berliinin ja Dresdenin hoviorkestereiden esityksiä vuoden 1740 paikkeilla: ”Kuka voisikaan olla huomaamatta sitä hetkeä, jolloin musiikkia ei voinut enää esittää kuin kaikkein tarkimmin ja hienostuneimmin, jolloin alkoi uusi aika säveltämisen taiteen kohota nykyisiin korkeuksiinsa.”

Café Zimmermannin levytekstin kirjoittanut Bach-ekspertti Peter Wollny sijoittaa Emanuel Bachin vakuuttavasti aikaan, jolloin musiikin esittämisen tuli olla ”empfindsam”, tunteikasta. Säveltäminen alettiin nähdä tarkkana, yksilöllisenä taiteena, jossa pyrittiin yhä tiiviimmin esittämään tarkoin määriteltyjä tunteita ja mielenliikkeitä. Tunteellinen tyyli, empfindsamkeit tunnetaan Bachin omien kirjoitusten kautta, ja sekin tiedetään, että hän toimi esikuvana 1700- ja 1800-lukujen taitteen wieniläisklassismin merkkihenkilöille, Haydnille, Mozartille ja Beethovenille.

Empfindsamkeitissa on haasteena nopeiden tunnelmanvaihdosten, tunneilmaisun eli affektien esiintuominen puhuttelevasti mutta samalla hyvällä maulla. Palkkiona on paitsi hyvää musiikkia, myös korvien avaaminen Emanuel Bachia seuranneiden täysklassikoiden musiikkiin. Ilman Bachin tunteellisen tyylin piirteiden tunnistamista Mozartista ja Haydnista haihtuu puolet ilmaan. Mutta on Bach yksinäänkin viihdyttävää ja liikuttavaa – kunhan sen saa tarjoiltuna Café Zimmermannin tapaan kuumana ja tuoksuvana mutta samalla klassisen tasapainoisena!

Carl Philipp Emanuel Bach: Der Frühling; Sinfonia a-molli sekä Triosonaatti B-duuri kahdelle viululle ja basso continuolle; Kolme aariaa tenorille; kantaatit Fürsten sind am Lebensziele sekä Selma; Sonatina d-molli cembalolle ja orkesterille. - Rupert Charlesworth, tenori, Café Zimmermann. (Alpha Classics/Outhere Music, Alpha 257)

Kuuntele Uudet levyt 21.4.2017, toimittajana Ville Komppa.