Hyppää pääsisältöön

Vetoomus pienten museoiden puolesta - niissä on menneisyys ja tulevaisuus!

Salatut museot
Jos pellon reunassa on kyltti, jossa lukee museo 400 metriä, etsi museo. Minna Joenniemen seikkailuista syntyi Salatut museot. Salatut museot Kuva: Juha Suomalainen museot,Kyltti,salatut museot

Poikkea tieltä! Bongaa pienet itse tehdyt museot ja tapaa keräilijäpersoonat! Ilman heitä ei muovikasseilla tai lastenvaunuilla olisi omaa museotaan. Mutta miten villien museoiden tulevaisuudessa käy? Virallinen museokenttä voisi ottaa niistä oppia monessa asiassa.

Salatut museot -sarja Yle Teemalla ja Areenassa 26.4. alkaen.

Seinän vieressä on hautakivi. Kumarrun lähemmäs. Siitä puuttuu kuolinpäivämäärä.

Olen Pirkanmaan Ylöjärvellä, Suomen jäähdytystekniikan museon pihassa. Katson ylöspäin ja takaisin katsoo graniittinen patsas. Kun astun museoon sisään, tapaan patsaan esittämän miehen.

Paavo V. Suominen, kylmä päivisin, lämmin yöllä. Näin hän esittäytyy, ja nauraa pitkään paksua naurua.

Kysyn patsaasta ja hautakivestä. Käy ilmi, että 97-vuotias vuorineuvos on itse pystyttänyt muistomerkkinsä.

– Kuka sen tekee ellei itse, Suominen nauraa lisää. Näin toimii self-made-man.

Vuorineuvos Paavo V. Suominen ja Minna Joenniemi
Otan harvoin kaverikuvia, mutta Salattujen museoiden perustajien kanssa kohtaamiset oli pakko tallentaa. Tässä vuorineuvos Paavo V. Suominen.. Vuorineuvos Paavo V. Suominen ja Minna Joenniemi Kuva: Minna Joenniemi museot,Minna Joenniemi,Paavo V. Suominen,salatut museot
Jokainen jääkaappi, pakasteallas ja jääpalakone tuntuu herättävän kylmän kauppiaassa muistoja

Jo tämän ensikohtaamisen takia kannatti poiketa päätieltä, mutkitella maisemareittiä museoon, joka on auki yleisölle vain kesällä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Tilauksesta muulloinkin.

Elämälle kiitos, että sain Salatut museot -sarjaa tehdessä tavata keräilijäpersoonia, ja kuulla, mitä he haluavat perustamansa museon kautta kertoa maailmasta.

Paavo Suominen tiesi alusta asti tulevansa tekemään historiaa. Hän ryhtyi keräämään esimerkkejä kylmäteknologian kehityksestä heti, kun hän sai elinkeinoluvan 1940-luvulla. Tähtäimessä oli menestys - ja museo.

Jokainen jääkaappi, pakasteallas ja jääpalakone tuntuu herättävän kylmän kauppiaassa muistoja. Suominen kertoo museokierroksella rehevästi tarinoita kylmäteknologian viemisestä Neuvostoliittoon ja arabimaihin, Ravintola Eliten ja ruotsinlaivojen kylmäkaapeista sekä suuryrityksensä Huurre Oy:n menettämisestä 90-luvun lamassa.

Mutta antoisinta tässä museossa on oppia, mikä merkitys kylmän ja kuuman hallinnalla on elämäntavallemme. Kuinka tärkeä on esimerkiksi maidon kylmäketju, siirtyminen tonkista tankkiautoihin.

Kun jatkamme kuumana päivänä kuvausmatkaa, nostan kermajäätelöni huoltoaseman kylmäarkusta uutta kunnioitusta tuntien.

Suomen jäähdytystekniikan museo
Väläyksiä Paavo V. Suomisen uralta Suomen jäähdytystekniikan museosta. Suominen kiersi vihreällä autollaan ympäri Suomea ja otti kerran Urho Kekkosen kyytiinsä, kun tämän auto oli hajonnut matkalla Turkuun. Suomen jäähdytystekniikan museo Kuva: Minna Joenniemi museot,salatut museot

Värikkäitä läikkiä museomaailman harmaalla alueella

Muovikassiklassikko
Leonard DaVincin Mona Lisa painettuna muovikassin kylkeen. Muovikassiklassikko Kuva: Minna Joenniemi Muovikassimuseo,muovikassit,museot,salatut museot
On väärin oikeille museoille, museoalan tutkijoille ja oppaille, että nämä romukokoelmat ja niitä ylläpitävät henkilöt käyttävät museo -nimeä

Muovikassit, lastenvaunut, perämoottorit, kylmälaitteet ovat asioita, joille on kullekin Suomessa oma pieni erikoismuseonsa. Kutsumme niitä tv-ohjelmassa ja tulevassa radiosarjassa Salatuiksi museoiksi, koska niiden löytäminen vaatii vaivaa.

Ne sijaitsevat muutenkin virallisen museomaailman katvealueella. Siellä missä museokortti ei käy. Suomessa on toista tuhatta museota, mutta ammatillisesti hoidettuja, julkisesti rahoitettuja museoita vähän toista sataa.

Kun julkistimme tiedon Salatut museot -sarjasta, tuli artikkelimme perään yleisöltä kipakka ensireaktio: "On väärin oikeille museoille, museoalan tutkijoille ja oppaille, että nämä romukokoelmat ja niitä ylläpitävät henkilöt käyttävät museo -nimeä."

Julkisesti rahoitetuilla museoilla onkin museolakiin kirjattuja velvoitteita. Niiden toimintaan kuuluu näyttelyiden lisäksi tutkimus, kokoelman kartuttaminen ja hoitaminen niin, että se säilyy tuleville sukupolville.

Museo tulee kreikan sanasta museion, joka tarkoittaa muusien taloa

Läänintaiteilijoiden vitsistä syntyneen Perniön muovikassimuseon perustaja Timo Lapila on kuullut tämän kritiikin ennenkin. Hän vastaa hymyillen:

– Museo tulee kreikan sanasta museion, joka tarkoittaa muusien taloa. Muovikassimuseossa on ollut tanssia, kirjallisuustapahtumia ja jopa taidemurehdintaa. Kyllä me voimme sanoa, että tämä on ihan oikea museo.

Museo-sanan väärinkäyttämistä murehtiville lohduksi, muovikassimuseo ei ole paloturvallisuussyistä juuri nyt yleisölle auki. Mutta Lapila järjestää kymmenien tuhansien muovikassien kokoelmastaan teemallisia kiertonäyttelyitä kuten Muovikassit ja meri tai Luostareiden muovikassit.

On lohdullista tietää, että Perniössä komealla vintillä on muovikassien muodossa tallessa kulutuksen, mainonnan ja graafisen suunnittelun nykyhistoriaa. Voihan olla, että jonain päivänä emme enää käytä muovikasseja.

Muovikassimuseon aarteita
Muovikassimuseon aarteita. Etsi kuvasta saamaleinen ikanderi eli K- Kaupan mainoshahmo. Timo Lapila keräsi muovikasseja, erityisesti laivojen kasseja, jo ennen museon perustamista. Museon myötä hän on saanut niitä lahjoituksina niin paljon, että vastuu niistä painaa. Muovikassimuseon aarteita Kuva: Minna Joenniemi museot,Muovikassimuseo,muovikassit,salatut museot

Valkoiset hanskat silmillä

Lastenvaunumuseo Mukelon perustaja Eija Mäenpää
Eija Mäenpää on kerännyt 300 lastenvaunun kokoelman, josta ei löydy nykyajan rimpuloita. Hän kerää erityisesti Englannin kuninkaallisten käyttämää merkkiä Silvercross. Lastenvaunumuseo Mukelon perustaja Eija Mäenpää Kuva: Minna Joenniemi Lastenvaunut,museot,Minna Joenniemi,eija mäenpää, lastenvaunumuseo mukelo (2016)
Museona Mukelo on loivasti sanottuna epätäydellinen

Voin hyvin kuvitella, kuinka konservaattorit vetävät valkoiset hanskat silmilleen, kun he näkevät, miten Lastenvaunumuseo Mukelossa sen perustaja Eija Mäenpää on korjaillut 1870-luvulla kartanossa käytettyjä lastenvaunuja. Minuakin hirvitti, mutta myös hellyytti Eijan luovuus.

– Ei ollut mitään ohjeita, hän selittää, ja on ratkaisuistaan ylpeä. Hän on käyttänyt muun muassa verhojen pampuloita koristuksena kunnostamissaan vaunuissa.

Lastenvaunumuseo Mukelo
Lastenvaunut 1800-luvun lopulta, verhoilu on tätä päivää. Lastenvaunumuseo Mukelo Kuva: Minna Joenniemi museot,eija mäenpää, lastenvaunumuseo mukelo (2016)
Meidän kaikkien ensimmäiselle liikennevälineelle on olemassa vain tämä yksi ja ainut museo

Museona Mukelo on loivasti sanottuna epätäydellinen. Viialan vanhimmassa rakennuksessa ei kosteusmittareita näy. Mäenpään 300 lastenvaunun kokoelmaa ei ole luetteloitu. Eikä Eija muista oikein vuotta, jolloin Ursula Rainio valittiin missiksi ja hänen nimikkovaunujaan alettiin valmistaa. Mutta suurpiirteisyys on osa Mukelon ja sen emännän viehätystä.

Mukelo on nimittäin kiistatta merkittävä museo. Suomessa on kymmeniä autoille, junille, veneille, moottoripyörille omistettuja museoita, mutta meidän kaikkien ensimmäiselle liikennevälineelle, eli lastenvaunuille, on olemassa vain tämä yksi ja ainut museo. Ehkä niitä voisi olla enemmänkin. Lastenvaunujen kehityksellä on kuitenkin ollut merkitystä muun muassa lapsikuolleisuuden vähentämiselle.

Lastenvaunuja
Ensimmäiseksi museossa työnsin pääni syntymävuonnani valmistetun lastenvaunun kuomun alle ja kokeilin muistuuko mitään mieleen. Lastenvaunuja Kuva: Minna Joenniemi museot,eija mäenpää, lastenvaunumuseo mukelo (2016)
Molla Maija
Joskus näissä kaikissa vaunuissa oli lapsia. Mukelossa melkein kuulee menneiden sukupolvien unista tuhinaa Molla Maija Kuva: Minna Joenniemi museot,eija mäenpää, lastenvaunumuseo mukelo (2016)

Nobel-voittajakin arvostaa ihmisen kokoisia museoita

Kun luovin Mukelossa lastenvaunujen ruuhkassa ja nukkejen elottomat silmät tuijottavat kuomujen alta, tulee wunderkammerit, eli entisaikojen kuriositeettikabinetit mieleen. Ne olivat museoiden esiaste, keräilijöiden erikoisten esineiden huoneita.

Salatuissa museoissa on muistumia museoiden rouheasta esihistorista, mutta yllättävän paljon niistä löytyy myös merkkejä kansainvälisistä museotrendeistä.

– Kävijät kiittävät, kun täällä saa koskea esineisiin, sanoo monikin museoiden perustajista. Salatuissa museoissa vitriinejä on vähän. Tarinoita on paljon. Esillä on arjesta tuttuja tavaroita, jotka herättävät muistoja, ja niiden kautta voi ihmetellä maailman muuttumista.

Enni Idin kotimuseo
Enni Idin taiteilijakoti Padasjoella on kokonaisvaltainen museokokemus. Enni maalasi talossaan kaikki pinnat alusastiota myöten. Enni Idin kotimuseo Kuva: Minna Joenniemi Enni Id,museot,salatut museot
Vähennettiin tiedon tarjoilua ja kronologiaa, lisättiin tarinoita, kaikenlaista kosketeltavaa

Kun turkkilainen Nobel-kirjailija, Viattomuuden museon perustanut Orhan Pamuk piti viime vuonna puheen museoalan kansainvälisen järjestön ICOM:in kokouksessa, hän puhui ihmisten kokoisten museoiden puolesta. Pamukin viestiin uskoo esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon johtaja Tiina Merisalo, joka on mukana tekemässämme dokumentissa Kohti tulevaisuuden museota (esitetään Yle Teema keskiviikko 24.5. osana Teeman museoviikkoa.)

Kaupunginmuseon palkitussa uudistuksessa vähennettiin tiedon tarjoilua ja kronologiaa, lisättiin tarinoita, kaikenlaista kosketeltavaa, kuvattavaa, ääntä, hajuja, erilaisia muistelemisen virikkeitä. Samalla avattaan museon tiloja oleilulle, kahvittelulle ja erilaiselle yhteiselle tekemiselle. Tätä kaikkea näin myös museokierroksella pienissä keräilijöiden museoissa. Esimerkiksi Enni Idin taidekahvilassa ja Marttilan Nostalgiamuseossa, jonne voi tulla perheen kanssa piknikille. Nisse Häggblomin Outboard museumissa voi helliä perämoottoreita.

Enni Idin taiteilijakoti
Nykyaikaisessa museossa pitää olla kahvila. ITE-taiteilija Enni Idin talossa voi kuulla kahvitellessa kauhutarinoita Ennin vaarallisesta sahdista. Enni Idin taiteilijakoti Enni Id,museot

Ota perämoottori syliin

Nisse Häggblomin Outboard museum Tirmo
Nissen idea elävästä museosta tarkoittaa sitä, että hän tarinoi kävijöiden kanssa moottoreista. Nissen tarinoita tullaan Tirmoon kuulemaan kaukaa. Nisse Häggblomin Outboard museum Tirmo Kuva: Minna Joenniemi museot,perämoottorit,Minna Joenniemi,outboard museum

Halaan käskystä 50-luvun moottoria ja hyvältähän sen pyöreät muodot tuntuvat. Juuri 50-luku on Nils Häggblomista suosikki aikakausi, koska silloin hän itse alkoi myydä veneitä. Nisse on tuonut Suomeen perämoottoreiden lisäksi purjelautailun ja kirveenheiton, ja on hän museotrendeistäkin perillä.

– Tämä on sellainen elävä museo, Nisse kuvailee.

Nissen elävässä museossa huolletaan lahjoitettuja moottoreita museotilassa. Häggblom pitää talvella auki museota Kirkkonummella, jossa voi nähdä vielä enemmän kunnostustyötä.

Tämän päivän ammattimaisille museoillekin on tärkeätä olla toiminnan tiloja, ei pelkästään säilyttämisen ja tallentaisen paikkoja, joihin liittyy mielikuvia pysähtymistä ja kuolemasta. Ne kaikki haluavat olla eläviä museoita, ja moni museo edistää sitä perustamalla käyttökokoelmia, joustamalla omista säännöistä, kutsumalla vapaaehtoisia mukaan toimintaan.

Lisää pelkoa ja huumoria museoon

Keski-Suomen tieliikennemuseossa kohtasin museotrendin, joka liittyy tunteisiin. Nykykajan museossa saattaa joutua myös tuntemaan epämiellyttäviä tunteita kuten pelkoa. Onhan sekin elämys.

Keski-Suomen tieliikennemuseo Petäjävesi
Pääsin vuoden 1924 T-Fordin kyytiin. Risto Höylä ajoi maantietä. Museoautossa ei ollut turvavöitä, ei kattoa, ei suojaa rekoilta, joita kertyi jonoksi taaksemme. Sitä museokokemusta en unohda. Keski-Suomen tieliikennemuseo Petäjävesi Kuva: Juha Suomalainen Minna Joenniemi,museot,keski-suomen tieliikennemuseo
Tina Rosström Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo
Tina Rosströmin alamaailma Tina Rosström Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo Kuva: Minna Joenniemi museot,tina rosström

Pamukin mainitsema ihmisen kokoinen museo voisi myös tarkoittaa Tina Rosströmin universumia Tammisaaressa Länsi-Uudenmaan sairaalan kellarissa, jonne entinen osastonhoitaja on onnistunut keräämään tarinan sairaanhoidon kehityksestä, mutta ennen kaikkea sairaalasta työyhteisönä. Hoitajien juhlia, tupakointia ja sukkanauhoja ei salailla. Kun luo oman museonsa, sinne voi myös sujauttaa omia vitsejä, ostaa pilailupuodista leikkioksennusta mallinukkepotilaalle.

Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo, Tammisaari
Jokainen Tina Rosströmin museon mallinukeista on nimetty sairaalassa työskennelleen ihmisen mukaan. Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo, Tammisaari Kuva: Minna Joenniemi museot,länsi-uudenmaan sairaalamuseo

Museo saa ottaa kantaa

Igor-museo, Degerby
Porkkalan alue oli suljettu sen entisiltä asukkailta sodan loppumisesta vuoteen 1956. Igor-museo kertoo vaietusta historiasta. Igor-museo, Degerby Kuva: Minna Joenniemi museot,igor-museo

Yksi museoalalla toisteltu muoti-ilmauksia on: Museoiden ei tarvitse olla enää puolueettomia. Ne voivat ottaa kantaa. Se on tuttua Degerbyn Igor-museon perustajille. Lena Selén ja Berndt Gottbergovat kohdanneet vuosien aikana monenlaista arvostelua siitä, että he kertovat Igor-museossa elämästä Porkkalassa, joka sodan jälkeen pakolla vuokrattiin Neuvostoliitolle vuoteen 1956 asti.

Nyt nämä aikaansaavat seniorit ovat löytäneet uuden keinon hankkia tietoa.

- Pari vuotta sitten löysimme venäläisten facebookista ryhmiä, joissa muistellaan elämää Porkkalassa. Niiden kautta olemme saaneet kerättyä uusia kuvia ja tarinoita, Lena Selén kertoo.

Neuvostoliittolaista Degerbyssä
Neuvostoliittolaisen sotilasyhteisön elämää Suomessa Neuvostoliittolaista Degerbyssä Kuva: Minna Joenniemi museot,igor-museo

Museo voi olla äänekäs

Minna Joenniemi, Kalervo ja Teija Kaarre
Museoselfie juoksuhaudassa. Sotaan Teija ja Kalervo Kaarre suhtautuvat vakavasti, mutta kumpikin tunnustaa, että kellarin elämysmaailma on Kalervo Kaarteen mancave, harrastus, jossa hän tabletista painamalla ohjailee konekivääritulitusta. Minna Joenniemi, Kalervo ja Teija Kaarre Kuva: Minna Joenniemi museot,Minna Joenniemi,kaarteen kotimuseo

Uutta teknologiaa hyödyntää myös Kaarteen kotimuseo. Ilotulitteita maahantuova Kaarteen pariskunta Kalervo ja Teija Kaarre ovat rakentaneet kellariinsa Virkkalaan lottakanttiiniin, juoksuhaudan, korsun ja pommisuojan, joissa pommit jylisevät, hälyytyssireenit huutavat ja valot värisevät, kun museon isäntä näpyttää sotaefekteja tabletilla. Ja kyllä jytisee niin tehokkaasti, että ammattimaisten museoiden näyttelysuunnittelijat voisivat olla kateellisia.

Teija Kaarteen mosaiikkia
Nykyajan museo ottaa huomioon erilaiset käyttäjät, joten Kaarteen kotimuseossa kuljetaan pommisuojan replikasta perheen kuntosalin kautta Teija Kaarteen mosaiikkinäyttelyyn. Teija Kaarteen mosaiikkia Kuva: Minna Joenniemi museot,kaarteen kotimuseo

Suurin kaikista on nostalgia

Nostalgiamuseo Marttila
Kameroita monelta aikakaudelta. Aila Aumlan seitsemän rakennusta ja kymmeniä tuhansia esineitä esittelevässä museossa on hyvä juoni ja järjestys. Nostalgiamuseo Marttila Kuva: Minna Joenniemi museot,nostalgiamuseo
Virallisten museokokoelmien portinvartijat joutuvat yhä useammin sanomaan ei.

Sisustuslehdissä ei kirjahyllyjä enää juuri näe. Askeettisuus on kotien ja avokonttoreiden ihanne. Sodan jälkeiset suuret sukupolvet ovat eläneet tahtomattaan niukkuudessa. Siksi he ovat hamstranneet elämän edetessä tavaroita, kiintyneet niihin.

Virallisten museokokoelmien portinvartijat joutuvat yhä useammin sanomaan ei, kun heillä tarjotaan arjen esineitä tai keräilijöiden kokoelmia tallennettavaksi. Aila Aumala sanoo hövelimmin kyllä.

Kyläkauppa Nostalgiamuseossa
Toinen Nostalgianmuseoon pelastuneista kyläkaupoista Kyläkauppa Nostalgiamuseossa Kuva: Minna Joenniemi museot,nostalgiamuseo
Lankapuhelin.
Eri sukupolville on tarjolla erilaista nostalgiaa. Tästä huoneesta löytyy puhelimen kehitys. Lankapuhelin. Kuva: Minna Joenniemi museot,Minna Joenniemi,nostalgiamuseo

Nostalgiamuseossa Marttilassa on jo seitsemän taloa täynnä tavaraa. On kaksi kokonaista kyläkauppaa, yli sata kameraa, posliinia, traktoreita, kännyköitä, 1700-luvulla yhdestä puusta veistettyjä tynnyreitä ehkä enemmän kuin missään muualla.

– Ihmiset tuovat tänne tavaroita turvaan, jotka tietävät, että heidän lapsensa heittäisivät ne kaatopaikalle tai veisivät kirpputorille, Aumala kertoo.

Minna Joenniemi ja säästöpankki
Mikä oli kaikkein nostalgisin esine? Tapasin vanhan tutun, vaarilta saadun säästölippaan. Nostalgiaan liittyy usein rakkautta, ja tässäkin tapauksessa vieno surumielisyys. Minna Joenniemi ja säästöpankki Kuva: Minna Joenniemi museot,nostalgiamuseo

Museo etsii jatkajaa

Kyltti
Kyltti Kyltti Kuva: Minna Joenniemi museot,nostalgiamuseo
Kaarteen kotimuseo
Kaarteen kotimuseo Kuva: Minna Joenniemi museot,Kyltti,salatut museot
Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo
Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo Kuva: Minna Joenniemi museot,länsi-uudenmaan sairaalamuseo
Kuka ottaa vastaan kodittoman museon

Nostalgiamuseo ottaa vastaan kodittomia esineitä, mutta kuka ottaa vastaan kodittoman museon. Monet Salattujen museoiden perustajista ovat jo eläkkeellä. Työn jatkajia ei notku jonossa ovilla, vieraskirjoissa on muutenkin liian tyhjää suhteessa siihen, millaisia elämyksiä kaikki nämä museot ovat.

Sotaan liittyvät museot vetävät puoleensa, ja Nostalgiamuseossakin vierailee ryhmiä. Nostalgiamuseon ja Suomen jäädytystekniikan museon omistajat ovat järjestelleet jo museonsa tulevaisuutta, mutta ainakin Perniön Muovikassimuseon ja Lastenvaunumuseo Mukelon omistajien lapset ovat kieltäytyneet jatkamasta museoiden pitämistä.

Tina Rosström on luetteloinut Länsi-Uusimaan sairaalamuseon esineet ammattilaisten ohjeistuksen mukaan, mutta silti ei ole selvyyttä, mikä taho ottaisi kokoelman hoidettavakseen. Jää nähtäväksi.

Eli menkää nyt, poiketkaa tieltä. On aika.

Nostalgiamuseo
Nostalgiamuseo Kuva: Minna Joenniemi Kyltti,museot,nostalgiamuseo
Salatut museot
Salatut museot Kuva: Annukka Palmén-Väisänen museot,televisiosarjat,salatut museot
Kohti tulevaisuuden museota
Kohti tulevaisuuden museota Kuva: Annukka Palmén-Väisänen museot,kulttuurdokumentti

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Aleksei German kuvasi Neuvostoliiton kipeitä aikakausia

    Venäläisen elokuvaohjaaja Aleksei Germanin syntymästä tulee

    Venäläisen elokuvaohjaaja Aleksei Germanin syntymästä tulee kuluneeksi 80 vuotta 20.7. Teema julkaisee tuona päivänä Areenaan neljä Germanin ohjaamaa elokuvaa: Seitsemäs kiertolainen, Teiden vartiointi, Kaksikymmentä päivää ilman sotaa ja Ystäväni Ivan Lapshin ja näistä elokuvista Teiden vartiointi saa myös tv-esityksen Teemalla torstain Kino Klassikossa 26.7.

  • Maailman vanhin ratsastuskilpailu on elävää historiaa ja siekailematonta korruptiota

    Historiallinen Palio on Sienan kaupungin sydän

    Kahdesti vuodessa Italian Sienan kaupungissa käydään maailman vanhin ratsastuskilpailu – Palio. Cosima Spenderin dokumentti paljastaa tapahtuman juonittelun, korruption ja ratsastajien valmistautumiset strategioineen. Teeman kuukauden dokumentti sunnuntaina 1.7. klo 12.00. Areenassa 60 päivää Koko Sienan kansa on saapunut keskiaikaisen kaupungin torille seuraamaan suurta hevoskilpailua.

  • Ingmar Bergman 100 vuotta Yle Teemalla ja Femillä

    2018 on ruotsalaisen mestariohjaajan juhlavuosi

    Ingmar Bergmanin juhlavuotta 2018 vietetään sekä Teemalla että Femillä elokuvien, dokumenttien ja keskustelujen merkeissä. Juhlavuoden vietto alkaa heinäkuussa.

  • Kolme ajattelijaa: Marx, Nietzsche, Freud

    Miten näiden uranuurtajien perintö näkyy nykyajassa?

    Nämä miehet muuttivat maailmantaloutta, kyseenalaistivat yhteiskuntaa ja porautuivat ihmismieleen. Millaisessa maailmassa Marx, Nietzsche ja Freud elivät, keitä he olivat ja miten he vaikuttavat nykyajassa? Kolmeosaisessa sarjassa brittiläinen historioitsija Bettany Hughes esittelee kolme ajattelijaa, joiden ideat muovasivat modernia maailmaa.

Yle Teema