Hyppää pääsisältöön

Laajenna kamarimusiikkitajuntaasi Sid Hillen jousikvartetoilla!

Saksalaissyntyinen säveltäjä-pianisti Sid Hille haluaa sävellystensä kuulostavan improvisoiduilta ja improvisaatioidensa kuulostavan sävelletyiltä. Hilleä on turha luokitella klassiseen tai jazziin, mutta hänen tuorein sävellyslevynsä kyllä sukeltaa jousikvartettoihin eli taidemusiikin ydinalueelle. Vaikka lajityyppi on perinteikäs ja vaativa, Hille onnistuu laajentamaan ydinaluetta.

Sid Hille Camerata / Farbformen
Sid Hille Camerata / Farbformen Uudet levyt

Hillen toinen jousikvartetto In Farben rakentuu neljästä selvästä karaktäärikappaleesta, joissa on runsaasti viitteitä jazz-puolen lajityyppeihin. Hillelle sininen on bluesia myös jousikvartetilla. Kolmannen kvarteton nimi on Equilibrium, ja osien nimet viittaavat geometrisiin kuvioihin. Myös musiikki on abstraktimpaa, mutta ankkuroituu edelleen jazz-harmonioihin ja vapaatonaalisuuteen. Sid Hille saa musiikin virtaamaan vapautuneen oloisesti, mutta selvät karaktäärit ja johtoaiheet pitävät paketin oivallisesti kasassa. Kaikkiaan Hillen kvartettoilmaisua voisi luonnehtia modernisoiduksi ja paikoin tummasävyiseksi versioksi Ilkka Kuusistosta.

Rytmisen svengin, tiukkojen blokkiharmonioiden ja taidemusiikkitekstuurien yhdistelmä vaatii esittäjiltä erityisosaamista, mutta nykysukupolvella sitä onneksi on. Viulisti Maija Linkolan johdolla Sid Hille Camerata tavoittaa sekä napakan big band -henkisen ilmaisun että improvisatorisen blues-tunnelmoinnin. Erityisesti minua ihastutti Markus Hohtin sellismi - hänelle Hille on kirjoittanut soinnillisesti rikkainta satsia, joka sisältää walking bass -kuvioita, piiskaavia pizzicatoja, bassoklarinetin matkintaa ja modernismin tehokeinoja.

Kiinnostaisi kuulla samat kvartetot esimerkiksi Meta4-kvartetin särmikkäällä tyylillä, mutta tämä joukkio lienee lähempänä Sid Hillen maailmaa, ja tuntuu nauttivan olostaan musikanttisen, rytmisen ja harmonisesti kirkkaan ilmaisun parissa. Myös äänityksessä levy onnistuu yhdistämään akustisen taidemusiikkityylin läheisempään, lievästi kompressoituun jazz-tyyliin, vaikka silloin tällöin soimaan jäävä kaiku kuulostaakin hieman purkitetulta.

Kaikkiaan toivoisin, että Haydnin, Shostakovitshin, Bartokin tai Beethovenin kvartettojen parina saisi enemmän kuulla tällaista musiikkia. Ja itse asiassa nykyinen musiikkimaailma on suurelta osin jo toteuttanut toiveeni.

"Farbformen". Sid Hille: Jousikvartetot nro 2 "In Farben" ja nro 3 "Equilibrium"; CoCo. - Sid Hille Camerata. (SatnaMusic, CD 171)

Kuuntele Uudet levyt 28.4.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.