Hyppää pääsisältöön

Voiko arabimaissa kolumnisti olla itsenäinen?

Kamel Daoud on ollut pitkään algerialaisen sanomalehden ”Le Quotidien d´Oranin” kolumnisti ja viime vuosina hänen kolumnejaan on näkynyt myös kansainvälisissä sanomalehdissä. Hän sai v. 2015 ranskalaisen kunniamaininnan parhaasta journalismista.

Daoud on kirjoittanut myös romaaneja ja hänen v. 2014 julkaisema hieno romaani ”Meursault contre-enquête” sai tunnetun ranskalaisen Goncourt-palkinnon 2015. Sitä on myös käännetty usealle kielelle. Daoud jatkaa tässä ranskalaisen kirjailijan Albert Camus`n tunnetun teoksen ” L´Étrangerin”( suom. Sivullinen) teemasta. Hän kysyy, mitä tapahtui rannalla murhatun arabin äidille ja veljelle.

Mies kirjankannessa katsoo sivulle
Kamel Daoud Mies kirjankannessa katsoo sivulle Kamel Daoud

Daoudin kolumni Kölnin tapahtumista v. 2016 alussa herätti ristiriitaista huomiota, kun hän arvosteli arabimiesten seksuaalisia mielikuvia.
Daoud julkaisi vuoden alussa 2017 kokoelman kolumnejaan. Se sisältää 90 kolumnin valikoiman hänen vuosina 2010- 2016 julkaisemistaan tuhansista kolumneista. Hän mainitsee esipuheessa, että lähtökohtina ovat mm. arabimaiden liikehdintä, islamilaiset ääriliikkeet, naisen asema ja kriittinen nykymaailman tarkastelu.

Tämä tuore teos on tämän Kolmannen maailman puheenvuoron lähtökohta. Koska aineistoja on paljon ja tilaa on käytettävissä rajatusti, olen joutunut tekemään rajuja valintoja. Käytän kuitenkin paljon sitaatteja, jotta tekijän ääni pääsisi kuulumaan.

Algerian pysähtyneisyys

Algeriassa islamistit voittivat 1990-luvun alussa pidetyissä vaaleissa, mutta pian armeija kaappasi vallan itselleen ja maassa alkoi raaka sisällissota. Daoud ei voi olla huomauttamatta, että Egyptin kehitys näyttää menevän samaan suuntaan.
Tämä väkivaltainen tausta kehitys on vaikuttanut rauhoittavasti Algeriassa, eikä siellä ole näkynyt vastaavaa liikehdintää kuin ”Arabikeväästä” innostusta saaneissa maissa. Sen sijaan Daoudin mukaan maassa vallitsee jonkinlainen ikävystyttävä pysähtyminen.
Hän kirjoittaa 25.9. 2013 päivitetyssä kolumnissaan ”Pieni johdanto Algeriaan ulkomaalaisten käyttöön”:

” Vetäkäämme yhteen: Algeria ei ole diktatuuri, mutta se ei ole myöskään demokratia. Se ei ole kokonaan arabimaa, mutta se ei ole kokonaan itselleen sopiva ja itsenäinen. Siellä on olemassa monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta, mutta voittaja on aina yksi puolue. Maa on voittanut islamismin, mutta islamismi on voittanut kansan puolelleen. Siellä on mellakoita joka päivä, mutta vallankumous esiintyy vain kerran puolivuosisadassa. Sen on nouseva maa, mutta samalla rikas maa, joka menee alaspäin.”

Daoud ironisoi, että viinin myynti lisääntyy 14 % vuodessa ja moskeijoiden rakennustahti on samansuuntainen:

” Algeria on vapaa maa, mutta se ei ole vapautunut sisäisistä traumoistaan. Se on voittanut siirtomaavallan, mutta ei rappeutumista. Siellä kerrotaan loistavaa historiaa, mutta hengitys haisee. Maa haluaa olla sitoutumaton ulkopolitiikassa, mutta sisäpolitiikassa vallitsee eri meininki. Maalla ei ole selkeää tavoitetta maailmassa, mutta kansalaisilla on tällaisia tavoitteita omassa päässään tai puolison päässä”.

Arabikevät ja Tunisia

Daoud käsittelee ”arabikevättä” useissa kolumneissa. Vuoden 2014 alussa oli mahdollisuus vetää johtopäätöksiä:

”Arabikevät on synnyttänyt kansalaissotia, vallankaappauksia, hidasta muutosta, kaksi sataa miliisiä, apartheidin ja yhden onnistumisen. Eli maat järjestyksessä Syyria, Egypti ,Jemen, Libya, Bahrein ja Tunisia. Mutta tämä Tunisia tapaus on edelleen harvinainen, hatara ja uusi, että on vaikea kommentoida sitä. Näyttää olevan, että kysymykseen: Ovatko arabit kykeneviä irtautumaan väkivallasta, diktatuurista ja teokratiasta, vastaus on kielteinen.”

Hän oli selvästi ihastunut Algerian naapurimaan Tunisian viimeaikaiseen kehitykseen. Hän asetti vastakkain Tunisian ja Algerian kehityksen:

”Siispä on syytä tervehtiä naapuriemme onnistumista. He ovat saaneet aikaan kolme vuotta Ben Alin vallan kumoamisen jälkeen uuden perustuslain. Toisaalta islamistit ovat joutuneet luopumaan utopioistaan ja myöntymään konsensukseen säilyäkseen hengissä, vaikka heidän hadithinsa sanoo kaiken sodan olevan oveluutta. Toisaalta korkea keskiluokka, siviiliyhteiskunta ja eliitti Tunisiassa eivät ole yhtä nukutuksissa, tapettu, alistettu, paennut tai fatalistinen kuin meillä Algeriassa. Heidän rauhansa on erilainen kuin meidän. Se on syntynyt yhteisistä ponnistuksista, kun meidän rauhamme nojautuu hautuumaihin.”

Naisten asemasta arabimaissa

Kamel Daoud tarkastelee useissa kolumneissa naisen asemaa arabimaissa. Kolumnissa, joka on päivätty 25.3.2015., hän oli erityisen närkästynyt. Hän viittaa siinä tapahtumiin Afganistanissa, jossa miesjuokko mukiloi heidän mukaansa väärin käyttäytyneen nuoren naisen kuoliaaksi. Toinen ilmitullut tapaus koski egyptiläistä naiskätilöä, joka oli joutunut piileksimään kymmeniä vuosia. Hän otti kantaa naisten puolesta hyvin tunteellisesti:

”Sillä koskaan kansa ei marssi kuun pinnalla, eikä ole vahva, kunnioitettu ja arvostettu, mikäli se inhoaa toista elävää puoliskoaan, joka antaa elämää ja on halun ja mielikuvituksen kohde. Koskaan kansa ei voi tuntea rauhaa eikä voimaa, mikäli se käsittelee naista eläimenä tai orjana tai siveettömyytenä, joka pitää kätkeä. Koskaan kansa , joka puhuu naisesta halventavasti , ei voi tuntea rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Kansa, joka haluaa kätkeä naiset piiloon hautaa samalla puolet taloudellisesta voimastaan, ja halveksii puolta voimastaan. Tällainen kansa ei voi olla todellinen kansa, eikä sen asuinpaikka voi olla todellinen maa”.

Saudi Arabian ja ISISin samankaltaisuuksia

Daoud kirjoitti syksyllä 2014 ISIS:in noususta ja sen taustatekijöistä. Kolumnin otsikko oli ”Islamilainen valtio on liikkuva ja ilman öljyä toimiva Saudi Arabia”.
ISIS:n esiintulo ja valloitukset sekä sen vastaiset kampanjat toivat esiin näkemyksen, jonka mukaan Hyvä taistelee Pahaa vastaan Irakissa ja Syyriassa. Jotkut esittivät Lännessä, että ISIS on pommitettava lentopommituksin maan rakoon. Daoudin mukaan tällainen ajatustapa on virheellinen:

” Kun tätä maailmanlopun armeijaa pommitetaan, se voidaan tuhota paikallisesti, mutta se tulee syntymään muualla toisessa erämaassa. Syy tähän on, että se elää ennen muuta ajatuksissa. Allahin planeetalla on kouluja, ilmaisia kirjoja, tiedotusvälineitä sekä salafistisia satelliittikanavia taivaalla. Wahhabistiset tahot, joilla on öljyvaroja, rahoittavat näitä myymällä öljyä Kiinalle, Länsimaille ja muille. Kyseessä on vertauskuvallisesti pitkä ravintoketju, jonka toisessa päässä on miekka.”

Kamel Daoudin mielestä monet eivät halua nähdä Saudi Arabian ja Arabian niemimaan pienten öljyntuottajamaiden roolia ISIS:n taustalla:

”Helposti unohdetaan, että wahabismi myy öljyä maailmalle ja ideoitaan muslimeille. Erona on, että ideat ovat lähes ilmaisia. Tuhat TV-kanavaa lähettää ohjelmiaan kaikkialle arabimaailmaan ja ne koskettavat alttiita tahoja kuten lukutaidottomia äitejä kaukaisissa kylissä, naisia, nuoria ja lapsia. Saudi Arabia ja sen pikkusisaret painavat miljoonia kirjoja ja levittävät niitä ympäri maailmaa. Nämä tahot ylläpitävät myös saarnaajia, verkostoja ja fatwa-korporaatioita”

Islamilaiset ja Lännen fundamentalistit

Daud alkoi kirjoittaa 2014-2015 tietyistä yhtäläisyyksistä Algerian ja Ranskan politiikassa:

”Kun katsotaan asioita yleisestä näkökulmasta, FN Ranskassa on vähän kuin FIS meillä. Yhteistä näille on populismi, vaaleissa valituilla edustajilla on alhainen koulutustaso, niillä on autoritaarinen johto sekä ne keskustelevat alkuperäisestä ja puhtaasta. Yhteistä näille on hyvä esiintyminen oppositiossa, mutta tulos on huono, jos ne joutuvat hallinnolliseen vastuuseen. FN väittää että maahanmuuttajat ovat ongelma ja heidät karkottamalla saadaan uusia työpaikkoja. FIS sanoo, että siirretään naiset kotiin ja saadaan hetkessä luoduksi paljon uusia työpaikkoja miehille. Molemmat katsovat vanhoihin myytteihin kuten Jeanne d´Arciin tai alkuperäiseen Medinaan.”

Hänen mukaansa ääriliikkeet tukevat toisiaan. FN vastustaa muslimeja, kun taas FIS suhtautuu kielteisesti kristittyihin.

Poliittisten klovnien nousu Lännessä

Vuoden 2016 alussa Daoud alkoi asettaa kysymyksiä demokratian tilasta maailmassa:

”On siis ymmärrettävissä, että katselemme Etelässä länsimaista demokratiaa kuin näytelmää. Jotkut vahvistavat uskoaan, mutta toiset etsivät heikkouksia ravitakseen kritiikkiään. Tämän demokratian mallin ensimmäinen heikko kohta on se, että fasismit saattavat päästä valtaan demokratian välityksellä. Hyvä esimerkki tästä oli Hitler. Juuri tämä näyttää toistuvan meillä, sillä diktatuurin kukistumisen jälkeen islamilaiset fasistit nousevat valtaan demokratian välityksellä. Toinen heikko kohta on konsensuksen etsiminen klovnien avulla. Tällaista näkyy nykyään juuri Pohjoisessa, jossa julkisuuden muuttuminen spektaakkeliksi ja showksi heikentää demokratiaa. Koska suuret demokratiat kärsivät ongelmien ratkaisemattomuudesta ja kokevat pelkoja sekä ovat mukavuuksien ja kommunikaatiovälineiden pehmentämiä, esiin nousee näyttäviä klovneja. Nämä ilmentävät yhteiskuntamallin väsymistä ja luottamuksen katoamista. Berlusconia ovat seuranneet Beppe Grillo Italiassa, UKIP:n kannattajat Englannissa sekä Donald Trumpin nousu Yhdysvalloissa.”

Trumpin nousu on huomioitu tarkkaan Etelässä. Obaman luoman harhakuvan jälkeen pelättiin Bushin kaltaista sotaintoilijaa. Nyt tuli esiin spektaakkeleja rakastava klovni. Hän aiheuttaa epävarmuutta ja häntä pilkataan. Hän tekee selvän palveluksen länsimaiden vastustajille:

”Mutta tällä on myös vaikutuksia kaikenlaisiin maailmanlopun myyjille Etelässä kuten islamisteihin, länsimaiden vastustajiin ja demokratian vastustajiin. Jotkut sanovat, kun Amerikka synnyttää Donald Trumpin, miksi täytyy selittää Bin Ladenin nousua Etelästä. Mikä on hullun ja hullun naurun välinen ero? Toinen tappaa ja toinen pilkkaa kuoliaaksi. Jotkut Etelässä sanovat, että Länsimaat potevat muinaisen Rooman imperiumin keisareiden sairauksia kuten narsismia ja turhamaisuutta.”

Lopuksi

Teoksessa painetun viimeisen kolumnin otsikko on : ”Pienet itsenäisyyssotani”, jossa Kamel Daoud kertoo kirjoittamisestaan ja sen herättämistä kommenteista. Hän on tuntenut suurta innostusta kirjoittamiseen. Hänellä on ollut tukijansa, mutta toisaalta häntä on kutsuttu petturiksi, harkiksi, sionistiksi ja ulkopuolisten intressien ostamaksi. Rivien välistä voi nähdä, että häntä on uhattu vankilalla ja hän on saanut tappouhkauksia. Hän kertoo vetäytyvänsä joksikin aikaa kirjoittamisesta lehtiin. Hän päättää kolumninsa:

”Pidän oman vapaussotani käymisestä. Ja juhlin joskus riippumattomuuttani.”

Jussi Raumolin

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta