Hyppää pääsisältöön

Kansallisromantiikka kääntyy harpulle

Harpisti Anni Kuusimäki tunnetaan Helsingin kaupunginorkesterin pitkäaikaisena luottomuusikkona, ja onpa hän tehnyt muutamia duolevyjäkin Jouko Harjanteen ja Aale Lindgrenin kanssa. Nyt Kuusimäki on intoutunut julkaisemaan soololevyn, joka sisältää hänen sydämensä musiikkia - eli suomalaista kansallisromantiikkaa harpulle sovitettuna. Suomi 100 -juhlavuoden logoa ei levyssä näy, mutta järvimaisemia ja luontokuvia senkin edestä.

Anni Kuusimäki / Elegie
Anni Kuusimäki / Elegie Uudet levyt

Kuusimäki on valikoinut sovitettavakseen tyypillisen otoksen kotimaisen kansallisromantiikan pieniä pianokappaleita - Sibeliusta, Oskar Merikantoa, Heino Kaskea sekä yksittäiset näytteet Palmgrenilta, Melartinilta, Kuulalta ja Ilmari Hannikaiselta. Kappaleiden yleistunnelma on varovaisen eleginen, eikä sekaan ole jäänyt ainuttakaan terävää särmää - ja se on perusteltu ratkaisu. Harpun alarekisteristä ei löydy pianon atakkia eikä kielten sammuttaminen käy kätevästi, joten rajumpiin pianotekstuureihin ei kannata kajota.

Levyn ikävin esimerkki harpun atakkirajoitteista on Kasken Pankakoski, joka virtailee hempeänä puurona. Sibeliuksen Impromptussa puolestaan huomaa, että harpulla tekstuurikerroksia on vielä vaikeampi eritellä kuin pianolla: Kappale on jäsentymätön, tavallaan tasakoosteinen, ja vaikutelmaa korostaa että Kuusimäki ei rytmisestikään eriytä eri aineksia. Des-duuri-romanssissa Sibeliuksen pianotekstuuri avautuu harpulle hieman paremmin.

Salonkimusiikilliset, melodiavetoiset karaktäärikappaleet sen sijaan onnistuvat loistavasti, ja usein Kuusimäen sovitukset ja tulkinta paljastavat jäyhästä pianoromantiikastamme impressionistista lempeyttä ja kujeilevuutta. Ilmari Hannikaisen säveltämä Debussyn varjokuva on harpulla soitettuna erityisen näköinen.

Olipa harppusovituksista mitä mieltä tahansa, levyn kokonaisuus jättää sydämellisen ja henkilökohtaisen vaikutelman. Kuusimäen rakkaus soittimeensa ja tähän musiikkiin välittyy kuulijalle. Kiitos kuulunee osaltaan Jaani Länsiön esittelytekstille, jossa tunnelmoidaan kansallisromantiikan äärellä mutta myös päästetään Kuusimäki itse ääneen vilpittömän paikallislehtimäisellä tyylillä.

"Elegia - Romanttista suomalaista musiikkia", säv. Sibelius, Palmgren, O. Merikanto, Melartin, Kuula, Kaski ja I. Hannikainen. - Anni Kuusimäki, harppu. (FUGA-9429)

Kuuntele Uudet levyt 28.4.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.