Hyppää pääsisältöön

Tytti Shemeikka: "Aion näyttää rohkeuteni, jotta sinäkin uskaltaisit."

Toimittaja Tytti Shemeikka poseeraa Tytillä on asiaa -kolumnikuvassa
Toimittaja Tytti Shemeikka poseeraa Tytillä on asiaa -kolumnikuvassa Kuva: Markku Nurminen tytti shemeikka

Yleensä tuntemattomien ihmisten edessä oman positiivisuuden näyttäminen on vaikeaa. Jos kuitenkin tekisimme niin, saisimme toisistamme enemmän voimaa.

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka eivät piittaa tippaakaan siitä mitä muut heistä ajattelevat. Kadehdin sitä tyyppiä, joka hyviä uutisia kuullessaan pyörähtää piruetin kävellessään ruuhkaisella kadulla ja vilauttaa hammashymyn jokaiselle vastaantulijalle. Haluaisin olla se henkilö, joka hyvän biisin kuullessaan laittaa tanssiksi ja lauluksi bussipysäkillä, vaikka muut ihmiset vilkuilisivat häntä epäluuloisena ja huvittuneena.

Usein nämä arjen valopilkut kaiken lisäksi näyttävät ihan äärettömän hyviltä. Tuntuu kuin heidät olisi repäisty suoraan muotikuvastosta piristämään tavallisten ihmisten arkipäiviä. Mutta onko asia todellakin näin? Ovatko tosiaan ne ihmiset, joiden positiiviseen fiilikseen kiinnitän kaupungilla huomiota, viimeisen päälle laittautuneita? Todennäköisesti he ovat pukeutuneet juuri niin tavallisesti kuin minäkin, mutta heidän sisäinen hehkunsa saa heidät näyttämään äärettömän upeilta.

Miksi joidenkin on helpompaa näyttää iloisuutensa julkisesti kuin toisten? Eikö iloisuus ja positiivisuus ole sellaisia asioita, jotka nimenomaan ovat meille kaikille hyvästä ja joissa ei pitäisi kenelläkään olla mitään hävettävää tai jarruteltavaa?

Todennäköisesti pelkäämme sitä, että jos näytämme tunteemme julkisesti, joku käyttää niitä meitä vastaan. Kuinka pahalta se tuntuisikaan, jos joku nauraisi halveksivasti minun iloisuudelleni ja onnellisuuden hetkelleni! On helpompaa sulautua massaan ja olla kiinnittämättä kenenkään huomiota, silloin kukaan ei voi ainakaan satuttaa meitä.

Mutta toisaalta - kuinka todennäköistä on se, että jos nyt nautin elämästä, haluaa joku tuottaa minulle pahaa mieltä? Itse ainakin saan elämäniloisista ihmisistä vain voimaa, eikä minulle tulisi mieleenkään alkaa polkea nauravaista ja iloista ihmistä maanrakoon. Positiivisuus on helposti tarttuvaa, joten todennäköisesti huonosta päivästä kärsivä tyyppi vain piristyy nähdessään jonkun levittävän hyvän mielen fiilistä ympärilleen.

On inhimillistä pelätä toisten reaktioita ja ajatuksia, etenkin jos mahdollisen arvostelun kohteena on kaikkein tärkein ja henkilökohtaisin asia: minä itse. Minä itse olen ainoa ihminen, jonka kanssa vietän 100 %:n varmuudella loppuelämäni, joten kyllä sillä on väliä mitä muut minusta ajattelevat. Haluan olla hyväksytty, haluan että minua pidetään hyvänä tyyppinä. Sellaisena, jonka kanssa joku muukin haluaisi viettää aikaa kuin minä itse.

Toukokuussa meillä kaikilla on #lupanäkyä. Se tarkoittaa sitä, että voimme näyttää sekä ulkoisesti että sisäisesti juuri siltä miltä haluamme. Nyt on siis oiva hetki ottaa askelia kohti sitä unelmaminää, jollainen sisimmässään oikeasti on. Enää ei tarvitse miettiä mitä kehtaa ja mitä ei kehtaa tehdä. Sinä riität!

Itse aion pyrkiä olemaan piittaamatta siitä, mitä muut minusta ajattelevat ja yritän levittää positiivisuutta ympärilleni. En enää pelkää. Ehkä vuoden loppuun mennessä olen se tyyppi, joka pyörähtelee piruetteja Aleksanterinkadulla tai laulaa kuulokkeissa pauhaavaa biisiä julkisella paikalla. Ja ehkä silloin sinä saat siitä voimaa.

Tytti Shemeikka on Vaakakapinan uusi jäsen, jolle vuosi 2017 on rohkeuden vuosi.

Osallistu valtakunnalliseen #lupanäkyä-päivään 23. toukokuuta 2017

Jokaisella on lupa näkyä! Vaakakapina julistaa 23.5. valtakunnalliseksi #lupanäkyä-päiväksi ja haastaa jokaisen tuona päivänä omalla tavallaan rikkomaan niitä rajoja, joiden sisällä on suostunut elämään. Annetaan itsellemme lupa näkyä juuri sellaisena kuin olemme - täydellisenä ja keskeneräisenä!

>>Lue lisää, osallistu ja kutsu ystävät mukaan tapahtumaan – #lupanäkyä Facebookissa

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina