Hyppää pääsisältöön

Käyrätorvensoittaja Elina Tiainen: "Sibeliuksen neljäs sinfonia on mielestäni erityisen hieno."

Käyrätorvensoittaja Elina Tiainen.
Käyrätorvensoittaja Elina Tiainen. Kuva: Yle/Sandra Saulo elina tiainen

"Olen käynyt opiskeluaikanani paljon konserteissa, ja olen kerta toisensa jälkeen vaikuttunut pääkaupunkiseudun soolotorvien soitosta." Elina Tiaisen päämääränä on jo pitkään ollut haave orkesterimuusikon ammatista. "Koska siinä pääsee näyttämään taitojaan ja osaamistaan", hän kertoo Kantapöydän haastattelussa (video alhaalla).

Kuka?

Elina Tiainen, olen syntynyt Vantaalla vuonna 1993.

Äitini on pianonsoiton opettaja, ja koko muu perhe harrastaa musiikkia. Isä laulaa, isoveli soittaa trumpettia Ylioppilaskunnan Soittajissa ja Retuperän WBK:ssa, pikkusisko soittaa selloa ja on nyt myös gamban pedioppilaana akatemialla. Kotona on aina ollut paljon soittimia joilla on voinut pelleillä.

Mistä?

Olen asunut perheeni kanssa Vantaalla, Luxemburgissa ja Belgiassa, ja viime vuodet ihan omassa kodissa Vantaan Kaivokselassa.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?

Perheeni mökki Tuusulassa on paikka missä viihdyn erittäin hyvin. Inspiroivin paikka tulevan ammattini kannalta on Musiikkitalon seitsemännen kerroksen isot ikkunalliset luokat. Oma koti on myös tärkeä.

Musiikkiopinnot?

Aloitin käyrätorvensoiton kahdeksanvuotiaana Vantaan musiikkiopistossa.

Aluksi olisin halunnut soittaa klarinettia, mutta veljeni trumpettiopettajan suosituksesta vanhempani päätyivät lopulta käyrätorveen. Ja hyvä niin.

Käyrätorvisti Elina TIainen soittaa luonnontorvea Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 3.5.2017.
Soittimena luonnontorvi. Käyrätorvisti Elina TIainen soittaa luonnontorvea Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 3.5.2017. Kuva: Yle/Sandra Saulo elina tiainen
Käyrätorvisti Elina TIainen soittaa luonnontorvea Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 3.5.2017. Pianistina on Sonja Fräki.
Elina Tiaisen pianistina on Sonja Fräki. Käyrätorvisti Elina TIainen soittaa luonnontorvea Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 3.5.2017. Pianistina on Sonja Fräki. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen Sonja Fräki,elina tiainen

Mitä kaikkia soittimia soitat?

Soitan vain käyrätorvea. Joskus harvoin omaksi iloksi pianoa, ja lukioikäisenä kävin klassisen kitaran tunneilla.

Tärkeimmät opettajat ja oppilaitokset?

Vantaalla Keijo Liski, akatemialla nuorisokoulutuksessa ja kandivaiheessa Erja Joukamo-Ampuja, ja maisterivaiheessa Tommi Hyytinen.

Häämöttääkö valmistuminen?

Vuoden päästä olisi tarkoitus valmistua!

Lempisäveltäjäsi?

Mahdotonta sanoa. Tykkään paljon ranskalaisesta impressionismista ja renessansin ajan musiikista. Mieltä lämmittävät myös (ainakin vielä toistaiseksi) käyrätorvea runsaasti esittelevät säveltäjät, kuten Mahler, Brahms ja R. Strauss.

Lempiteokset?

Sibeliuksen neljäs sinfonia on mielestäni erityisen hieno, jos nyt yksi pitää mainita. Sytyin teokselle soittaessani sitä Helsinki Sinfoniettassa viime kesänä Heinäveden Musiikkipäivillä Leif Segerstamin johdolla.

Idolisi?

Olen käynyt opiskeluaikanani paljon konserteissa, ja olen kerta toisensa jälkeen vaikuttunut pääkaupunkiseudun soolotorvien soitosta. Olen ollut HKO:ssa sijaisena tämän kauden, jonka aikana olen kuullut monia huippusolisteja joiden soittimenhallinta on tehnyt vaikutuksen.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Mahtuu. Tämä kevät on ollut hyvin kiireistä mutta ylensä aikaa riittää enemmän harrastamiseen.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee orkesterimuusikko. Haluaisin myös opettaa jossain vaiheessa elämääni.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Tällä hetkellä ei, mutta lukion jälkeen matikanopinnot kiinnostivat. Siihen varmaan palaan jos musiikkiuralla tulee ongelmia.

Musiikki videolla on 1. osa Joseph Haydnin käyrätorvikonsertosta nro 1. Soitin on luonnontorvi. Pianistina on Sonja Fräki. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.