Hyppää pääsisältöön

Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Jänkäkurppa

Jänkäkurppa
Dvärgbeckasin

17–19 cm, 35–75 g

Pulleahko jänkäkurppa on vain vähän punatulkkua isompi, lyhytjalkainen kahlaaja. Nokka on lyhyempi (1,5 kertaa pään pituinen) kuin lähisukuisella taivaanvuohella (yli kaksi kertaa päätä pitempi). Ruskeankirjavassa selässä on vaaleita pitkittäisjuovia. Vatsa on valkoinen, kyljet ja rinta tummaviiruiset. Soidinlennossa hämäräaikaan koiras ääntelee kiihtyvästi kopisevaa soidinääntä ”kotokkok-kotokkok…”, joka syntyy keuhkoputkien äänielimessä eikä mekaanisesti pyrstösulista kuten taivaanvuohella.

Jänkäkurppa pesii suurilla upottavilla aapasoilla ja vetisillä rantaniityillä. Muuttoaikaan laji levähtää märillä kosteikoilla, rantaluhdilla ja niityillä. Sitä on melkein mahdoton huomata muulloin kuin soidinaikaan tai vahingossa, kun kurppa ponkaisee lyhyeen pakopyrähdykseen ihmisen jaloista. Linnut syövät mudasta matoja ja muita pikkueläimiä.

Jänkäkurppa pesii melko harvinaisena Pohjanmaalta ja Pohjois-Karjalasta Lappiin. Kurpat muuttavat Länsi-Eurooppaan ja Välimeren maihin elo-marraskuussa ja palaavat huhti-toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies