Hyppää pääsisältöön

Mitä meillä oli ennen kuin meillä oli aikaa? Avaruusromua 7.5.2017

kelloja, kuvakollaasi
kelloja, kuvakollaasi Kuva: Yle kelloja, kuvakollaasi

Ei mitään, vastaa tähtitieteilijä ja professori Stephen Hawking. Hän on sitä mieltä, että aika syntyi alkuräjähdyksessä vajaat 14 miljardia vuotta sitten.

Sitä ennen ei ollut aikaa. Ajalla on siis alkupiste. Alkuräjähdys. Silloin syntyi se aika, jota mekin parhaillaan elämme, koemme ja mittaamme.

Vaikea käsittää ja mahdoton todistaa, vaikka Stephen Hawking saattaakin olla toista mieltä. Aika on suuri arvoitus. Eräs niistä asioista, joita ei voi ymmärtää. Eikä aika suinkaan ole kaikille sama, vaan se on suhteellista. Muistan itse, kuinka joskus peruskouluikäisenä luin ensimmäistä kertaa Einsteinin suhteellisuusteoriasta ja siitä mitä se tarkoittaa.

Lukemassani kirjassa selitettiin, että mitä nopeammin jokin kappale kulkee, sitä hitaammin kulkee aika, sitä hitaammin kulkevat kellot. Sanottiin, että tämä ilmiö on nimeltään aikadilataatio. Jos minä nyt lähtisin lähes valon nopeudella kulkevalla raketilla avaruuteen, matkustaisin siellä muutaman vuoden ja palaisin takaisin maan pinnalle, huomaisin ihmeellisiä asioita: minä itse olisin vanhentunut vain muutaman vuoden, mutta Maahan jääneet ystäväni ja sukulaiseni olisivat jo vanhuksia. Minun aikani olisi kulunut eri tavalla kuin heidän aikansa, koska minä liikuin nopeammin kuin he.

Ihminen ei voi liikkua likimainkaan valon nopeudella, mutta silti aika ja sen suhteellisuus ovat totta. Esimerkiksi jos ei otettaisi huomioon sitä, että kellot käyvät eri tahtiin maan pinnalla ja maata kiertävissä satelliiteissa, gps-järjestelmä ei toimisi. Satelliittipaikannuksessa tulisi kilometrien suuruisia virheitä.

”Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa, näennäisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta”. Tällaisen vastauksen saa ajasta, kun kysyy Wikipedialta.

Meidän aikakäsityksemme on suoraviivainen. Me hahmotamme ajan janana, jolla on alku ja loppu. Me hahmotamme ajan joksikin, joka etenee menneisyydestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen. Kuin suoraa viivaa eteenpäin. Mutta aika on käsitetty ja käsitetään eri kulttuureissa ja uskonnoissa eri tavoin. Esimerkiksi hindulaisuudessa aika hahmotetaan kehänä. Aika kiertää kehää. Tapahtumat palaavat alkuun. Aika palaa alkuun.

Puhutaan myös ajan suunnasta, ajan virtaamisen suunnasta, ajan nuolesta. Miksi aika kulkee kuten kulkee, vain yhteen suuntaan? Ajan kulkua ei voi kääntää, vai voiko? Mikä antaa ajalle sen kulkusuunnan, ovat filosofit kyselleet. Ja olisiko ylipäätään mahdollista kääntää tuota suuntaa? Ja jos niin miten?

”Eteenpäin virratessaan aika voi olla armas tai armoton, suosiollinen tai lahjomaton”. Näin kirjoittaa filosofi ja matemaatikko Ilkka Niiniluoto eräässä artikkelissaan. Hän sanoo, että me haluamme muistaa menneisyyttä ja ennakoida tulevaisuutta, olla aikaamme edellä, mutta samalla me haluamme elää kiihkeästi ajan tasalla, sormi ajan valtimolla.

”Siksi meillä on kiire”, kirjoittaa Niiniluoto. ”Siksi meillä on aina liian vähän aikaa, vaikka välillä odottavan aika käykin pitkäksi ja sitä pitää viettää, kuluttaa, jopa tappaa”, hän sanoo.

Kulttuurin tutkijat puhuvat akseleraatiosta, ajan nopeutumisesta. He sanovat, että me olemme siirtymässä eräänlaiseen non-stop-elämään ja 24/7 -kulttuuriin. Meillä on jatkuva kiire ja jatkuva pula ajasta, sekä töissä että vapaa-aikana. Ja kyse ei ole vain siitä, että me stressaamme itsemme läkähdyksiin, vaan laajemmasta, syvemmästä ja vakavammasta asiasta. Ajan nopeutuminen johtaa siihen, että kulloinenkin nykyhetki korostuu liikaa, ja sekä menneisyys että tulevaisuus alkavat menettää merkitystään.

Monesti korostetaan, kuinka tärkeää ja tavoiteltavaa on elää hetkessä, elää nykyhetkessä ja täysillä. Mutta asialla on myös toinen puoli: ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta nykyhetkessä eläminen saattaa olla hyvin pinnallista ja irrallista, vaikka todellisuudessa nykyisyys on vain ohimenevä hetki ajan virrassa.

Entä musiikkia tehdessä? Tai improvisoidessa? Hetkessä eläminen on tärkeää, se on selvää, mutta ei ilman menneisyyttä eikä tulevaisuutta, veikkaisin. Musiikki tapahtuu tässä ja nyt, mutta sillä on historiansa ja tulevaisuutensa. Ja kun musiikki tallennetaan, se ikään kuin jähmettyy osaksi historiaa. Se on nyt ja tulevaisuudessa tallessa sellaisena kuin se joskus tapahtui.

Tässä tallentuneita hetkiä Sähköpato-klubilta Kuusankoskelta lokakuulta 2016. E=SA2 on kahden Esan kaksikko: Esa Kotilainen ja Esa Rantanen tekevät yhdessä musiikkia tuolla nimellä ja he tekevät elektronista musiikkia:

Kaksikko Sähköpato-klubilla Kuusankoskella tammikuussa 2017:

Maaliskuussa 2017 saksalainen Robert Schroeder sai maineikkaan Schallwelle-palkinnon 40-vuotisesta elämäntyöstään elektronisen musiikin parissa. Samassa yhteydessä julkaistiin hänen 36:s sooloalbuminsa Velocity.

Ja kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että samassa tilaisuudessa Bochumin planetaariossa, jossa Robert Schroeder palkittiin, esiintyi suomalainen Kebu soolokonsertissaan:

Ranskalaisen Bertrand Loreaun ja saksalaisen Lambertin yhteistyö sai alkunsa, kun Loreau alkoi etsiä itselleen työparia, joka pystyisi antamaan hänen musiikkiinsa aitoa Berliinin koulukunnan tyyliä ja sävyä.

Loreau oli tehnyt tulevaa albumiaan jo pitkälle vanhoilla analogisilla laitteilla, vanhalla suurella modulaarisella laitteistolla, mutta tunsi, että se viimeinen silaus puuttui. Jokin, joka antaisi vielä voimakkaamman vaikutelman ja muistuman aidosta Berliinin koulukunnan musiikista: Klaus Schulzen ja Tangerine Dreamin tyylisestä musiikista. Ja niin Loreau ja Lambert päätyivät yhteen ja niin valmistui albumi nimeltä In Search of Silence, hiljaisuutta etsimässä.

Aivan John Cagen linjoilla he eivät kuitenkaan ole hiljaisuutta etsimässä, vaan ehkä noin vertauskuvallisemmin. Eikä 1970-luvun tyylin hakeminen jäänyt tässä projektissa pelkästään analogisten ja modulaaristen laitteiden käyttöön, vaan hyvin suuri osa musiikista on niin kutsuttuja ensimmäisiä ottoja. Improvisointi oli olennainen osa Berliinin koulukunnan elektronista tyyliä ja myös siinä suhteessa Loreau ja Lambert olivat uskollisia esikuvilleen.

AVARUUSROMUA 7.5.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
E=SA2: Ajan kaatopaikka (Live at Sähköpato-klubi 5.2.2017, konserttiäänitys)
VÄÄRISTYMÄ: Pulma (Minimal Baby X -kokoelman bonus-DVD)
ROBERT SCHROEDER: Psychedelic (Velocity)
BERTRAND LOREAU FEATURING LAMBERT: Orbital Journey (In Search of Silence)

BONUS:

Robert Schroeder ja ambientia haitarilla! (Mutta ei ihan tavallisella...)

Lue myös - yle.fi:stä poimittua