Hyppää pääsisältöön

Kuinka suomea opittiin kirjoittamaan?

Keskiaikainen veistos kirkossa. Kuvattuna Neitsyt Maria Jeesus-lapsen kanssa, joku rukoilee polvillaan. Piru tarjoaa kirjaa (?)
Keskiaikainen veistos kirkossa. Kuvattuna Neitsyt Maria Jeesus-lapsen kanssa, joku rukoilee polvillaan. Piru tarjoaa kirjaa (?) Kuva: CC0 Suomen Kansallismuseo Neitsyt Maria,Piru,jeesus-lapsi

Älä pidä tätä lukemaasi itsestäänselvyytenä! Usea vuosisata ja monen lahjakkaan kielenkehittäjän elämäntyö tarvittiin, että suomen kielelle saatiin luotua yhtenäinen rakenne, kirjoitustapa ja sanasto.

Suomi on on ollut historiansa aikana osa niin Ruotsia kuin Venäjää. Alunperin yhtenäistä suomen kieltä ei ollut. Eri puolilla maata puhuttiin paikallisia murteita, eikä kielellä ollut kielioppia tai kirjoitusta. Kirkoissa luettiin 1400-luvulta lähtien Isä meidän rukous, rippisanat, uskontunnustus ja Ave Maria suomeksi. Myös kansankielisiä saarnoja pidettiin. Niitä todennäköisesti myös kirjoitettiin muistiin, mutta yhtään käsin kirjoitettua yhtenäistä suomenkielistä tekstiä ei keskiajalta ole säilynyt.

Keminmaan keskiaikainen harmaa kivikirkko. Edessä kiviaita.
Keminmaan keskiaikainen harmaa kivikirkko. Edessä kiviaita. Kuva: CC0 keminmaan keskiaikainen kirkko

Vanhin muistiin merkitty suomenkielinen virke on löytynyt Nürnbergin kaupunginkirjastosta vuoden 1450 paikkeilla kirjoitetusta matkakertomuksesta. Turun piispa (Maunu Tavast tai Olavi Maununpoika) oli lausunut saksalaiselle vieraalleen:

Mÿnna thachton gernast spuho som̄en gelen Emÿna daÿda.

Saksalaisen kirjoitussäännöstön takia lauseen sisältöä on vaikea hahmottaa, mutta oikeinkirjoituksen nykyaikaistaminen selkeyttää tekstin: ”Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, en minä taida.” Piispa oli siis pahoitellut vieraalleen sitä, ettei osannut puhua suomea.

Uskonpuhdistuksen myötä suomi tuli koko jumalanpalveluksen kieleksi. Raamattu ja liturgiset kirjat oli siksi saatava suomeksi. Maahan tarvittiin suomea osaavia pappeja. Kouluihin piti sen vuoksi saada suomen kielen opetusta, ja sitä varten tarvittiin oppikirjoja.

Mikael Agricolan Abckirian kansilehti
Mikael Agricolan Abckirian kansilehti Kuva: CC PD Abckiria,Mikael Agricola

Suomen kirjakielen historia alkaa 1540-luvulta, jolloin painettiin ensimmäiset suomenkieliset kirjat: Mikael Agricolan Abckiria (1543), Rucouskiria (1544) ja Se Wsi Testamenti (1548). Suomennoksissaan Agricola otti mallia lähdekieltensä ruotsin, saksan ja latinan oikeinkirjoituksesta. Näistä kolmesta vain latinalla oli jo tuohon aikaan vakiintunut ortografia eli oikeinkirjoitus. Niinpä Agricolan ja muiden 1500-luvun kirjoittajien teoksissa on suomen äännerakenteeseen soveltumattomia kirjoitusasuja ja paljon horjuntaa: he merkitsivät toisaalta samaa äännettä eri kirjaimin ja toisaalta samalla kirjaimella eri äänteitä.

Nijn sine öne, cosca hen petettijn, piti hen yhden Ectolisen, iossa hen otti leiuen, kijtti henen taiualista Isens, ia annoi opetuslastens ia sanoi. Ottacat ia söket, teme on minun Rumin, ioca teiden edhesten wlosannetan, Se tehckette minun muistoxeni.

Sitaatti on katkelma Agricolan käännöksestä ehtoollisen asetussanoista (1. Kor. 11:23–24) Sitä ei tule lukea kuten nykysuomea. Ääneen luettuna se olisi kuulostanut suunnilleen tällaiselta: Niin sinä yönä, koska hän petettiin, piti hän yhden ehtoolisen, jossa hän otti leivän, kiitti hänen taivaallista Isääns, mursi ja annoi opetuslastens ja sanoi: "Ottakaat ja syökäät, tämä on minun ruumiin, joka teidän eδestän ulosannetaan. Se tehkäätte minun muistokseni."

1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa julkaistiin suomeksi niin vähän kirjoja, että suomen kirjoitussäännöstön kehitys oli hidasta. Nykylukijalle silloisten julkaisujen ehkä suurin yksittäinen ongelma on jälkitavujen pitkän vokaalin merkintä yhdellä vokaalilla.

Vasta vuonna 1642 julkaistussa koko Bibliassa eli Raamatussa oikeinkirjoitus oli huomattavasti parempaa kuin aiemmissa suomenkielisissä kirjoissa. Uuden Biblian kieliasusta vastasi Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman, joka oli nimitetty piispa Eskil Petraeuksen johtamaan raamatunsuomennoskomiteaan juuri oivallisen suomen kielen taitonsa vuoksi. Suomenkielisen raamatun historiasta lisää täällä.

Skandinavian kartta, piirtänyt Daniel de la Feuille vuonna 1706
Daniel de la Feuille, 1706 Skandinavian kartta, piirtänyt Daniel de la Feuille vuonna 1706 Kuva: CC0 daniel de la feuille

Vielä 1700-luvulla sama sana voitiin kirjoittaa eri tavoin samassakin tekstissä. ”Yksi äänne – yksi kirjain” ‑periaate vakiintui vasta 1800-luvun lopulla. Kirjakieli alkoi hitaasti uudistua heti 1810-luvun alusta. Vasta 1820-luvulle tultaessa itämurteiden vaikutus alkaa tuntuvammin näkyä aiemmin lähes yksinomaisesti länsimurteisiin pohjautuneessa kirjakielessä. Murteiden taistelun päätyttyä kompromissiin kirjakieli alkoi vakiintua.

Seuraavat vuosikymmenet olivat etenkin tuntuvan sanaston kasvun kautta, mutta myös syntaksi eli lauserakenne uudistui. Vielä vakiintumattomista äänne- ja muotopiirteistä useimmat alkoivat vakiintua nykyiselleen viimeistään 1870-luvulla, minkä takia nykysuomen katsotaan alkavan jo noin vuodesta 1880.

Tämä artikkeli pohjautuu Kotuksen eli Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuston Kirjasuomea koskeviin artikkeleihin. Sivustolta löytyy paljon artikkeleita, sanakirjoja ja aineistoja kaikille suomen kielen historiasta kiinnostuneille.

kuva sanomalehdestä, jossa venykekirjoitusta
kuva sanomalehdestä, jossa venykekirjoitusta Kuva: Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehtikirjasto Suometar,Venykekirjoitus

Erikoinen luku kirjoitetun kielen historiassa on 1800-luvulla vaikuttaneen fennomaanin Wolmar Schildtin (Wolmari Kilpinen, W. Kilpinen) ponnistelu venykekirjoituksen vakiinnuttamiseksi Suomen kielessä. Lahjakas ja monipuolinen Schildt oli muun muassa Jyväskylän piirilääkäri ja pankki- sekä sanomalehtimies. Hän kehitti menestyksekkäästi suomen kieltä ja kotiseutuaan, mutta venykekirjoitus oli päähänpinttymä, jota hän ei onnistunut lyömään läpi. Wolmar Schildtistä ja venykekirjoituksesta kertoo Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kamarineuvos Erkki Fredrikson. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

Kommentit
  • Avaruusromua: Tehtävä Itä-Berliinissä!

    He soittivat DDR:ssä jo 1980.

    David Bowie, Eurythmics ja Genesis esiintyivät läntisessä Berliinissä kesällä 1987. Samana syksynä Bob Dylan esiintyi Itä-Berliinin puolella. Vuonna 1988 itäpuolella esiintyi Bruce Springsteen. Seuraavana vuonna muuri murtui. Sen jälkeen pohdittiin, kuinka suurta ja tärkeää osaa popmuusikot olivat näytelleet Berliinin muurin murtumisessa. Myös itäisen Saksan punk-rockareiden ja muiden vaihtoehtokapinallisten tärkeä rooli on nostettu esiin. Nämä kaikki 1980-luvun lopulla tapahtuneet asiat olivat tärkeitä, mutta kuka muistaa, että ensimmäinen Itä-Berliinissä esiintynyt läntinen pitkätukkaorkesteri kävi siellä jo vuonna 1980? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Tehtävä Itä-Berliinissä!

    He soittivat DDR:ssä jo 1980.

    David Bowie, Eurythmics ja Genesis esiintyivät läntisessä Berliinissä kesällä 1987. Samana syksynä Bob Dylan esiintyi Itä-Berliinin puolella. Vuonna 1988 itäpuolella esiintyi Bruce Springsteen. Seuraavana vuonna muuri murtui. Sen jälkeen pohdittiin, kuinka suurta ja tärkeää osaa popmuusikot olivat näytelleet Berliinin muurin murtumisessa. Myös itäisen Saksan punk-rockareiden ja muiden vaihtoehtokapinallisten tärkeä rooli on nostettu esiin. Nämä kaikki 1980-luvun lopulla tapahtuneet asiat olivat tärkeitä, mutta kuka muistaa, että ensimmäinen Itä-Berliinissä esiintynyt läntinen pitkätukkaorkesteri kävi siellä jo vuonna 1980? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.