Hyppää pääsisältöön

Romanialainen korruptio

Vuoden 2017 alussa nähtiin Romaniassa suuremmat mielenosoitukset kuin kertaakaan kommunismin ajan päätyttyä vuonna 1989.
Helmikuussa jopa puoli miljoonaa ihmistä kokoontui pääkaupunki Bukarestin kaduille ilmaisemaan näkyvästi vastalauseensa maan hallituksen uusia lakiesityksiä vastaan. Oikeusministeriössä valmistellut korruptiolakien lievennykset olisivat jättäneet ilman vankilatuomiota ne lahjuksien vastaanottajat, joiden saama hyöty jää alle 44 000 euron.
Kriitikoiden mukaan uusi korruptiolaki oli vain heiveröisesti peitelty yritys päästää pälkähästä sosiaalidemokraattisen pääministeri Sorin Grindeaun korruptiosta tuomitut omat puoluetoverit.

Romaniasta ei ole kuulunut sen koommin paljoakaan uutta – millainen tilanne on nyt?
Romanialainen korruption tutkija Alina Mungiu-Pippidi:

Nainen tussin kanssa taulun edessä
Alina Mungiu-Pippidi Nainen tussin kanssa taulun edessä Alina Mungiu-Pippidi

"Tilanne on rauhallisempi olematta silti oleellisesti parempi kuin alkuvuoden mellakoiden aikana.
Hallitus yksinkertaisesti veti kiistellyn lakiesityksen takaisin.
Arvelen kuitenkin, että se konflikti, joka nyt näyttää hiljentynen kaduilla ei ole kadonnut minnekään. Kiista on vain toistaiseksi lykätty. Konflikti nouse takaisin pintaan, koska uutta lakivalmistelua johtaa parlamentissa herra nimeltä Serban Nikolae.
Hän on protestien vuoksi tehtävästään eronnut oikeusministeri, joka nyt kuitenkin istuu parlamentin lakivaliokunnan johdossa. Hän sattumoisin myös edustaa asianajajana oikeudessa korruptiosta syytettyjä korkean tason virkamiehiä ja poliitikkoja.
Osa mielenosoittajista muodosti fraktion, joka halusi jatkaa protesteja ja kaataa lopuksi koko hallituksen. Mutta juuri virkaan astuneen hallituksen kaataminen ei ollut Romanian perustuslain kannalta realistinen vaihtoehto. Siinä tilanteessa olisi ennenaikaisten vaalien järjestäminen ollut mahdotonta.
Romaniassa istuu ihan vastikään valittu hallitus, jolla on parlamentissa 60 prosentin enemmistö. Hajanaisen opposition kaikkien ryhmien yhteinen kannatus ei ollut edes kolmeakymmentä prosenttia.
Niinpä ihmiset yksinkertaisesti rauhoittuivat. Vihattu lakiesitys vedettiin uudelleen valmisteltavaksi. Ja samalla nimitettiin uusi oikeusministeri, joka on entinen perustuslakituomioistuimen jäsen.
Hän on teknokraatti eikä siis onneksi edusta mitään puoluetta."

Alina Mungiu-Pippidi toimii demokratiatutkimuksen professorina berliiniläisessä Hertie School of Governence-yliopistossa. Hän johtaa korruptiota koskevia tutkimusprojekteja useissa eurooppalaisissa tutkimuslaitoksissa ja on kirjoittanut lukuisia kirjoja hyvän hallinnon ja lahjonnan problematiikasta. Hän avustaa suoraan useita kehitysjärjestöjä, EU-maiden hallituksia sekä EU:n komissiota näiden korruption vastaisessa työssä.
Mungiu-Pippidi on perustanut internetissä Romanian poliittista korruptiota vastaan suunnatun paljastusportaalin ”Clean Romania”, Puhdas Romania.

"Romaniassa on meneillään valtava määrä korruptiota koskevia oikeusjuttuja. Nyt kun asiaa koskeva laki vaatii selkiyttämistä, niin samassa yhteydessä pomppaa väistämättä esiin yksittäisiä korruptioon sekaantuneiden tunnettujen ihmisten nimiä ja heitä koskevia oikeustapauksia.
Näinmuodoin tämä taistelu on äärimmäisen politisoitunut. Koska kamppailu virka-aseman väärinkäyttöä koskevan lain uudistamisesta voi hyvin suurella todennäköisyydellä tempaista tuolin alta sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat hyvinkin vakavasti otettavia ehdokkaita
seuraaviksi pääministereiksi. Tai seuraaviksi presidenteiksi. Tämä siis selittää sen, miksi lain uudistamisesta on noussut niin raivoisa kohu."

Mutta jos unohdetaan, että tässä oli kyse vain yhdestä rikoslain uudistukseen liittyvästä tapauksesta, niin ovatko niin syvästi korruptoituneessa maassa kuin Romaniassa tyytymättömyyden perimmäiset syyt kadonneet?

"Ei, ei suinkaan. Ihmisten pitäisi vaan tehdä paljon muutakin kuin protestoida kaduilla. Tarkoitan, että tämän hetken romanialaiset ovat kovasti tolaltaan ja pettyneitä maan poliitikkojen vuoksi.
Kyse on osaltaan samasta politiikanvastaisesta liikkeestä, joka on levinnyt kaikkialle Eurooppaan. Eli likipitäen kaikesta voidaan syyttää poliittista eliittiä. He ovat tuhlanneet julkiset varat ja poliitikkojen vuoksi mikään ei toimi.
Täytyy kuitenkin huomata, että romanialainen korruptio ylettyy politiikan lisäksi syvälle yhteiskunnan muihinkin rakenteisiin.

Romanian poliittiset puolueet eivät perustaltaan eroa taloudenhoidossa sen kummemmin vaikkapa ranskalaisista puolueista. Näin se toimii: Ihmiset ja yritykset sponsoroivat poliitikkoja tai poliittisia kampanjoita. Vaihtokaupan vastineeksi he odottavat saavansa erityisetuuksia.

Ranskan ja Romanian välinen ero on siinä, että Ranskassa kauppaa käydään suurista taloudellisista sopimuksista. Romaniassa korruption alaisia ovat vuosikausia olleet aivan kaikki julkiset hankinnat. Jopa ihan virallisesti kilpailutetut julkisen talouden sopimukset menevät firmoille, joilla on oltava yhteydet poliittiseen puolueeseen, jolle vastaavasti on pakko maksaa hyvityksiä tiskin alta.
Nämä finanssioperaatiot ovat ihan suoraan verrattavissa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Puolueiden sisällä systeemiä pyörittävät huippuluokan finanssiekspertit, joista monet ovat olleet rikostutkinnan kohteena. Useimmat heistä ovat joutuneet myös syytteeseen. Tämä on syy siihen, miksi perinteiset puolueet ovat nyt niin heikkoja myös Romaniassa, koska lain koura on tavoittanut nämä finanssialan huippumiehet.

Korruptiota ja tällaista politiikan tekotapaa suvaitaan tällä haavaa Romaniassa jopa vähemmin kuin Ranskassa. Koska Romanian talous on heikompi. Jos kaikki julkiset hankinnat ja sopimukset menevät hyödyttämään vain pientä ja rajallista joukkoa yrityksiä, ei lopuille ihmisistä jää kovinkaan paljoa jalansijaa taloudessa.
Ja tämä on syynä siihen, miksi ihmiset ovat niin tuohtuneita. Koska et voi saada edes mitättömän pientä sopimusta ilman, että olet verkostoitunut jonkin suuren poliittisen puolueen kanssa.
Ja yllättävää kyllä, tämä toimintatapa on muuttunut kommunismin jälkeisten vuosien kuluessa paljon vähemmän kuin mitä olisimme toivoneet.

EU:n tarjoama vapaan liikkuvuuden periaate on kaikkein tärkein syy sille, ettemme ole onnistuneet kehittämään kriittistä joukkoa kansalaisia, jotka käyttäytyisivät toisella tavalla. Meiltä puuttuu edelleen kansalaisyhteiskunta, joka rakentaisi toisenlaisen yhteisön ja uuden yhteisöllisyyden.

Me onnistuimme vuosina 1996 ja 2004 voittamaan vaalit kahteen kertaan kommunistiaikojen puolueita vastaan. Olimme siis lähellä riittävän suurta kriittisten kansalaisten määrää, jotka edustivat eurooppalaisittain suuntautuneita ja erilaisilla arvopohjilla toimivia ryhmiä. Mutta noina aikoina useimmat tällaiset ihmiset lähtivät pois Romaniasta.
Romania on kuin 1800-luvun Irlanti. Romanialaiset ovat varmaan kaikkein suurin itäeurooppalainen ryhmä, jotka ovat EU:iin liittymisen jälkeen muuttaneet Länsi-Euroopan maihin. 18 miljoonan romanialaisen äänestysikäisen ryhmästä 3 miljoonaa asuu ja työskentelee toisissa EU-maissa. Tämä todellakin lamauttaa maan poliittisen aktiivisuuden, koska ne ihmiset jotka ovat lähteneet, ovat juuri täsmälleen niitä kansalaisia, jotka vastustavat tätä harvojen ja valittujen autoritääristä järjestelmää. Nämä ihmiset kannattavat vallan jakamista ansioiden mukaan. He ovat ihmisiä, jotka haluavat elää ja tehdä työtä järjestykseen ja sääntöihin perustuvassa yhteiskunnassa.

Ja tästä syystä he lähtevät, koska he eivät löydä paikkaansa Romaniasta. Mutta tämä tekee äärimmäisen hankalaksi kriittisen kansalaisjoukon sekä erilaisten ryhmien muodostumisen, jotka kykenisivät taistelemaan näitä rosvouksen verkostoja vastaan."

Professori Alina Mungiu-Pippidi, te olette itse perustanut internetiin paljastussivuston, niin sanotun vahtikoiraportaalin nimeltä ”Puhdas Romania” .
Miten se oikein toimii?

"Minulla oli järjestelmä, missä korruptoituneita parlamenttivaaliehdokkaita pistettiin mustalle listalle. Minun systeemissäni ei esimerkiksi ranskalainen konservatiivipoliitikko Francois Fillion olisi koskaan päässyt edes parlamenttiehdokkaaksi, saati sitten ehdolle Ranskan tasavallan korkeimpaan virkaan. Me käynnistimme systeemin 2004 vaalien alla, kun erityisen korruptoitunut entinen kommunistinen puolue, uhkasi voittaa vaalit.
Ja me menimme kaikkein pienimmän puolueen puheille. He pyrkivät parlamenttiin ja olivat hyvin puhtaita korruption suhteen, koska he eivät olleet milloinkaan hallinneet yhtään mitään, eivät edes kaupunginvaltuustossa.

Me pyysimme heitä allekirjoittamaan kanssamme sopimuksen siitä, että korruptoituneet ehdokkaat pudotetaan ehdokaslistoilta pois. Ja he hyväksyivät, koska he ajattelivat sen tuovan puolueelle myönteistä julkisuutta puhtaana puolueena.
Ja sitten menimme seuraavaksi pienimmän puolueen puheille. Ja heillä oli muutamia ehdokkaista, jotka eivät olleet ihan niin puhtaita korruptiosta, koska puolueella oli ollut jo viroissa muutamia paikallispoliitikkoja.
Mutta he ajattelivat myös, että näyttää hyvältä, kun kerromme puhdistavamme puolueemme ja että olemme mukana kansalaisyhteiskunnan kampanjassa.
Ja loppujen lopuksi me päädyimme ihan kunnolla korruptoituneen ja kaikkein suurimman hallituspuolueen puheille, jolla oli mielipidetiedusteluissa 24 prosenttiyksikön johtoasema.

Mutta ne eivät voineet enää sanoa, että hei, me olemme ainoa puolue, joka ei allekirjoita lahjomattomuus -sopimusta, koska me pojat haluamme pysyä korruptoituneena puolueena!
Eihän sellaista voi mennä sanomaan. Niinpä he soittivat minulla ja kertoivat, että me haluamme myös allekirjoittaa sopimuksen.

Ja valtapuolue pudotti joitain ehdokkaita pois. Mutta kun kävi ilmi, että lahjonnan kriteerit täyttäviä ehdokkaita oli niin paljon - minulla oli ollut 18 journalistia apunani näiden listojen laatimisessa - ja kun huomasin, että heitä kaikkia ei pudotettu ehdokaslistoilta, niin kutsuin koolle lehdistötilaisuuden.
Suuret puolueet kontrolloivat mediaa, mutta eivät ihan kaikkia tiedotusvälineitä.
Lahjonta nousi noiden 2004 vaalien ykkösaiheeksi. Ja haastajaehdokas, Bukarestin pormestari Traian Basescu tuli valituksi presidentiksi. Ja juuri hän nimitti virkaansa Romanian historian ensimmäisen riippumattoman yleisen syyttäjän. Tätä kautta koko syyttäjälaitokseen oli mahdollista saada muitakin riippumattomia syyttäjiä ja nämä ovat yhdessä pistänet tähän päivään mennessä jo 18 ministeriä vankilaan! Mikä on enemmän kuin yhden hallituksen vertainen määrä.

Ja kyllä vaan, ne voisi kaikki pistää telkien taakse. Ongelma on siinä, että ne jotka tulevat tilalle, alkavat käyttäytyä ihan samalla tavalla. Eli kaikesta päätellen täytyy tehdä jotakin muuta kuin näitä traditionaalisia toimia lahjonnan kitkemiseksi.
Ja tämä on Romanian suuri kysymys. Yksikään hallitus ei ole tehnyt näitä muita toimia, eli tarttunut ennalta ehkäiseviin poliittisiin toimiin korruption mahdollisuuksien estämiseksi."

Teillä professori Mungiu-Pippidi on lahjonnan torjunnasta käytännöllistä kokemusta ja teoreettista tietoa. Te tunnette olosuhteet EU:n korruptoituneimmassa maassa samoin kuin lahjontaa vastaan käydyn kamppailun vaikutukset muissa maissa.
Mitä muuta, oikeustoimien lisäksi, on tehtävissä? Onko niin, että yhteiskunnan ja taloudellisen toiminnan läpinäkyvyys, transparenssi todellakin toimii?

"Kyllä, julkisen sektorin toimien läpinäkyvyydellä voi saada todella paljon aikaan. Kun tutkitaan lahjonnan määrää tai sen kontrollia, niin havaitaan, että ne ovat yhteydessä julkisen vallan tarjoamien, internetin kautta välittyvien, on-line palvelujen prosentuaaliseen määrään.
Toisin sanoen: ne maat, joissa julkinen sektori tarjoaa enemmän on-line palveluja, ovat vähemmän korruptoituneita!
Ilmiö on yhteydessä myös niiden kansalaisten prosentuaaliseen määrään, jotka aktiivisesti käyttävät näitä on-line palveluja."

Mitä palveluja tarkoitatte?

