Hyppää pääsisältöön

Laajenna kamarimusiikkitajuntaasi Sid Hillen jousikvartetoilla!

Saksalaissyntyinen säveltäjä-pianisti Sid Hille haluaa sävellystensä kuulostavan improvisoiduilta ja improvisaatioidensa kuulostavan sävelletyiltä. Hilleä on turha luokitella klassiseen tai jazziin, mutta hänen tuorein sävellyslevynsä kyllä sukeltaa jousikvartettoihin eli taidemusiikin ydinalueelle. Vaikka lajityyppi on perinteikäs ja vaativa, Hille onnistuu laajentamaan ydinaluetta.

Sid Hille Camerata / Farbformen
Sid Hille Camerata / Farbformen Uudet levyt

Hillen toinen jousikvartetto In Farben rakentuu neljästä selvästä karaktäärikappaleesta, joissa on runsaasti viitteitä jazz-puolen lajityyppeihin. Hillelle sininen on bluesia myös jousikvartetilla. Kolmannen kvarteton nimi on Equilibrium, ja osien nimet viittaavat geometrisiin kuvioihin. Myös musiikki on abstraktimpaa, mutta ankkuroituu edelleen jazz-harmonioihin ja vapaatonaalisuuteen. Sid Hille saa musiikin virtaamaan vapautuneen oloisesti, mutta selvät karaktäärit ja johtoaiheet pitävät paketin oivallisesti kasassa. Kaikkiaan Hillen kvartettoilmaisua voisi luonnehtia modernisoiduksi ja paikoin tummasävyiseksi versioksi Ilkka Kuusistosta.

Rytmisen svengin, tiukkojen blokkiharmonioiden ja taidemusiikkitekstuurien yhdistelmä vaatii esittäjiltä erityisosaamista, mutta nykysukupolvella sitä onneksi on. Viulisti Maija Linkolan johdolla Sid Hille Camerata tavoittaa sekä napakan big band -henkisen ilmaisun että improvisatorisen blues-tunnelmoinnin. Erityisesti minua ihastutti Markus Hohtin sellismi - hänelle Hille on kirjoittanut soinnillisesti rikkainta satsia, joka sisältää walking bass -kuvioita, piiskaavia pizzicatoja, bassoklarinetin matkintaa ja modernismin tehokeinoja.

Kiinnostaisi kuulla samat kvartetot esimerkiksi Meta4-kvartetin särmikkäällä tyylillä, mutta tämä joukkio lienee lähempänä Sid Hillen maailmaa, ja tuntuu nauttivan olostaan musikanttisen, rytmisen ja harmonisesti kirkkaan ilmaisun parissa. Myös äänityksessä levy onnistuu yhdistämään akustisen taidemusiikkityylin läheisempään, lievästi kompressoituun jazz-tyyliin, vaikka silloin tällöin soimaan jäävä kaiku kuulostaakin hieman purkitetulta.

Kaikkiaan toivoisin, että Haydnin, Shostakovitshin, Bartokin tai Beethovenin kvartettojen parina saisi enemmän kuulla tällaista musiikkia. Ja itse asiassa nykyinen musiikkimaailma on suurelta osin jo toteuttanut toiveeni.

"Farbformen". Sid Hille: Jousikvartetot nro 2 "In Farben" ja nro 3 "Equilibrium"; CoCo. - Sid Hille Camerata. (SatnaMusic, CD 171)

Kuuntele Uudet levyt 28.4.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Pohjolan Puccini, säveltäjä Tauno Pylkkänen oli punaorpo – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. maaliskuuta.

    Teatteriperheeseen adoptoidusta punaorvosta, Tauno Pylkkäsestä (1918 - 1980) kasvoi varhaiskypsä ja lahjakas nuori säveltäjä. Pylkkänen oli omana aikanaan erittäin suosittu oopperasäveltäjä, jota kutsuttiin lempinimellä ”Pohjolan Puccini”. Menestyksestä huolimatta Pylkkänen alkoholisoitui. Hän koki traagisen kohtalon aikana, jolloin homoseksuaalisuutta pidettiin rikoksena.

  • Tanssii orkesterin kanssa

    Tanssii orkesterin kanssa

    Viiden yhdysvaltalaisen säveltäjän musiikkia esittelevä julkaisu on monipuolinen kokonaisuus. Orkesterin käsittely on kaikilla mukana olevilla nykysäveltäjillä sujuvaa ja hallittua. Jokainen tekijä myös ottaa lähtökohdakseen orkesterin soivuudet ja rakentavat ilmaisuaan sen päälle.

  • Moniäänisiä yksinpuheluja

    Moniäänisiä yksinpuheluja

    On aina kiinnostavaa kuulostella, miten laajempien esityskokoonpanojen kanssa aateloituneet säveltäjät kiteyttävät ja muovaavat ilmaisuaan soolosoittimille kirjoitetuissa teoksissaan.

  • Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    ”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä.