Hyppää pääsisältöön

Juha Hurme: Joutilaisuuden ylistys

juha hurme kolumnistikuva
juha hurme kolumnistikuva Kuva: Jyrki Valkama Juha Hurme

Olen aina epäillyt työnteon autuutta. Paljon mukavampaa on olla tekemättä työtä. Työn orjallinen palvominen on yksi aikamme karseimpia virheitä.

Pääsin vihille ahertamisen vahingollisuudesta jo hyvin nuorena henkilönä, kun menin isäukkoni puutarhan kitkemiskomentoa piiloon metsään ja luin Pentti Haanpään novellin Joutilas mies ja kylä järven rannalla. Haanpään monikerroksisen jutun yksi pointti on, että ajattelemisen taidon harjoittaminen on mahdollista vain toimettomassa tilassa.

Syvensin pian opintojani perehtymällä taolaisuuden perustekstiin, Chuangtsen Joutilaan vaellukseen. Muinaiset kiinalaiset olivat lukeneet hyvin Haanpäänsä; he tajusivat jo 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, että touhukas puurtaja on maailman vanki ja itsenäisen ajattelun pakolainen.

Jatkoin tutkimuksia.

Viisi miljoonaa vuotta sitten olimme yksi apinalaji muiden joukossa. Älykkäinä eläiminä me muiden älykkäiden eläimien tavoin kartoimme työn tekoa viimeiseen asti. Eläimet käyttävät minimimäärän energiaa ravinnon hankkimiseen. Kun päivän muona on massussa, alkaa eläimen onnen aika levon, yhdessäolon, seurustelun, fiilistelyn ja seksin autereisissa maailmoissa.

Miljoona vuotta sitten sytytimme nuotiot, jotta saimme enemmän tehoja irti samasta saaliista ja ehdimme rupatella pitempään notskilla loikoillen.

Eläin olla möllöttää ja funtsailee eläimen ajatuksiaan suurimman osan elämästään; valveilla, puoliunessa, unessa. Ihminen säilytti pitkään nämä eläinten erinomaiset ominaisuudet.

Kolme miljoonaa vuotta sitten käytimme työkaluja laiskottelua tehostaaksemme, ja miljoona vuotta sitten sytytimme nuotiot, jotta saimme enemmän tehoja irti samasta saaliista ja ehdimme rupatella pitempään notskilla loikoillen. Metsästäjä-keräilijöinä jatkoimme tunnollisesti kaiken turhan hikoilun välttämistä. Koska olimme viisaita, ymmärsimme, että vain tyhmä paljon töitä tekee.

Ajatteleva ihminen on ollut olemassa vähintään miljoona vuotta. Työn teon hän keksi 8000 vuotta sitten. Maanviljelyksen taito tuotti väestönlisäyksen, taajamia, yksityisomistuksen, hierarkisoitumista, eriarvoisuutta, kurinpitokoneiston, jätteitä, ympäristöhaittoja ja stressiä. Väkivaltaisin keinoin pakotettiin suuri osa väestöstä työhön, orjuuteen, jotta valtaa pitävä vähemmistö sai laiskotella. Myös eläimet pantiin raatamaan ihmisen ikeen alla; kahlehdittuina, piiskattuina, veriset kannukset kyljissä.

Jotkut eläimet pantiin lisääntymään vankiloissa, jotta ne voitiin massamurhata.

Suuret maailmanuskonnot olivat samalla nostaneet ihmisen erityisasemaan luomakunnassa, muun luonnon riistäjäksi. Moderni maailma oli syntynyt. Mikään ei ole tämän jälkeen olennaisesti muuttunut.

Jumalan asettamat piällysmiehet, kuninkaat, aateliset ja papit valvoivat untuvapatjoillaan, että hommia painettiin eikä pelleilty.

Kristinusko valjastettiin keskiajalla. Selitettiin, että joutilaisuus jäi paratiisiin, josta turmeltunut ihmissuku ajettiin raatamaan turmeltuneeseen maailmaan. Syntisen ainoa mahdollisuus oli paiskia duunia niska limassa ja alemmuus mielessä kohdusta hautaan, korjata esi-esivanhempiensa särkemää maailmaa. Ajatteleminen oli kuoleman uhalla kielletty, vain totteleminen oli sallittua.

Jumalan asettamat piällysmiehet, kuninkaat, aateliset ja papit valvoivat untuvapatjoillaan, että hommia painettiin eikä pelleilty. Taivaassa sitten saavat raatajat vuorostaan vaahtokylpeä ja huilata.

Ajatus ”suomalaisuudesta” valettiin 1800-luvun puolivälissä samaan muottiin. Nyt kaikki joukolla suota kuokkimaan! Tee työtä ja tottele auktoriteetteja. Älä pullikoi, kaikki on Korkeimman kädessä. Korvenraivaajakansa lepää vasta haudassa.

Nämä hirveät vääryydet elävät sitkeästi. Työnteko ymmärretään yhä velvollisuutena, työkelpoisuus ihmisarvon mittana, työttömyys häpeällisenä, rangaistavana tilana.

Tällainen ajattelu on omistavan luokan etujen mukaista, mutta se on oikeasti valhepropagandaa, pässinpäisyyttä, suurinta hulluutta!

Vain mielekäs ja tarpeellinen työ, kuten ihmisten ja ympäristön auttaminen, on tekemisen arvoista. Luonnon liiskaaminen uusilla raivioilla, sekä tarpeettoman roinan, fyysisen ja mentaalisen, tuottaminen on tihutyötä ja tuhotyötä; se on silmitöntä hyökkäämistä maailman, elämän ja tulevaisuuden kimppuun.

Älä lähde mukaan tuohon. Katso tarkkaan, mitä teet. Maksimoi laiskottelusi määrä. Muista, että joutilaisuus on ihmisen alkuperäinen ja tavoiteltavin tila.

Lyö lossiksi, ole ihminen.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjleman kolumnisti.

Edit: Artikkeliin lisätty linkki Rosa Meriläisen haastatteluun.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.