Hyppää pääsisältöön

Mitähän ne ajattelevat meidän kuoromusiikistamme?

Näin Suomi 100 -juhlavuonna ei tietenkään pidä tyytyä ihastelemaan suomalaisen kulttuurin saavutuksia ja erityispiirteitä. Maamme kunniakkaisiin perinteisiin kuuluu myös pälyillä arkana ulkomaille, että mitähän ne meistä ajattelevat. Oiva väline tähän pälyilyyn on SWR Vokalensemblen levy Finland. Kun saksalainen huippulaadukas radiokuoro esittelee koko Suomen yhdellä levyllä, ainakin brändityöryhmän kannattaa kuunnella tarkasti.

SWR Vokalensemble / Finland
SWR Vokalensemble / Finland uudet le

Stuttgartin radion vokaaliyhtyeen levysarja on aiemmin esitellyt Italian, Amerikan ja Venäjän, joten sikäli Suomi pelaa liigatasolla. Mitä Suomi-levyn ohjelmistoon tulee, se on mielestäni erinomainen - kuoronjohtaja Marcus Creedillä on laaja musiikkisivistys, hyvät kontaktit ja tyylikäs maku. Levy on toki kehystetty Sibeliuksen Rakastava-sarjalla ja Finlandialla, mutta välissä Kaija Saariahon Nuits adiex edustaa 90-luvun kokeellisuutta, Riikka Talvitien Kuun kirje on näytteenä 2000-luvun selväpiirteisemmästä modernismista ja Jukka Linkolan Mieliteko hoitaa kansanmusiikkivaikutteet leppoisan tyylikkäästi. Einojuhani Rautavaaran kaksi kuorosarjaa Cancion de nuestro tiempi ja Orpheus singt viimeistelevät kansainvälisen ja leimallisesti eurooppalaisen Suomi-kuvan, jonka modernia kiiltoa kansallisromantiikka ei himmennä.

SWR Vokalensemble on todella taitava ammattikuoro ja selvittää itselleen vieraan ohjelmiston erittäin uskottavasti. Saariahon ja Talvitien teoksista ei vertailulevyä ole olemassakaan, mutta stuttgartilaiset tekevät erittäin hallitut ja musikaaliset perustulkinnat. Linkolassa iloitellaan vähintään Tallan levytyksen veroisesti, Rautavaara tykitetäään raikkaasti ja täsmällisesti, huutamatta, ja Sibeliuksen Finlandia-hymni muovaillaan plastiseksi ja merkityksekkääksi.

Mikä hämmästyttävintä, yhtye ääntää suomea hyvin. Diftongit hieman liukuvat ja Linkolan vikkelissä kohdissa saksalaisuus tunkee pintaan, mutta enimmältään on helppo seurata paitsi sanoja myös merkitystä. Sibeliuksen puhkilaulettujen kappaleiden tekstit muuttuvat kotimaisten kuorojen suussa joskus leipäpapin litaniaksi, mutta tällä levyllä kuulee, kuinka tekstin merkitys on työstämällä työstetty osaksi musiikkia.

Kyllä Suomen siis kelpaa satavuotiasta itsenäisyyttä juhlia, kun kerran ulkomaillakin meidän kulttuuriamme arvostetaan - tai ainakin se on eräs tapa tulkita tämä levy.

"Finland". Jean Sibelius: Rakastava. Kaija Saariaho: Nuits adieux. Riikka Talvitie: Kuun kirje. Einojuhani Rautavaara: Canticum Mariae virginis; Cancion de nuestro tiempo; Orpheus singt. Jukka Linkola: Mieliteko. - SWR Vokalensemble/Marcus Creed. (SWR Classic, SWR19031CD)

Kuuntele Uudet levyt 28.4.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.