Hyppää pääsisältöön

Laajenna kamarimusiikkitajuntaasi Sid Hillen jousikvartetoilla!

Saksalaissyntyinen säveltäjä-pianisti Sid Hille haluaa sävellystensä kuulostavan improvisoiduilta ja improvisaatioidensa kuulostavan sävelletyiltä. Hilleä on turha luokitella klassiseen tai jazziin, mutta hänen tuorein sävellyslevynsä kyllä sukeltaa jousikvartettoihin eli taidemusiikin ydinalueelle. Vaikka lajityyppi on perinteikäs ja vaativa, Hille onnistuu laajentamaan ydinaluetta.

Sid Hille Camerata / Farbformen
Sid Hille Camerata / Farbformen Uudet levyt

Hillen toinen jousikvartetto In Farben rakentuu neljästä selvästä karaktäärikappaleesta, joissa on runsaasti viitteitä jazz-puolen lajityyppeihin. Hillelle sininen on bluesia myös jousikvartetilla. Kolmannen kvarteton nimi on Equilibrium, ja osien nimet viittaavat geometrisiin kuvioihin. Myös musiikki on abstraktimpaa, mutta ankkuroituu edelleen jazz-harmonioihin ja vapaatonaalisuuteen. Sid Hille saa musiikin virtaamaan vapautuneen oloisesti, mutta selvät karaktäärit ja johtoaiheet pitävät paketin oivallisesti kasassa. Kaikkiaan Hillen kvartettoilmaisua voisi luonnehtia modernisoiduksi ja paikoin tummasävyiseksi versioksi Ilkka Kuusistosta.

Rytmisen svengin, tiukkojen blokkiharmonioiden ja taidemusiikkitekstuurien yhdistelmä vaatii esittäjiltä erityisosaamista, mutta nykysukupolvella sitä onneksi on. Viulisti Maija Linkolan johdolla Sid Hille Camerata tavoittaa sekä napakan big band -henkisen ilmaisun että improvisatorisen blues-tunnelmoinnin. Erityisesti minua ihastutti Markus Hohtin sellismi - hänelle Hille on kirjoittanut soinnillisesti rikkainta satsia, joka sisältää walking bass -kuvioita, piiskaavia pizzicatoja, bassoklarinetin matkintaa ja modernismin tehokeinoja.

Kiinnostaisi kuulla samat kvartetot esimerkiksi Meta4-kvartetin särmikkäällä tyylillä, mutta tämä joukkio lienee lähempänä Sid Hillen maailmaa, ja tuntuu nauttivan olostaan musikanttisen, rytmisen ja harmonisesti kirkkaan ilmaisun parissa. Myös äänityksessä levy onnistuu yhdistämään akustisen taidemusiikkityylin läheisempään, lievästi kompressoituun jazz-tyyliin, vaikka silloin tällöin soimaan jäävä kaiku kuulostaakin hieman purkitetulta.

Kaikkiaan toivoisin, että Haydnin, Shostakovitshin, Bartokin tai Beethovenin kvartettojen parina saisi enemmän kuulla tällaista musiikkia. Ja itse asiassa nykyinen musiikkimaailma on suurelta osin jo toteuttanut toiveeni.

"Farbformen". Sid Hille: Jousikvartetot nro 2 "In Farben" ja nro 3 "Equilibrium"; CoCo. - Sid Hille Camerata. (SatnaMusic, CD 171)

Kuuntele Uudet levyt 28.4.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Aina on tilaa yhdelle

    Aina on tilaa yhdelle

    Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa levytettiin ensi kerran 1940-luvun alussa, yli 75 vuotta sitten. Sen jälkeen tästä ikisuosikista on tullut tallenteita tasaiseen tahtiin, ja osalla on ollut todellista kaupallista menestystäkin.

  • Lars Karlssonin laulavia säveliä

    Lars Karlssonin laulavia säveliä

    Ahvenanmaalta Helsinkiin jo 70-luvulla kotiutunut Lars Karlsson on pysynyt vuosikymmenten saatossa uskollisena ilmaisulleen. Nyt Lapin kamariorkesteri ja klarinettivelho Christoffer Sundqvist käyvät John Storgårdsin johdolla kiinni Karssonin klarinettikonserttoon.

  • Perinnetietoista amerikkalaista kvartetto-ilmaisua

    Perinnetietoista amerikkalaista kvartetto-ilmaisua

    Richard Danielpour ei ole amerikkalaissäveltäjistä sieltä kaikkein tunnetuimmasta päästä. Kuusikymppisen tekijän tyyli kääntyi sarjallisuudesta kohti yksinkertaisempaa ilmaisua 1980-luvulla. Samoihin aikoihin alkoi myös jousikvartettojen sarja, joista ensimmäinen valmistui 1983.

  • Synteesin jäljillä

    Synteesin jäljillä

    Kahden erilaisen musiikkikulttuurin- ja tyylin yhdistäminen ei ole mikään helppo juttu. Vaarana on niiden yhteen sulauttamisen sijaan vain kahden elementin epäsuhtainen yhtä aikaisuus. Monesti lopputuloksena onkin semi-eksoottinen sävelkieli, jossa kumpikaan yhdistelmän tyyleistä ei näyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla parhaassa uudessa ympäristössään.