Hyppää pääsisältöön

Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Metsäviklo

Metsäviklo
Skogssnäppa

21–24 cm, 60–90 g

Metsäviklo on hieman mustarastasta pienempi ja solakampi kahlaaja. Vihertävät jalat ovat melko pitkät, kuten tumma nokkakin. Yläpuoli on mustahko pienin vaalein pilkuin, vatsa puhtaanvalkoinen. Rinnassa ja päässä on tummia viiruja. Soidinääni on sointuvan jokeltava ”ti-lyivi ti-lyivi…”, lentoääni hätäinen ”tlyit-vitt, tlyit-vitt-vitt”.

Metsäviklo pesii havumetsäalueilla korpinotkelmien, muiden pikku kosteikkojen ja suonreunojen liepeillä. Muuttoaikaan laji levähtää kosteikkojen lisäksi pienehköillä tulvapelloilla ja ojanvarsilla. Metsäviklo pesii kahlaajille poikkeuksellisesti puussa vanhassa rastaan tai oravan pesässä. Laji syö monenlaisia selkärangattomia.

Metsäviklo on yleinen metsäseuduilla Lapin eteläosia myöten. Viklot lähtevät Välimeren maihin kesä-syyskuussa ja palaavat valtaosaksi huhtikuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies