Hyppää pääsisältöön

Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Valkoviklo

Valkoviklo
Gluttsnäppa

30–35 cm, 130–270 g

Valkoviklo on vähän räkättirastasta kookkaampi mutta hoikempi. Sillä on pitkät vihertävät jalat ja pitkä tumma nokka, joka kaartuu pikkuisen ylöspäin. Selkä on mustan- ja valkoisenkirjavan harmaa. Vatsa on valkoinen, kupeet ja rinta mustapilkkuiset ja kaula ja pää mustaviiruiset. Soidinääni on helkkyvä ”hykly-hykly…”, lentoääni viheltävä ”djyy-djyy”.

Valkoviklo pesii mäntyvaltaisten kuivien kangasmetsien aukioilla ja hakkuuaukeilla avoimien soiden, harvapuisten rämeiden tai kosteikkojen liepeillä. Muuttoaikaan viklot pysähtyvät liete- ja niittyrannoilla ja tulvapelloilla. Emo johdattaa untuvikot kuoriutumisen jälkeen suolle, mistä löytyy ruoaksi hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Valkoviklo hätäilee poikastensa luona vihlovasti kimittäen ja edestakaisin lennellen, kuten muutkin kahlaajat.

Valkoviklo pesii yleisenä koko Suomessa lounaisinta kolkkaa lukuun ottamatta. Laji muuttaa Lounais-Euroopan ja Afrikan länsirannikoille heinä-syyskuussa ja palaa huhti-toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Minna Nuotio