"Esimerkiksi verohallinnon asiat. Rakennusluvat. Hakemusten jättäminen. Mitä hyvänsä palveluja hallitus tarjoaa digitaalisessa muodossa.
Korruptoituneissa maissa säännöt on laadittu niiden ihmisten ehdoilla, jotka vetävät välistä ja manipuloivat itselleen hyvityksiä.
Täytyy poistaa nämä ihmiset ja jättää vastaavan palvelusuhteen hoitaminen tietokoneelle. Logiikka on hyvin selvä. Tietokone voi luokitella kaiken. Toimitat vain sähköisesti muutaman paperin. Ja resurssien jakaminen tapahtuu persoonattomasti, vailla lahjonnan riskiä.
Meillähän on tästä asiasta menestyksekkäitä esimerkkejä, kuten Viro. Se oli aivan yhtä korruptoitunut kuin kaikki muutkin kommunistiset maat. Virolla oli ensi alkuun ihan samat rasitteet kuin Romanialla. Mutta Viro hoiti homman. Koska virolaiset torjuivat korruption mahdollisuudet organisoimalla koko valtion toiminnan uuteen uskoon kommunismivallan jälkeen. Viro on menestynyt koska se yksinkertaisti lainsäädäntönsä ja poisti kaikki lainsäädännön monopolit. Toisin sanoen Viro poisti kaikki korruptiota ruokkivat resurssit ja voimavarat.

Mutta tämä on tapahtunut vain hyvin harvassa maassa. Georgia on yrittänyt jäljitellä Viron mallia ja he ovat onnistuneet jossakin määrin. Sellaiset maat kuten Latvia tai Slovenia julkistavat kaikki menonsa internetissä reaaliaikaisesti. Kansalaiset voivat seurata budjettien toteutumista. Esimerkiksi vanhemmat näkevät oman lapsensa koulun talousarvion tapahtumat. Jokainen voi avata oman sairaalansa budjettikirjan netissä.
Mutta minun korruptoituneessa kotimaassani Romaniassa tämä ei ole mahdollista. Olen tapellut Romaniassa neljä vuotta saadakseni koulun budjetin jotakin kautta haltuuni. Turhaan.

Ei korruptiota vastaan ole olemassa hopealuotia, yhtä ihmeratkaisua silloin kun korruptiosta on tullut osa systeemiä, kun lahjonnasta tulee julkisten varojen organisoinnin ja jakelun valtasuoni.
Älkäämme unohtako, että EU:n piirissä Italia kilpailee Romanian kanssa miltei samassa sarjassa korruption suhteen. Ja uusimpien Italiassa tehtyjen mielipidetiedustelujen mukaan ainoastaan 10 prosenttia italialaisista arvioi, että maa on nyt vähemmän korruptoitunut kuin 10 vuotta sitten. Kaikki muut sanovat, että Italia on ihan yhtä korruptoitunut maa kuin aina ennenkin."

Jos olisi valtaa, niin kuin on mieli, niin mitä te itse panisitte toimeen korruption poistamiseksi?

"Lyön vetoa koko korruption vastaisen urani, että ei todellakaan ole olemassa mitään kertaratkaisua, millä lahjonta hävitetään maan päältä.
Mutta suosittelen tutustumaan siihen, mitä on tapahtunut niissä seitsemässä maassa, jotka ovat onnistuneet viime 35 vuoden aikana vähentämään oleellisesti aiemmin villinä rehottanutta korruptiotaan. Ne maat ovat Viro, Chile, Uruguay, Costa Rica, Etelä-Korea, Taiwan ja Georgia.
Ensinnäkin ne ovat vähentäneet lahjonnan mahdollisuuksia sekä lisänneet lainsäädännöllisiä korruption esteitä.

Mutta vieläkin oleellisempaa on, että ihmisten täytyy käsittää, että aina ei ole kysymys suorasta taistelusta korruptiota vastaan. On ajateltava käytännöllisesti. Osa kehittyneistä sähköisistä menetelmistä on suureksi avuksi. Esimerkiksi siirtyminen kokonaan sähköiseen maksuliikenteeseen auttaa paljon.
Samoin auttaa kun päästään eroon valtiollisista monopoliyhtiöistä, jotka yksinoikeudella tarjoavat ihmisille vaikkapa puhelinliittymiä.
Neuvostoliitossa ja Latinalaisessa-Amerikassa ensimmäinen seikka missä tavallinen ihminen joutui tekemisiin korruption kanssa, oli lahjuksen maksaminen siitä, että sai puhelinliittymän. Lukuisten uusien matkapuhelinyhtiöiden ilmaantuminen markkinoille poisti tämän monopolin.

Klassinen monopolitilanne asettaa siis oikean kysymyksen. Täytyy kysyä itseltään: kuka oikeastaan on luonut tämän monopolin?
Kuka on luonut tämän tarjonnan puutteen, mistä syystä ihmisten pitää antaa lahjuksia juuri tällä alalla?
Ja näiden syiden eliminointi on se älykäs tapa edetä korruption vastustamisessa. Ei se, että pannaan ihmisiä vankilaan. Koska lopuksi täytyy pistää miljoonia ihmisiä telkien taakse. Voit koettaa lopettaa erivapauksiin perustuvan yhteiskunnan pistämällä yhden tai kaksi niistä järjestelmän huippunimistä vankilaan. Mutta systemaattisesti korruptoituneessa yhteiskunnassa se ei vaan toimi.

Koska korruptio vähentää ja heikentää tasa-arvoisuutta ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan, niin systemaattinen korruptio kytkeytyy hyvin suurissa osissa Eurooppaa yhteen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kanssa.
Korruptio kanavoi voimavarat ainoastaan niille ihmisille ja niille yrityksille, joilla on suhteita valtaan. Lahjonta on siis mekanismi, jolla jaetaan uutta valtaa ja pidetään entinen eliitti vallassa. Ja tämä järjestelmä on tavattoman vaarallinen ja se vaarantaa demokraattisen yhteiskunnan aivan keskeiset perusteet."

Onko EU:lla todellisia mahdollisuuksia ja taistella lahjontaa vastaan?

"EU varmasta tarkoittaa hyvää. Mutta sillä on omat puutteensa. EU:n yksi heikkous aiheutuu
kaksien normien käytännöstä. Kansainvälinen korruptionvastainen järjestö Transparency International, kertoo uusimmassa raportissaan, että 51 prosenttia kaikista EU-komissaareista menee komissaarikautensa päätteeksi töihin johonkin EU:n lobbarirekisterissä listattuun yritykseen.
Eli tämä on pyöröoviyhteiskunta missä vaihdettavien palvelusten mekanismi pyörii maksimivauhdilla.

EU:n parlamentissa on kolmannes parlamentin jäsenistä, menee kautensa päätteeksi työskentelemään firmoihin, jotka lobbasivat heitä itseään, silloin kun he itse vastasivat tuon luottamustoimen hoitamisesta.
Eli EU:n instituutioita ei ei välttämättä voi tarjota ihan parhaiksi esikuviksi korruption torjunnassa."

Asetimme vuosien ajan toivomme puhtaisiin maihin. Esimerkiksi Iso-Britannia, Saksa, Alankomaat ja Skandinavian maat voisivat muodostaa rintaman ja vaatia suoraselkäisempää lahjomattomuutta.

"Korruptio on rajoittava tekijä mahdollisuuksien ja resurssien tasapainon välillä. Ja EU on ainoastaan taistellut tätä korruption perinteistä estävää osaa vastaan. Kykenemättä kontrollimaan yhtään mitään korruption laajemmasta luonteesta. EU on luonut korruption vastaisia strategioita, joissa luvataan viranomaisten yhteistyön parantamista ja listataan korruption torjuntaa koskevia suosituksia.
Eivätkä nämä ole mitenkään huonoja tavoitteita. Mutta ne eivät vaan ratkaise mitään – edes vaikka niiden pohjalta jotakin tehtäisiinkin. Mitä ei kyllä näytä tapahtuvan.
Eli EU:lla on hyvin kapea ja laillisuuskeskeinen tulokulma, mikä ei auta mitään silloin kun taistellaan systemaattista korruptiota vastaan!"

Jorma Mattila

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta