Hyppää pääsisältöön

Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Lehtokurppa

Lehtokurppa
Morkulla

33–35 cm, 150–420 g

Lehtokurppa on kesykyyhkyn kokoinen mutta pyylevämpi, isopäisempi ja lyhytkaulaisempi. Nokka on hyvin pitkä ja suora. Lehtokurppa on yläpuolelta mustan-, valkoisen- ja kellankirjavan ruskea, alapuolelta vaaleampi ja poikkiraitainen. Myös niskassa on tummia poikkijuovia. Soidinääni on kurnuttavien ja sipisevien äänten vuorottelua: ”orrt orrt-orrt pisit, orrt orrt-orrt pisit…”.

Lehtokurppa pesii hyväkasvuisissa, aluskasvillisuudeltaan rehevissä lehti- ja sekametsissä sekä vehmaissa kuusivaltaisissa metsissä. Kurpat piileskelevät visusti kasvillisuuden kätköissä eivätkä tule ilmi kuin sattumalta paetessaan ihmisen edestä lepattelevaan lentoon. Useammin lehtokurpan huomaa hämäräaikaan soidinlennossa, jossa koiras kiertää puunlatvojen yläpuolella halkaisijaltaan noin 0,5–1 kilometrin mittaista lentorataa. Koiras houkuttelee useita naaraita reviirilleen mutta ei auta niitä pesinnässä. Ravintona ovat madot ja muut maaperäötökät.

Lehtokurppa on hyvin yleinen Lapin keskiosia myöten. Se lähtee Länsi- ja Etelä-Eurooppaan elo-marraskuussa ja palaa maalis-huhtikuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies