Hyppää pääsisältöön

Armenialainen tulokulma requiemiin koskettaa

Armenialaissyntyinen säveltäjä Tigran Mansurian on löytänyt musiikillisen turvasataman levy-yhtiö ECM:n mustavalkoisten levykansien välistä. Itse en ole useinkaan saanut otetta Mansurianin karusta ilmaisusta, mutta uuden levyn Requiem muutaman vuoden takaa koskettaa väkevämmin. 1900-luvun alussa tapahtuneen Armenian kansanmurhan uhreille omistettu teos luo sekä musiikillisen että psykologisen ristivalotuksen, jonka tekijöinä ovat ikiaikainen requiem-teksti ja Armenian ikiaikainen musiikkiperinne.

Tigran Mansurian / Requiem
Tigran Mansurian / Requiem Uudet levyt

Requiem-levyn esipuheessa Mansurian toteaa, että requiemin säveltäminen on ollut hänelle vaikeaa. Länsimaisen perinteen tyypillisissä requiemeissä "Kyrie eleison" lausutaan sekä uskonnollisesti että poliittisesti vahvan, turvallisen yhteisön näkökulmasta; ilman valtiota, kirkkoa tai turvaa rukoileva armenialainen lausuu sen aivan eri sävyllä. Ja kuinka latinankielisen perinteen teksti on sovitettavissa Mansurianin omaan ilmaisuun, joka kumpuaa armenialaisista lauluista?

Kysymyksiä on enemmänkin, eikä Mansurianin Requiem niihin vastaa. Pikemminkin se tekee kulttuurien kohtaamisen mahdottomuutta kuuluvaksi musiikin keinoin. Tai ehkä se on liian pitkälle menevää tulkintaa ei-käsitteellisestä ilmaisusta. Parempi sanoa, että Mansurianin pelkistetty ilmaisu jättää tilaa kuulijan mielikuvitukselle, mutta samalla ohjaa sitä hienovaraisen etnisellä melodiailmaisulla, johon yhdistyy sellainen teksti ja sellainen sointimaailma, että kaikki muut requiemit resonoivat mukana.

Äärimmilleen viritetyn psykologisen jännitteen yhtenä tekijänä on RIAS-kamarikuoron teräksenkylmä, paatoksellinen sointi, joka kaikuu kuin luostarin kupoleissa ja muodostaa tehokkaan kontrastin Münchenin kamariorkesterin herkälle soitolle. Joko ECM:n äänitystiimi on täydellisesti ymmärtänyt Mansurianin pyrkimykset tai sitten yhtiön tyyli on sattumalta sopinut musiikkiin.

Oli miten oli, Mansurianin Requiem on 2010-luvun requiemeistä koskettavin, ajankohtaisin ja tarkkanäköisin. Sen sisältö on monella tavalla paradoksaalinen, ristiriitainen ja yllättävä, sikälikin että se tavoittaa yleismaailmallisuuden nimenomaan etnisyyden kautta. Lisäksi tämän levyn myötä saa tietää, että Armenian kansanmurhassa vuosina 1915-17 ottomaanivaltio murhasi puolitoista miljoonaa etnistä armenialaista, enimmäkseen omia kansalaisiaan.

Tigran Mansurian: Requiem. - Anja Petersen, sopraano, ja Andrew Redmond, baritoni, sekä RIAS-kamarikuoro ja Münchenin kamariorkesteri/Alexander Liebreich. (ECM New Series, 2508)

Kuuntele Uudet levyt 28.4.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Nöyrää norjalaista Bach-tulkintaa

    Levyarvostelu

    Tuskin on olemassa toista yhtä esitettyä, levytettyä ja läpitutkittua säveltäjää kuin Johann Sebastian Bach, tuo järkäle. Kuvaavaa on, että Bachin temaattis-systemaattisessa teosluettelossa, Bach-Werke-Verzeichnisissa, lukumäärä nousee reilusti jo yli tuhannen, jonka päälle tulevat vielä numeroimattomat liitteet. Levytysten lukumäärää ei edes uskalla arvailla.

  • Postmodernia aikaa etsimässä

    Levyarvostelu

    Kun kahden jo edesmenneen italialaisen modernin mestarin, Luciano Berion sekä Bruno Madernan musiikkia on sommiteltu peräkkäin, liikutaan menneisyyden ja nykyisyyden välitilassa. Madernan teokset eivät tosin ole säveltäjän omia, vaan sovituksia renessanssin ja barokin ajan säveltäjien musiikista. Eikä siinä kaikki, Madernan sovitukset ovat vain ja ainoastaan sovituksia.

  • Luonteva monityylinen kokonaisuus

    Levyarvostelu

    Kevyempi musiikki on kiinnostanut monia klassisen koulutuksen saaneita laulajia, ja yksi heistä on yhdysvaltalainen mezzosopraano Kate Lindsey. Ranskalaisen jazz-pianisti Baptiste Trotignonin kanssa yhteistyössä syntyneellä levyllä duo asettelee Kurt Weillin musiikin ympärille Alma Mahlerin, Erich Korngoldin sekä Alexander Zemlinskin teoksia.

  • Polyteknikkojen kuoron viime vuosien satoa

    Levyarvostelu

    Viime vuosisadan alussa perustettu Polyteknikkojen kuoro kuuluu mieskuorojemme aatelistoon. Kuoron tuoreimmassa, kymmenen lyhyehköä teosta kattavassa julkaisussa uusi ja vakiintuneempi ohjelmisto limittyvät. Jälkimmäisen ryhmän säveltäjänimistä mainittakoon vaikkapa Selim Palmgren, Leevi Madetoja ja Einojuhani Rautavaara.