Hyppää pääsisältöön

Ihmeelliset ihmisaivot kuusiosaisessa tiedesarjassa

David Eagleman, tiedesarjan Aivot juontaja
David Eagleman David Eagleman, tiedesarjan Aivot juontaja teeman tiede

Kuusiosaisessa tiedesarjassa neurotutkija David Eagleman vie matkalle ihmisaivojen ihmeelliseen sisäavaruuteen.
Teema maanantaisin 15.1. alkaen. Areenassa 30 päivää

Osa 1: Mitä on todellisuus? Maailma sellaisena kuin sen koemme, tämä värien ja valojen, tuoksujen ja äänien upea show, on kokonaan aivojemme luoma illuusio. “Tuolla ulkona” oleva maailma ei ole minkään värinen, se ei kuulosta eikä haise miltään. On sähkömagneettista säteilyä, paineaaltoja ilmakehässä ja aromaattisia molekyylejä, joiden aiheuttamat aistiärsytykset aivot tulkitsevat väreiksi, ääniksi ja tuoksuiksi. Jaksossa tavataan mies, joka on sokea, vaikka hänen silmänsä toimivat – aivot näkevät, eivät silmät. Skitsofreniaa sairastava nainen kertoo psykoottisista kohtauksistaan ja siitä, miten aivojen luoma todellisuus on ihmiselle täyttä totta. Optiset harhat muistuttavat siitä, ettei ihmisen näkö toista todellisuutta uskollisesti. Riittää, että pystymme jotenkuten suunnistamaan maailmassa. Ja koska jokaisen aivot ovat erilaiset, niin on myös jokaisen todellisuus.

Osa 2: Miksi minä olen minä? Ihmisestä alkaa tulla “minä” heti syntymän hetkellä. Se on pitkä prosessi. Vastasyntyneen aivot eivät vielä ole täysin kehittyneet, vaan ne kasvavat ja sopeutuvat kohtaamiinsa kokemuksiin, kulttuuriin, ympäristöön, kieleen. Ihminen kasvaa ja kukoistaa missä tahansa virikkeitä tarjoavassa ympäristössä, mutta kolmen romanialaisen orpolapsen tarinasta näemme, että sosiaalisen kontaktin ja virikkeiden puute varhaislapsuudessa voi aiheuttaa pysyviä aivovammoja. Ensimmäiset vuodet ovat ratkaisevan tärkeitä. Jaksossa seurataan aivojen kehitystä läpi elämän. Näemme, miten murrosikäisten stressitasot vaihtelevat, miten Lontoon taksikuskien ankara kadunnimikoulutus näkyy aivojen rakenteissa ja miten joukko iäkkäitä nunnia uhmaa alzheimeria rakentamalla “kognitiivisia reservejä”.

Osa 3: Kuka määrää kuinka toimimme? Joka aamu heräämme suureen valheeseen. Luulemme olevamme oman itsemme valtiaita, mutta lähes kaikki tekomme, valintamme ja uskomuksemme ovat riippuvaisia aivojen osista, joihin tietoisella ajattelulla ei ole pääsyä. Näemme, millainen tiedostamaton sähkömyrsky pienimmänkin asian tekeminen on. Jaksossa tavataan potilas, joka on menettänyt kykynsä kävellä ilman tietoista ohjausta. Hetkenkin herpaantuminen johtaa tasapainon menetykseen. Kymmenvuotias muovimukien pinoaja sen sijaan tekee hurjat suorituksensa aivojen levätessä. Kun taito kehittyy tarpeeksi, ei enää tarvita hidasta tietoisuutta. Tiedostamattomalla on pimeäkin puolensa: tutustumme tapaukseen, jossa mies murhasi ihmisen unissaan. Kysymys on lopulta, onko meillä vapaata tahtoa lainkaan? Varmaa vastausta ei vielä ole saatu.

Osa 4: Miten päätöksemme syntyvät? Ihmisaivot ovat tunnetun maailmankaikkeuden monimutkaisin esine. Sitä tarvitaan joka päivä kymmenientuhansien päätösten tekemiseen. Aloitetaan yksinkertaisesta: minkä makuista jäätelöä saisi olla? Jokainen valinta tapahtuu kilpailevien hermoverkkojen kesken, ja voittaja vie kaiken. Jaksossa tapaamme naisen, joka ei aivovamman takia pysty lainkaan tekemään valintoja. Kehon palaute aivoille on ratkaisevan tärkeää. Kaikkein tärkeimpiinkin päätöksiin voivat vaikuttaa täysin arkiset seikat kuten se, miten kauan aikaa on kulunut viime ateriasta. Tutkimuksessa on todettu, että tuomarit eväsivät anomukset ehdonalaisesta vapaudesta todennäköisemmin ollessaan nälkäisiä. Professori Read Montague puolestaan mittaa aivojen vastetta inhottaviin kuviin. Mitä voimakkaampi inhoreaktio, sitä todennäköisemmin koehenkilö äänestää oikeistoa. Päätöksentekoa voi myös harjoitella: joukko huumeidenkäyttäjiä opettelee fMRI-neurofeedbackin avulla sanomaan “ei kiitos”.

Osa 5: Mihin tarvitsemme toisiamme? Ihmisaivot eivät pärjää yksinään, vaan ne tarvitsevat elääkseen toisten ihmisten aivoja. Jo kymmenen kuukauden ikäisenä ihminen osaa arvioida, kehen voi luottaa. Ihmisen aivot ovat sosiaaliset, ja se vetää ihmiset toistensa luo. Yksinkertainen leikkikoe osoittaa, että ulkopuolelle jäämisen tuska on samanlaista kuin fyysisen vamman aiheuttama kipu. Iranissa yli vuoden eristyssellissä kärsineen naisen tarina oman minän kadottamisesta kertoo siitä, miten elintärkeä tarve toisten seura ihmiselle on. Ihminen pystyy ryhmässä vaikka mihin, mutta tällä on pimeäkin puolensa. Ryhmän muodostaminen on samalla toisten sulkemista ulkopuolelle. Aivoja kuvantamalla on todettu ihmisen tuntevan vähemmän empatiaa toista kohtaan, jos tämä on leimattu kuuluvaksi vieraaseen uskontokuntaan. Tietyissä oloissa ihminen lakkaa pitämästä toista edes ihmisenä. Miten tällaisia ilmiöitä voisi ehkäistä?

Osa 6: Millaisia meistä voi tulla? Viimeisessä jaksossa lähdetään matkalle tulevaisuuteen. Luonto on tuottanut aivot, jotka kykenevät muuttumaan olosuhteiden mukana. Tapaamme nuoren tytön, jonka aivoista poistettiin lapsena puolet. Silti hän on kehittynyt normaalisti, ja toinen puoli on ottanut hoitaakseen molempien tehtävät. Aivojen sopeutumiskyky merkitsee myös, että uudella tekniikalla voimme avata aivan uusia näköaloja. Aivot voivat tulevaisuudessa ohjata suoraan esimerkiksi proteeseja, ja vaikka evoluutio on antanut ihmiselle neljä raajaa, kehon laajentamiselle uusilla jatkeilla ei ole esteitä. Kaikkein suurin mullistus olisi, jos aivot pystyttäisiin siirtämään digitaaliseen muotoon. Lausannessa tutkijat rakentavat simulaatiota kokonaisista ihmisaivoista. Matka on vielä pitkä, mutta asiassa ollaan suurten kysymysten äärellä. Olisiko simuloiduilla aivoilla aito “tietoisuus”? Ja jos olisi, mistä tiedämme, ettemme jo nyt elä simulaatiossa?

  • (The Brain with David Eagleman), Britannia 2015
Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa