Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa

Pietari K ja grafiikkaa
Pietari K ja grafiikkaa Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,pietari kylmälä

Kaupunkilaisena oleminen vaatii erityisiä kaupunkilaistaitoja: on osattava olla yksin, asuttava tiiviisti ja opittava kuluttamaan. Vaikka 2000-luku tullaan muistamaan kaupungistumisesta, meistä jokainen voisi oppia kaupunkilaistaitoja 1940-luvun romaaneista. Kilroy oli jo silloin käynyt täällä.

Ei ole helppoa olla kaupunkilainen luovan luokan edustaja. Se vaatii paljon kertakäyttömukista juotua maitokahvia ja sekalaisia ihmissuhteita omassa punavihreässä kuplassa. Kaupunkilaisuutta täytyy harjoitella.

Vuonna 1947 ilmestyi kaksi Kilroy-tarinaa: Nimimerkki Outsiderin, eli Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä (1947) ja viihdekirjailijamestari Hilja Valtosen Kilroy sen teki (1947). Niissä näkyy, kuinka kaupunkilaisharjoitukset aloitettiin.

Viihdyttävät Kilroy-tarinat ovat modernin kaupunkiunelmoinnin varhaishistoriaa, joiden tarjoama esimerkki on myöhemmin johtanut muun muassa graafisen suunnittelijan myyttiseen hahmoon.

Miten Kilroy-tarinat siis opettavat meitä olemaan hyvin urbaaneja?


Urbaani legenda Kilroysta, joka “kävi täällä”, syntyi toisen maailmansodan aikana ja levisi seinäkirjoituksina amerikkalaisten sotilaiden mukana ympäri maailmaa. Graffiti löysi sodan jälkeen tiensä populaarikulttuuriin.

Hilja Valtosen Kilroy sen teki -romaanissa graffiti tulee näkyviin aina kun romaanin päähenkilö Ulla Järvinen saa petkutettua entistä, petollista kihlattuaan. Hätistellessään petollista eksäänsä Ulla Järvinen saa kuulla saaneensa miljoonaperinnön ja lähtee toteuttamaan vaurasta tulevaisuuttaan sekalaisin seurauksin. Tässä modernissa romaanissa nuoren naisen itsenäisyyspyrkimykset ja hedonistinen rikastumisen unelma kietoutuvat toisiinsa.

Sodan jälkeen kaupungeissa oli ennätyksellisen paljon yksineläviä nuoria naisia. Sota oli tappanut suuren osan nuorista miehistä, ja sikäli Hilja Valtosen kertomus itsenäisestä ja omaehtoisesta nuoresta naisesta on ymmärrettävä: sodanjälkeisessä modernissa ajassa oli selvästi tilausta uudenlaiselle sinkkukirjallisuudelle.

1940-luvun Sinkkuelämää olisi kuvattu yhteisasunnossa, jossa sodan köyhdyttämä kansa unelmoi vauraammasta tulevaisuudesta.

Myös Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä -romaanin päähenkilö toimittaja Virta on sinkkumies. Kilroy oli täällä on salapoliisikertomus, jossa yritetään selvittää vuokrakimppakämpässä tapahtunutta murhaa. Kimppakämpän muut asukkaat viettävät huikentelevaa sinkkuelämää, ja ensimmäiset murhasta epäillyt henkilötkin ovat kämpässä ramppaavia rakastajia.

Nyt elämme taas aikaa, jolloin yksinasuvien ihmisten määrä kasvaa kaupungeissa. Suomessa on yli miljoona yksinasuvaa ja heistä suurin osa on naisia. Uusi kaupunkikulttuuri lepää yksinasuvien, mutta hyvin toimeentulevien ja kuluttamaan kykenevien ihmisten harteilla.

Mikäli Sinkkuelämää-sarja olisi kuvattu 1940-luvun lopulla, se olisi luultavasti tapahtunut pölyisessä yhteisasunnossa, jossa sodan köyhdyttämä kansa unelmoi vauraammasta tulevaisuudesta.

Kilroy-tarinoiden kaupunki on tiheästi asuttu, yksinelävien luovien ihmisten kansoittama paikka, joka sykkii ja kukoistaa vaurauden tavoittelun myötä. Se on myös pyrkyryyden, rikosten ja huijauksien maaperää, jossa vahvimmat vievät voiton.

Artikkelin jakopalkki
Artikkelin jakopalkki Kirjojen Suomi,pietari k

Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä on oikeastaan kertomus sodanjälkeisestä asuntopulasta. Tiivis asuminen herättää dekkarin peruskysymyksen: miten murhaaja on voinut päästä yhteisasunnon olohuoneeseen suorittamaan rikoksensa ilman, että kukaan on huomannut?

Tiivis asuminen lisää kierroksen myös murhan selvittelyyn, sillä yhteisasunnossa salaisuudet paljastuvat herkästi ja henkilöhahmot eivät voi mitään omalle uteliaisuudelleen. Kimppakämpän lautaseinän äänenvaimennus on olematon. Asumisen puutteista huolimatta 1940-luvun lopun Kilroy-tarinoiden sävy ei ole ahtautta, kurjuutta ja köyhyyttä korostava, vaan kansainvälinen ja toiveikas.

Myös Hilja Valtosen Kilroy sen teki alkaa kuvauksella juoruilusta kerrostalon rappukäytävässä, jossa kaikki tietävät toistensa asiat. Tällaisissa tiheissä kaupunkilaisissa tiloissa kommunikaation on tapana mennä ristiin ja viestien joutua harhateille. Niinpä myös Valtosen romaanissa väärä Ulla Järvinen saa miljoonaperinnöstä kertovan sähkösanoman ja kertomuksen tapahtumat saavat alkunsa.

Tiheä asuminen tuottaa kaupunkilaista aktiivisuutta: salaisuuksia ei ole ja oma maine leviää salamannopeasti.

Suomessa on viime vuodet keskusteltu paljon tiheän kaupunkirakenteen merkityksestä elämänlaadulle, viihtyvyydelle, ekologisuudelle ja innovaatioille. Sodanjälkeiset Kilroy-kirjat vahvistavat 2000-luvun opinkappaleen siitä, että tiheys todella tuottaa kaupunkilaista aktiivisuutta: salaisuuksia ei oikein voi pitää kun naapuri kuulee paperinohuen seinän läpi; postit menevät sekaisin, kun samassa rapussa asuu kaksi Järvistä; on helppo tehdä vaikutus ihailijaan, kun oma maine leviää salamannopeasti.

Kun tähän tiheän kaupunkirakenteen keitokseen lisätään vielä nykyaikaisen sosiaalisen median monimutkaisuudet, aletaan olla jo aika hyviä kaupunkilaisia. Ilmankos nuori luova luokka viihtyy niin mielellään vaikka Helsingin Kalliossa, joka on Suomen tiheimmin asuttu paikka.

Sodan loppuminen on selvästi myös uudenlaisen kulutuskulttuurin syntyhetki. Sekä Aarne Haapakosken Kilroy oli täällä että Hilja Valtosen Kilroy sen teki ovat romaaneja rahasta. Haapakosken romaanissa tarvitaan rahaa, kun halutaan juhlia tanssisalongeissa tai ostaa hämärillä pihoilla kaupiteltavaa pimeää viinaa. Raha pyörittää Valtosen romaanin toimintaa, ja mahdollisuus miljoonaperintöön saa päähenkilön muuttamaan elämänsä.

Artikkelin jakopalkki
Artikkelin jakopalkki Kirjojen Suomi,pietari k

Johannes Ekholmin kirja Graafinen suunnittelu – käytännöt, tekniikat, strategiat on eräs 2010-luvun hämmentävimmistä kaunokirjallisista tuotteista, vaikka se onkin alunperin Helsingin designmuseon näyttelyjulkaisu vuodelta 2013. Teos koostuu litteroiduista dialogeista, joissa Ekholm keskustelee muiden graafisten suunnittelijoiden kanssa graafisesta suunnittelusta. Samalla se on läpileikkaus nuorten urbaanien ammattilaisten maailmasta ja mielestä.

Eräässä Ekholmin kirjaamassa keskustelussa designmuseon näyttelyintendentti Suvi Saloniemi kuvaa kaupunkilaisen kulutushybriksen huumaavaa hetkeä: “Ja sitten mä huomaan että heti kun on ollut joku tollanen että on mennyt myöhään ja juonut vähän viiniä, ja sit sillai rupee ostaa ihan älyttömiä niinku ruokia ja tulee sellanen et niinku ‘no, mä oon vaan täs tilassa, et mä voin ostaa totaki, ja…’”

Saloniemen kertoma kuluttamisen hetki kuvaa suvereenia kaupunkilaisuutta kypsemmin kuin sodanjälkeiset Kilroy-tarinat. Viinihumalan voi ymmärtää impulsiivisen, helpon ja huumaavan kuluttamisen vertauskuvana. On tultu hyvin kauaksi aikaisempien sukupolvien harkitsevasta rahankäytöstä. Lompakon paksuuskaan ei hillitse uutta urbaania kulutuskulttuuria, koska ostokset tehdään luotolla ja niiden seuraukset kohdataan vasta seuraavana päivänä.

Kaupunkikulttuuria ei ole olemassa ilman rahaa ja kulutusta. Nykyään tämä on entistä selvempää, koska kaupungeista on tullut palveluelinkeinojen ja kulutuksen maailmoita. Perinteinen tavaratuotanto on hävinnyt kaupunkien ulkopuolelle – jopa Kiinaan.

Stereotyyppinen nuori kaupunkilainen on palvelualalla itseään työllistävä oman onnensa seppä, joka mielellään lykkää perheen perustamista kunnes omat unelmat on toteutettu. Ammatiltaan hän on graafinen suunnittelija, kuten Ekholmin teoksen nimi, Graafinen suunnittelu, vihjaa.

Kilroy ei ole kukaan meistä, vaan hän on kaukainen unelma ja häviävä aave.

Whodunnit-dekkareiden tärkein kysymys on vielä auki, eli kuka Kilroy oikein on? 1940-luvun lopun Kilroy-tarinoiden sankarit etsivät Kilroyta (lue: rahaa, onnea, itsenäisyyttä) itsensä ulkopuolelta. Kilroy on perintönsä testamentannut kuollut täti, tai kaupunkia terrorisoiva mystinen ryöstömurhaaja. Kilroy ei ole kukaan meistä, vaan hän on ulkomainen vaikute, kaukainen unelma ja häviävä aave.

Kilroy edustaa kiihkeää kaupunkilaiselämää, vaurastumisen haavetta, kansainvälisyyttä ja itsenäisyyttä. Nykyajan suvereeni kaupunkilainen on sisäistänyt nämä ihanteet. Hän ei enää unelmoi oman elämän ulkopuolelta tulevasta, äkillisestä rikastumisesta, vaan omistaa luottokortin. Tämän takia 1940-luvun Kilroy-tarinat tuntuvat hiukan vanhentuneilta.

Nykypäivänä kaupunkilaisuutta ei tarvitse etsiä jostain ulkoisesta Kilroy-hahmosta, koska se on muuttunut jokaisen kaupunkilaisen sisäistämäksi tunteeksi. Kaupunkilaisharjoitukset ovat johtaneet siihen, että nykyään ihmisten oma luottokelpoisuus mittaa unelmoinnin määrää. Kilroy on jokainen, jolla on luottamusta tulevaisuuteen, kykyä kuluttaa ilman omantunnontuskia ja vaipua “tilaan”, jossa on vain tämä hetki ilman huomista, ilman menneisyyttä.

Aarne Haapakoski eli Outsider polttaa pitkää piippua
Kaupunkilainen toimessaan. Aarne Haapakoski, joka julkaisi kirjoja muun muassa Outsider-nimimerkillä, oli maailmankansalainen. Aarne Haapakoski eli Outsider polttaa pitkää piippua Kuva: SKS Kirjojen Suomi,Outsider,aarne haapakoski

Lue Outsiderin Kilroy oli täällä e-kirjana!

Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa
  • Eläköön ikuisesti #Suomi100 - pakkopullaan tukehtuu mielellään

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Olen nyt tarkastellut Suomen satavuotisjuhlia tietyllä tavalla aitiopaikalta viimeisen vuoden ajan toimittajana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa ja oloni on toiveikas. Tämä Suomi100-juhlinta tuntuu nimittäin sopivan keveältä ja ilahduttavan tyhjältä, aivan kuten nationalismin jälkeiseen maailmaan kuuluukin. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Maalle mars! Suomalaisen maaseudun epäromanttinen historia

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Kaupunkilaisille on luonteenomaista, että he haluaisivat olla maalaisia - ainakin silloin tällöin. Yleensä tämä halu tulee silloin kun ahdistaa, on kiire tai sää on huono. Näinä hetkinä kaupunkilaiset ajattelevat lapsuuden pitkiä kesiä mummolassa ja miettivät, että olisiko meistäkin maalaisiksi. Ajatus kuitenkin haihtuu nopeasti, kun kaupunkilaiset tajuavat, että sama ahdistus, kiire ja huono sää jatkuvat myös maalla. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Ikkunat auki pohjoiseen! Saamelainen kirjallisuus on modernimpaa kuin suomalainen

    Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast

    Suomessa on vieläkin vallalla sellainen ennakkoluulo, että saamelaisuus on jotenkin perinteistä ja alkuperäistä. Tosiasiassa koko saamelainen kulttuurielämä ja taide on modernia, sanoi kirjailija, muusikko ja kuvataiteilija Nils-Aslak Valkeapää haastattelussa jo vuonna 1999. Onko se mahdollista – ja miten? Kuuntele podcast tai lue essee täältä!

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

Kirjojen Suomi

  • Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Yleisö on äänestänyt Vuosisadan kirjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Onnea, Sinuhe! Voittaja julkistettiin Vuosisadan kulttuurigaalassa 18.10.2017. Toiseksi eniten ääniä sai Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja kolmanneksi Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla.

  • Emmi Itäranta: Planeetta jolla elämme on muuttumassa toiseksi

    Emmi Itärannan verkkolukupiirissä pohditaan ilmastonmuutosta

    Kirjojen Suomen verkkolukupiirissä luetaan Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu (2015). Lukupiirin vetäjä, kirjailija Emmi Itäranta on käsitellyt omissa teoksissaan ilmastonmuutosta. Siksi hän valitsi luettavaksi Elina Hirvosen lähitulevaisuuteen sijoittuvan tarinan.

  • Lapsen kurittaminen ei kannata, sen tiesi jo Teuvo Pakkala

    Lapsen kurittaminen ei kannata, sen tiesi jo Teuvo Pakkala

    Koivuniemen herra on jo Suomessa pantu eläkkeelle, mutta lapsia kasvatetaan edelleen kurittamalla. Ei kannattaisi. Sen osoittavat nykytutkimus ja Teuvo Pakkalan lapsinovellit, jotka hän kirjoitti 1800-luvun lopussa.

  • Kahtiajakautunut maa matkalla uuteen sotaan – lue 30-luvun klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 30-luvulle.

    Kirjojen Suomi on kertomus satavuotiaasta Suomesta ja sen vaiheista. Nyt matkamme kulkee läpi dramaattisen 30-luvun. Vuosikymmen jätti jälkeensä monia klassikoita: Toivo Pekkasen työläisromaanin Tehtaan varjossa ja Hella Wuolijoen näytelmät. Runoilija Saima Harmaja kirjoitti koko tuotantonsa 30-luvulla. Olavi Paavolainen kuvasi esseissään ajan henkeä ja F.E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

  • Nämä kirjat muuttivat elämäni – tutustu tarinoihin

    Riku Rantala, Maija Vilkkumaa ja Sanna Stellan kertovat

    Kirjat korvasivat Antti Tuurille perheen, mullistivat Riku Rantalan elämän 6-vuotiaana ja Maija Vilkkumaa löysi Saima Harmajasta sielunsisaren teini-iässä. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille.

  • "Romaani kuvaa sitä, kuinka vaikeaa on nuorena naisena vaeltaa" - Maija Vilkkumaan verkkolukupiirissä keskusteltiin sukupolvista ja selviytymisestä

    Maija Vilkkumaan verkkolukupiirin loppukeskustelu

    Muusikko Maija Vilkkumaan vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Anja Kaurasen (nyk. Snellman) romaani Sonja O. kävi täällä (1981). On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti niissä, jotka lukivat sen vuosien jälkeen uudestaan ja niissä, jotka tarttuivat siihen ensi kerran? Keskusteluun voi edelleen osallistua!

  • Kuka saa kirjallisuuden Nobelin 2017?

    Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaja julkistetaan klo 14

    Ruotsin akatemia ilmoittaa torstaina klo 14 tämänvuotisen kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan. Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen esittelee ennakkosuosikkeja ja pohtii, mitkä seikat vaikuttavat valintaan.

  • Viekää vaikka munat, mutta kulutusta en lopeta! Kolmen dystopian totuus kapitalismista

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Margaret Atwoodin romaaniin perustuva hittisarja The Handmaid’s Tale -sarja on dystopia naisten orjuuttamisesta, mutta se kertoo ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta. Ehkä dystopiakirjallisuuden suosio johtuu siitä, että muutokset tuntuvat mahdottomilta toteuttaa demokraattisesti. Selviämmekö planetaarisista haasteista ilman toisten orjuuttamista ja väkivaltaa? Lue essee tai kuuntele podcast täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Kirjojen Suomi – elämyksiä lukemalla

    Valitsimme kirjan jokaiselta itsenäisyyden vuodelta

    Kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan. Suurin osa kirjoista on luettavissa e-kirjoina vuoden 2017 loppuun saakka. Mitkä kirjat olisit itse valinnut?

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Poimi e-hömppäkirja luettavaksesi täältä

    Jaa kesän parhaat kirjat hashtagilla #hömppäkirjalista

    Ei syytä paniikkiin, vaikka olisit nalkissa mökillä ilman luettavaa. Voit lukea Kirjojen Suomen e-kirjoja! Nämä kirjat viihdyttävät ja saavat suupielet kohoamaan, vaikka viikonloppu ei hellisikään helteillä. Kirjojen Suomella on käynnissä pro hömppä -liike.

  • Pentti Saarikoski, Paul Auster ja tahto nähdä tulevaan

    Paul Auster, Pentti Saarikoski ja maailman tila

    Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta.

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!