Kymmenistä, ehkä jopa sadoista lapuista minulla on jäljellä vain kolme – tässä on niistä yksi. Toisella paikkakunnalla asuva sukulaiseni sairastui, eikä hänellä ollut ketään minua läheisempää. Hänestä huolehtiminen tuli vastuulleni yllättäen.
Työviikon aikana huoli hänestä oli valtava ja lappuja kirjoittelin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Sukulaiseni repi ne yleensä pois. Sairaudella oli suuri vaikutus perheeni elämään. Yli vuoden jälkeen sain hänet yksityiseen hoitokotiin. Minua auttoi kirjoittaminen, jossa sain purettua avuttomuuteni paperille. Lopulta aineistosta syntyi kirja, jossa ihmiset ovat kuvitteellisia, mutta sairauden kuvaukset totisinta totta. Kaksoisidos, Robustos 2016.