Hyppää pääsisältöön

Armenialainen tulokulma requiemiin koskettaa

Armenialaissyntyinen säveltäjä Tigran Mansurian on löytänyt musiikillisen turvasataman levy-yhtiö ECM:n mustavalkoisten levykansien välistä. Itse en ole useinkaan saanut otetta Mansurianin karusta ilmaisusta, mutta uuden levyn Requiem muutaman vuoden takaa koskettaa väkevämmin. 1900-luvun alussa tapahtuneen Armenian kansanmurhan uhreille omistettu teos luo sekä musiikillisen että psykologisen ristivalotuksen, jonka tekijöinä ovat ikiaikainen requiem-teksti ja Armenian ikiaikainen musiikkiperinne.

Tigran Mansurian / Requiem
Tigran Mansurian / Requiem Uudet levyt

Requiem-levyn esipuheessa Mansurian toteaa, että requiemin säveltäminen on ollut hänelle vaikeaa. Länsimaisen perinteen tyypillisissä requiemeissä "Kyrie eleison" lausutaan sekä uskonnollisesti että poliittisesti vahvan, turvallisen yhteisön näkökulmasta; ilman valtiota, kirkkoa tai turvaa rukoileva armenialainen lausuu sen aivan eri sävyllä. Ja kuinka latinankielisen perinteen teksti on sovitettavissa Mansurianin omaan ilmaisuun, joka kumpuaa armenialaisista lauluista?

Kysymyksiä on enemmänkin, eikä Mansurianin Requiem niihin vastaa. Pikemminkin se tekee kulttuurien kohtaamisen mahdottomuutta kuuluvaksi musiikin keinoin. Tai ehkä se on liian pitkälle menevää tulkintaa ei-käsitteellisestä ilmaisusta. Parempi sanoa, että Mansurianin pelkistetty ilmaisu jättää tilaa kuulijan mielikuvitukselle, mutta samalla ohjaa sitä hienovaraisen etnisellä melodiailmaisulla, johon yhdistyy sellainen teksti ja sellainen sointimaailma, että kaikki muut requiemit resonoivat mukana.

Äärimmilleen viritetyn psykologisen jännitteen yhtenä tekijänä on RIAS-kamarikuoron teräksenkylmä, paatoksellinen sointi, joka kaikuu kuin luostarin kupoleissa ja muodostaa tehokkaan kontrastin Münchenin kamariorkesterin herkälle soitolle. Joko ECM:n äänitystiimi on täydellisesti ymmärtänyt Mansurianin pyrkimykset tai sitten yhtiön tyyli on sattumalta sopinut musiikkiin.

Oli miten oli, Mansurianin Requiem on 2010-luvun requiemeistä koskettavin, ajankohtaisin ja tarkkanäköisin. Sen sisältö on monella tavalla paradoksaalinen, ristiriitainen ja yllättävä, sikälikin että se tavoittaa yleismaailmallisuuden nimenomaan etnisyyden kautta. Lisäksi tämän levyn myötä saa tietää, että Armenian kansanmurhassa vuosina 1915-17 ottomaanivaltio murhasi puolitoista miljoonaa etnistä armenialaista, enimmäkseen omia kansalaisiaan.

Tigran Mansurian: Requiem. - Anja Petersen, sopraano, ja Andrew Redmond, baritoni, sekä RIAS-kamarikuoro ja Münchenin kamariorkesteri/Alexander Liebreich. (ECM New Series, 2508)

Kuuntele Uudet levyt 28.4.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.