Markus Kajo
Yle
Vastoinkäymisten aatelia
Monella tavalla kiusaa sielunvihollinen meitä (kuten ukkini - s. 1876) - tapasi sanoa.
Tällainen tilanne itsellä vapun ”iloksi”:
Alkaa.
Olin sisällä, talossa.
Kaikki oli ihan hyvin.
Kunnes, täysin arvaamatta, yht’äkkiä, salamana alkoi ottaa Joukahainen päähän.
Joukahainen!
Mitä se tähän sotkeutuu!
Oli ihan hyvä päivä tulossa - ja menossakin jo - niin sitten tämmöinen isku.
Jo siitä ajatuksesta (koko mokoma Joukahainen) tulee mieleen kutmu ja sutki ja liero, jolta ei ikinä saa suoraa vastausta mihinkään kysymykseen.
Heittiö!
Ihan niinkuin olisi tahallaan keksitty minua ärsyttämään koko joukahais- .
Erityisesti harmittaa se, että oli hyvä olo - ei mielessä mitään erityistä, katselin vastapäistä harmaata betoniseinää, joka ei tuntunut mitenkään masentavalta tai kolkolta, talon seinältä vaan.
Ja sellainen mieli oli, että olisi saattanut olla hyräilemäisillään jotain mukavaa, kuten sitä, että
O tico tico tá, tá outra vez aqui,
o tico tico tá comendo o meu fubá.
Se o tico tico tem, tem que se alimentar,
Que vá comer umas minhocas no pomar.
O tico tico tá, tá outra vez aqui,
o tico tico tá comendo o meu fubá.
Eu sei que ele vem viver no meu quintal,
e vem com ares de canário e de pardal.
Mas por favor tira esse bicho do celeiro,
porque ele acaba comendo o fubá inteiro.
Tira esse tico de lá, de cima do meu fubá.
Tem tanta fruta que ele pode pinicar.
Eu já fiz tudo para ver se conseguia.
Botei alpiste para ver se ele comia.
Botei um gato um espantalho e um alçapão,
mas ele acha que o fubá é que é boa alimentação..
( https://youtu.be/ONUmVxKyeuU?t=68 )
Ja hyräilyn jälkeen olisi saattanut keittää kahvit tai teet, ja käydä parvekkeella katsomassa kohti länteä, missä (arkena) rakennetaan kerrostaloa mutavellilammikkoon.
Niin sitten tämä Joukahainen!
Lääkäri on sanonut, että ei kannata hermostua niin, että ohimosuonet pullottaa, päässä jyskyttää, puristaa nyrkkejä auki ja kiinni kuin tappeluvihassa, ja ähkii.
Mutta mitä jos ei osaa hermostua millään muulla tavalla!
En minä osaa hermostua sillä tavalla, että hihkuisi ja hypähtelisi kun niin kunnolla ottaa päähän. Tai että ojentelisi vastaantulijille kedon kukkasia, ja hyräisi itsekseen, että
O tico tico tá, tá outra vez aqui,
o tico tico tá comendo o meu fubá.
Se o tico tico tem, tem que se alimentar,
Que vá comer umas minhocas no pomar.
O tico tico tá, tá outra vez aqui,
o tico tico tá comendo o meu fubá.
Eu sei que ele vem viver no meu quintal,
e vem com ares de canário e de pardal.
Mas por favor tira esse bicho do celeiro,
porque ele acaba comendo o fubá inteiro.
Tira esse tico de lá, de cima do meu fubá.
Tem tanta fruta que ele pode pinicar.
Eu já fiz tudo para ver se conseguia.
Botei alpiste para ver se ele comia.
Botei um gato um espantalho e um alçapão,
mas ele acha que o fubá é que é boa alimentação..
( https://youtu.be/Vo-OpQS2zdQ )
Minä osaan hermostua vain juuri sillä lääkärin vääräksi määrittelemällä tavalla, joka on kuitengin se suomalaisen miehen ikiaikainen hermostumistap - ja noniin! Nyt tuli taas mieleen se mielenriesa Joukahainen!
Pahinta se, että kun yrittää vaihtaa mielen ajatusta, niin tulee korvausajatuksina vain sellaisia ärsyttäviä mieleen.
Kuten selleri! Tai, herraparatkoon, fenkoli!
Syöhän selleriä. Syö. Niin menee koko ehtoo vessassa hypätessä. Kun selleri on diureetti. Triureetti melkein jopa, on se piru!
Entäs mikä sielunvihollisen keksintö koko fenkoli. Häpeäisitte, puutarhaväki!
Teette hedelmän, joka näyttää komediaelokuvan juonessa vahingossa pakastekuivatetun naapurinäijän sydämeltä.
Sopisi lääketieteen kandien sydänluentojen havaintovälineeksi fenkoli. Ruuaksi ei!
EI kuulu hedelmien maistua anislakristilta ja palsamointietikalta, vai mitä ne käyttää salaateissaan nykyään, ”hienot”.
Ei ole ruokaa fenkoli, vaan yskänlääkkeen raaka-aine on se. Oikeasti on!
Jos olisi sellaista fenkolia tarjottu ukilleni (s. 1876), niin kyllä olisi pamppu tarjoajan niskaan laulanut! Tai joutunut istumaan vapun yli jalkapuussa fenkolipelle.
Ja jos olisi selleriä tarjonneet sille, niin en uskalla sanoakaan, mistä olisivat sen sellerinsä löytäneet.
Hmph..
Hmmmm.
(...)
No, nyt tuli vähän paremp mieli, kun sain voimaa esi-isien tarmosta.
Eri asiaan siis hypättäköön, äkkiä.
Otin ihan hiljattain valokuvan. Pistän tähän alle sen vielä. Voi olla vapunviettötoivotus se.
Hauskaa vappua! Trevlig valborgsmässoafton! Buorit valborat!
Entäs mikä vielä oli vastoinkäyminen tällä! Juuri muistin, kun näin hakaneulan pöydällä.
Piti saada yhdestä vempeleestä sim-kortti ulos sisältä.
Mutta vain hiusta ohuempi reikä siinä läpässä, joka ensin pitää kiskoa kortin edestä pois.
Kokeilin hirmu ohuella johdonpätkällä. Ei mahdu, liian paksu.
Romelsin ja hämmensin ns. miljoonalaatikkoa kädellä puoli tuntea silmä kovana, ja lopulta löysin pienenpienen hakaneulan.
Mikä ilo!
As if..
Niin saatanalliseksi oli suunniteltu se pieni hakaneula, että en saanut sitä sormin auki. Enkä pihdeillä.
Piti vuoron perään vääntää sormilla (koski ja itketti!) ja pihdeillä (kului pihdit monta % !), monta kertaa piti toistaa koko rumba, ennen kuin se ”safety pin” suostui avautumaan.
Lopult sain sim-kortin ulos.
Ja tajusin, että numerosarjasta, joka kortissa lukee, ei ole minulle mitään iloa sen selvittämisessä, mihin puhelin”tiliin” ko. kortti on yhdistetty. Pakko mennä puhelinyhtiöön selvittämään se. Miksi aina pitää tämmöisen asian tapahtua esmes joulun tai vapunaattoiltana?! Miksei ikinä sopivaan aikaan. Ottaa p
No nyt tuli päähän ottamisesta taas mieleen se Joukahainen!!
(Huok.)
Pitänee jatkaa betoniseinän tuijottamista siinä toivossa, että tulisi taas hyvä - tai edes neutraali, joukahaiseton mieli.
Tosin kylläkään ei voi ikinä tietää, mistä iskee harmi.
Toivoo:
Yksi monten puolesta
