Eve Mantu
Yle
Aikuiset purkavat usein omia kompleksejaan suodattamattomina lapsiin. Möläyttelijä saattaa olla perheenjäsen, lähisukulainen tai jopa terveys- tai kasvatusalan ammattilainen. Vaakakapina julisti huhtikuun alussa koko maahan #kasvurauhan, jonka tarkoituksena on herättää aikuiset miettimään, mitä ja miten he puhuvat lapsille ihmisvartaloista, sillä arvostelut saattavat jäädä kummittelemaan vuosikymmeniksi. Keräsimme Facebook-yhteisössämme lapsuusmuistoja ikävästä kehopuheesta. Tarinakeruumme saalis on karua luettavaa.
Oma koti kullan kallis
–Olin esiteini ja epävarma ulkonäöstäni. Kysyin isältäni miltä minä näytän hänen mielestään. Hän kommentoi "kannustavasti", että näytän noin 30-vuotiaalta kahden lapsen äidiltä.
–Luin Lemmikki-lehteä 10-vuotiaana ja kerroin miten siellä oli kuvia koirista, jotka muistuttivat omistajiaan. Isäpuoleni mukaan minulla pitäisi sen perusteella olla lemmikkisika.
–Vanhemmiltani kuulin näyttäväni maapallon puolikkaalta kävellessäni ystäväni vieressä.
–Äiti aina tuskitteli että olen perinyt häneltä "utareet", siis suhteessa todella isot tissit, niin kuin kyllä olenkin. Äiti vihaa omia rintojaan - ja niin vihaan minäkin omiani.
–Minulle isäpuoli sanoi teini-iässä "sun perse on kuin seitsemän leivän uuni ". Minua kutsuttiin myös tönömantaksi, mätisäkiksi, pulskaksi ja tanakaksi. Isoluinenkin olin.
Koko kylä kasvattaa
–"Kattokaa! Ton jalat on ku uittotukit! Kyllä noilla pysyy pystyssä!" Olin 14-vuotias ja huutelijoina aikuiset miehet terassilta
–Sain usein kuulla olevani soppaluu ja niin laiha, että luuta ja nahkaa, jossa vähän räkää välissä. Ruman laiha pentu.
–Täti-vainaani katsoi minua ja sanoi: "Että siinä on tytöllä takapuoli kuin kaksi pennin korppua."
–Sukulaiset puhuivat usein kuivan kesän oravasta tai luuviulusta.
–"Sulla on massun tilalla perunasäkki." Tällaista leikkimielistä vatsan kommentointia sain kuulla usein pienestä pitäen sukulaismiehiltä.
–Lakkiaispäivänä mummini sanoi: "Olisit voinut valita itsellesi paremmin sopivan mekon. Makkarankuori ei sovi lihavalle".
–"Pojat ei tykkää, kun olet noin lihava". Ehkä n. 10-vuotiaana kuultu mummin suusta.
Hyvässä hoidossa
–Vanhempani naureskelivat minun neuvolakorttiani aina. Ensimmäisestä punnituksesta lähtien siellä oli maininta: pulska tyttö. Ei banaania.
–"Pihtipolvet ja lattajalat", totesi terveydenhoitaja ykskantaan viidennen luokan ryhtitarkastuksessa. Sanatarkasti jäi mieleen, aikaa tapauksesta 20 vuotta.
–Lääkäri kysyi 10-vuotiaalta: "Onko sinulla aina ollut tuollaiset elefanttijalat?"
–Neljännellä luokalla terveystarkastuksessa kouluterveydenhoitaja totesi että olen "äidillisen pyöreä". En tiedä oliko kiva kuulla 11-vuotiaana olevansa äidillisen pyöreä.
Rakkaudesta se hevonenkin potkii
–Luokkatoveri yläasteella: "Kuka sut muka tahtois, sua ei nussis rahastakaan."
–"Kauniit kasvot menee hukkaan kun sulla on noin ruma vartalo."
–"Kattokaa! Tuolta tulee noi kaks kenellä ei oo rintoja!"
–Exä, kun olin laihduttanut yli 30kg ja esittelin pitsipöksyjä: "ei susta seksikästä saa vaikka laihtuisit kuinka."
–Kaikki loukkaavat sanat rinnoistani (roikkotissi, lollo, riippari, maanvetovoimanen, vanhusrinta...) ovat kyllä jättäneet niin syvät arvet, että koko seksuaalinen elämäni on jäissä johtuen häpeästä. Ihka-aidosta kehoon fyysisestikin vaikuttavasta oppikirjamaisesta häpeästä, joka luo jo seksiä ajatellessa ahdistuskohtauksen.
–Murrosikäisenä langanlaihana minulla ei ollut muotoja ja minua kiusattiin siitä. Haukuttiin päin naamaa rumaksi ja pojaksi. Lukioikäisenä tuntematon mies käpälöi rintamustani ja kysyi, olenko tyttö vai poika. Kun vastasin tyttö, kysyi hän minne olen jättänyt rintani ja nauroi.
Tarinat on kerätty Jenny ja läskimyytinmurtajat Facebook-yhteisön jäseniltä. Kiitos jokaiselle tarinansa jakaneelle!
