Keräkurmitsa
Fjällpipare
20–22 cm, 90–140 g
Mustarastasta vähän pienempi keräkurmitsa on sukulaisensa kapustarinnan tavoin pyylevä, ja silläkin on lyhyet jalat ja lyhyt nokka. Yläpuoli ja kaula ovat ruskeanharmaat. Vatsan takaosa on valkoinen ja etuosa punertava, ja keskiosassa on musta laikku. Rinnan poikki ja silmän päällä kulkee valkoinen juova. Kahlaajaksi tavallista hiljaisemman keräkurmitsan soidinääni on pehmeä ”bytt bytt…” ja kutsuääni hento ”blyt-blyt-blyt”.
Keräkurmitsa pesii korkeiden tunturien nummimaisilla lakipaljakoilla. Muuttoparvet pysähtyvät joskus kynnöspelloille. Pesäpaikalla laji on hyvin peloton. Lintumaailmassa poikkeuksellisesti naaras on soitimella äänekkäämpi ja aktiivisempi kuin koiras. Naaras munii usein pesyeen kahdelle eri koiraalle, joista kummankin se jättää koiraiden huoleksi. Ravinto koostuu selkärangattomista ja jonkin verran marjoistakin.
Keräkurmitsa pesii harvinaisena Pohjois-Lapin tunturiylängöillä, eikä sitä nähdä etelässä syysmuuttoaikaan kuin hyvin harvoin elo-syyskuussa ja kevätmuutolla pääosin toukokuussa. Laji talvehtii Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
