Hyppää pääsisältöön

Kauas jäi Karjala – siirtokarjalaiset muistelevat entistä kotiseutuaan

Kolmessa vuosina 1954 ja 1960 tehdyssä radio-ohjelmassa palataan luovutettuun Karjalaan. Haastateltavat muistelevat elämäänsä entisellä kotiseudullaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi asutti yli 400 000 luovutetusta Karjalasta lähtenyttä kansalaistaan uudelleen eri puolille maata. Luovutettu alue käsitti Karjalankannaksen, Laatokan Karjalan ja Raja-Karjalan alueet. Pinta-alaltaan se oli kymmenesosa muusta maasta. Siirtoväki puolestaan muodosti 12 prosenttia väestöstä ja se asutettiin eri puolille Suomea Pohjois-Suomea ja ruotsinkielisiä rannikkoseutuja lukuun ottamatta. Pääosa siirtoväestä oli Suomen karjalaisia.

Radio-ohjelmissa haastateltavat henkilöt ovat kotoisin Suojärveltä Raja-Karjalasta, Mantsinsaaresta Laatokan Karjalasta ja Johanneksesta Viipurin läänistä. Suojärveä ja Mantsinsaarta käsittelevissä ohjelmissa muistellaan kotiseutuja ennen sotia, Johanneksesta kotoisin oleva haastateltava puolestaan muistelee elämäänsä sotien välissä ja lopullisen lähdön hetkiä. Artikkelin lopussa on kartta pitäjien sijainnista.

Suojärveläiset pagizevat kotiseutunsa elämästä

Radio-ohjelmassa Suojärveläiset paistah (1960), haastateltavat puhuvat siitä, millainen oli rajakarjalainen pitäjä maantieteellisenä alueena ja millaisia tapoja ihmisillä siellä oli.

Laatokan pohjoispuolella sijaitseva Suojärvi oli suurehko pitäjä, johon kuului kolme seurakuntaa. Kussakin oli viitisentuhatta jäsentä. Seurakunnista kaksi niistä oli ortodoksista, ja välimatkat seurakuntien välillä olivat pitkät, jopa kuusikymmentä kilometriä, muistelee rovasti Mikael Kasanko.

Rouva Kasanko muistelee varsinaisia kirkonmenoja, joista erityisesti kirkolliset juhlat tai pyhäpäivän jumalanpalvelukset kokosivat väkeä eri puolilta pitäjää yleensä jo hyvissä ajoin ennen varsinaista jumalanpalveluspäivää. Silloin tavattiin ystäviä sekä sukulaisia ja nautittiin vieraanvaraisuudesta kyläpaikoissa. Myös tsasounissa järjestettiin hartaustilaisuuksia, jotka olivat lähinnä kylien omia hengellisiä tilaisuuksia

Tapana oli tulla perhekunnittain. Kirkkoon tultaessa ortodoksit tekivät ristinmerkin ja melkein kaikki kumarsivat maahan asti, rouva Kasanko kuvailee jumalanpalvelukseen tuloa. Naiset olivat usein samaan tapaan puettuja. Heillä oli yllään peretniekat eli esiliinat ja liinat päässä.

Järvi oli pitkä ja kalua tuli ylen äijä, sikäli ko niitä vaa lappoi veneheen.― Niilo Jauro kuvailee Suojärveä

Itse järvi on muodoltaan pitkulainen ja kalaisa. Tämän tiesi kokemuksesta rahastonhoitaja Niilo Jauro, joka kertoo käyneensä veljensä eli ”vellipoikansa” kanssa usein järvellä kalassa. Etenkin pitkällä siimalla sai kalaa hyvin, varsinkin ahventa, joka oli ”melan mittaista”. Toisaalta järvellä myrskysikin usein ja myrskytuulet nostivat aallot niin korkeiksi, ettei venettä rannasta katsottuna näkynyt, Jauro muistelee.

Suojärvellä eleltiin kauan omassa rauhassa, kunnes rautatien rakentaminen 1918 alkoi. Rakennustyöt toivat alueelle sisä-Suomesta ihmisiä, jotka aiheuttivat järjestyshäiriöitä, Jauro harmittelee, vaikka muutoin rautatie toi mukanaan monia hyviä asioita.

Omal kielel pagizemine on jäänyt nuorilta. Paistahmine on jäänyt kokonaan pois.― Yrjö Sinisalmi nykynuorison suhteesta kieleensä

Suojärveläiset puhuivat pääasiassa karjalan kieltä, jonka taitaminen nykynuorison keskuudessa oli opettaja Yrjö Sinisalmen mukaan alkanut vähentyä. "Muutaman sanan osaavat ja ymmärtävät, mutta oikeaoppinen ääntäminen ei oikein luonnistu edes omilta lapsiltani opetuksesta huolimatta", Sinisalmi kertoo. Yhtenä merkittävänä syynä tähän äidinkielen syrjäytymiseen hän pitää uuden kotiseudun murretta, joka tarttuu myös suojärveläisiin.

Jälleenrakennuksen aika Johanneksessa


Jyväskylän ja Muuramen rajaseudulla elävä 75-vuotias Iida Kuusela muistelee toimittaja Kimmo Chydeniuksen haastattelussa paluutaan talvisodan jälkeen kotiinsa Johannekseen. Pienessä kodissa on emännän kutomia seinävaatteita ja muistoesineitä "rakkaasta Karjalasta, jonne me nyt hetkeksi piipahdamme", toimittaja kuvailee.

Kun karjalaisten oli turvallista taas palata kotiseudulleen, emäntä Kuuselakin lähti. Tietoa kodin tilasta tai siitä, miten uutta voisi rakentaa, ei ollut. Kotitilalla Johanneksessa Viipurinlahden itärannalla näky oli lohduton: vain kivijalat olivat saunasta ja mökistä jäljellä. Rakennusmateriaaleja tai rakennusmiehiä ei juurikaan ollut eikä liioin autoja, joilla rakennustarvikkeita olisi voitu kuljettaa. Rautatietä pitkin tarvikkeet tuotiin Johanneksen asemalle. Niin vain mökintapainen nousi hiljalleen vanhan tilalle lähes naisen omin voimin.

Rakennusten lisäksi kaivon rakentaminen oli tehtävä uudelleen. Rakennustyöt ja kaivon puhdistaminen eivät onnistuneet ilman apua. Sitä hän onneksi sai, ja palkaksi hän antoi hieman tupakkaa ja leipää.

Lasit kimaltelliit ko kyyneleet, ko mie paistoin leipää entises uunissa pihal.― Emäntä Iida Kuusela muistelee uudelleen rakentamaansa kotiaan Johanneksessa

Ilonaiheitakin ilmaantui. Villiviini rönsysi vanhaan malliin pelkän kivijalan ympärillä, ja lasit kimaltelivat kuin kyyneleet emännän leipoessa leipiään kesän ajan vanhassa leivinuunissa, joka oli taivasalla pihamaalla.

Viimeiset muistot Johanneksen kodista liittyivätkin leipään. Iida Kuusela muistelee, miten hän paistoi viisi viikkoa sotilaille leipiä, kunnes joutui lähtemään taas kodistaan saamatta palata sinne enää koskaan. Kesäkuussa omenapuiden vielä kukkiessa Karjala tyhjennettiin suomalaisista asukkaistaan viimeisen kerran. Ida Kuusela sai mukaansa matkalaukun ja kanan. "En hennont jättää kanaa. Laitoin sen kenkälaatikkoon ja matkalaukun kylkeen roikkumaan."

Omaleimainen Mantsinsaari eli kalasta ja maataloudesta


Mantsinsaari on suurehko saari Salmin pitäjässä aivan sen itärannan tuntumassa Laatokalla. Saaressa elettiin pitkään omassa rauhassaan ja siksi monet tavat sekä tottumukset, jotka muualta olivat kadonneet, säilyivät Mantsinsaaressa pitkään, toimittaja toteaa. Mantsinsaarelainen 74-vuotias emäntä Ofimja Lukin muistelee välillä suuresti herkistyen Lahdessa tyttärensä kotona vanhaa kotiseutuaan ja perhettään.

Kalastus ja maatalous olivat Mantsinsaaressa keskeisiä elinkeinoja. Lukininkin kotona oli hieman karjaa, joka siihen aikaan oli samassa rakennuksessa kuin asuinhuoneet, ohjelmassa todetaan. Alakerrassa oli karjasuoja, jonne mentiin rappuja pitkin yläkerran asuintiloista. "Karjan haju tuli asuntoon, mutta minkä se auttoi", Ofimja Lukin toteaa. Kalastus oli merkittävä elinkeino saarelaisille niin kesällä kuin talvellakin. "Talvella pyydettiin verkkoloil, kesällä koukkuonkiloil", Lukin kertoo. Siikaa, kuhaa, matikkaa, lohta nousi Laatokasta. Mutta myrskyinen ja arvaamaton Laatokka vei monta kalamiestä ja uhkarohkeaa talvipyytäjää. Yksi heistä oli myös Kuisma Pantskov, Ofimja Lukinin isä.

Kodi ei ollu ylen pieni tai suuri. Maitua, lihua, piiroata ol. Kuakkuja ei pidänt ajatella. Elämä ol vuatimatonta.― Emäntä Ofimja Lukin elämästä Mantsinsaaressa

Ofimja Lukinin mukaan elämä hänen kodissaan oli kuitenkin vaatimatonta, vaikka leipää ja maitoa sekä lihaa riitti. Mutta sellaisia ylellisyyksiä kuin nykyaikana oli, ei ennen sotia Mantsinsaaressa ollut. Kansakouluakaan emäntä ei ole käynyt, sillä kun koulunkäyntipakkoa ei ollut, köyhästä kahdeksanlapsisesta kodista ei koulutielle laitettu. Vaatetus oli niin ikään vaatimatonta. Hame, rätsinä, perenniekka, kolttu ja piäpaikka sekä päällystakki olivat naisten tavallisimmat vaatteet. Hameitakin oli emännällä vain kolme kappaletta. "Ei niitä muuteltu monta kertaa niin kuin nyt!" Ofimja Lukin vastaa tiukasti kysymykseen vaatteiden määrästä. Yökylään lähdettäessä ei pakattu kapsäkkiä eli matkalaukkua vaan vaatteet käärittiin ruskeaan paperiin, joka toimitti laukun virkaa.

Parempaa elämää tyttärelleen isä toivoi eikä olisi hyväksynyt kosimaan tullutta sulhasta, jolla ei ollut tarjota mitään. "Ei ollut muuta kuin mies housut jalassa. Isä sanoi, ettei tyttöä anneta", Lukin muistelee. Mutta sinnikäs sulhanen jatkoi kosiskelua ja lopulta puhemies sekä vaatimattomat myötäjäiset morsiamen kotiin, käänsi isänkin pään. "Pietettiin hyvät häät ja yöks lähettiin miehen kotia ajamaan hevosel. Kaheksan hevosta. Eihän autoloi ollu."

Valokuvat: 1) Maalaistalo Suojärven Hyrsylässä (1943) TK-kuvaaja Eino Nurmen kuvausmatkalta. 2) Evakkoon lähtevä poika ajaa tavarakuormaa Viipurissa jatkosodan aikana (1944). 3) Kylä Mantsinsaaressa Salmin pitäjässä 1920–1930-luvulla (Museoviraston kokoelmat).

Suojärvi, Johannes ja Mantsinsaari kartalla:

Suojärvi kartalla
Suojärven pitäjä Suojärvi kartalla Kuva: Wikimedia commons Yle Elävä arkisto,Laatokka,Suojärvi
Johanneksen kunta kartalla
Johanneksen kunta Johanneksen kunta kartalla Kuva: Wikimedia commons Yle Elävä arkisto,Laatokka
Kartta Laatokan Karjalasta
Mantsinsaari Salmin pitäjässä Kartta Laatokan Karjalasta Kuva: Wikimedia commos Yle Elävä arkisto,Laatokka,Salmi
  • Nuori Kauko Helovirta kouliintui näyttelijäksi Karhumäen tivolissa

    Kauko Helovirta pestautui Karhumäen tivoliin lokakuussa 1942

    Kauko Helovirta työskenteli jatkosodan aikana saapastehtaalla, kun huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää puolustusvoimain viihdytyskiertueelle. Kyseessä oli Karhumäen tivolin huvinäyttämö. Helovirta kutsuttiin koe-esiintymiseen, jota valvoivat tytär Ailakki Sariola ja itse johtaja J.A.F.

  • Matti Ahteen tie Kekkosen lastenkutsuilta poliittisen vallan ytimeen

    Matti Ahde on ollut monessa mukana

    Matti Ahde nousi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi vuonna 1970, kun hänet valittiin kansanedustajaksi. Urheiluvaikuttajanakin tunnettu Ahde eteni nopeasti puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi ja kahden eri salkun ministeriksi sekä eduskunnan puhemieheksi. Yksi hänen uransa käännekohdista oli tutustuminen presidentti Urho Kekkoseen.

  • Neil Hardwickin Pakanamaan kartassa mikään ei ollut entisellään

    Pakanamaan kartta esitettiin vuonna 1991

    Neil Hardwickin suurteos Pakanamaan kartta ei ainoastaan ollut mestarillinen. Aivan uudenlaisen rakenteensa vuoksi se teki myös suomalaista tv-historiaa. Hätkähdyttävä teos oli taiteelllisesti niin kunnianhimoinen, että se jäi vuonna 1991 aikakirjoihin tv-ohjauksena, jolle ei ollut Suomessa edeltäjiä eikä myöskään seuraajia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Nuori Kauko Helovirta kouliintui näyttelijäksi Karhumäen tivolissa

    Kauko Helovirta pestautui Karhumäen tivoliin lokakuussa 1942

    Kauko Helovirta työskenteli jatkosodan aikana saapastehtaalla, kun huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää puolustusvoimain viihdytyskiertueelle. Kyseessä oli Karhumäen tivolin huvinäyttämö. Helovirta kutsuttiin koe-esiintymiseen, jota valvoivat tytär Ailakki Sariola ja itse johtaja J.A.F.

  • Matti Ahteen tie Kekkosen lastenkutsuilta poliittisen vallan ytimeen

    Matti Ahde on ollut monessa mukana

    Matti Ahde nousi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi vuonna 1970, kun hänet valittiin kansanedustajaksi. Urheiluvaikuttajanakin tunnettu Ahde eteni nopeasti puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi ja kahden eri salkun ministeriksi sekä eduskunnan puhemieheksi. Yksi hänen uransa käännekohdista oli tutustuminen presidentti Urho Kekkoseen.

  • Neil Hardwickin Pakanamaan kartassa mikään ei ollut entisellään

    Pakanamaan kartta esitettiin vuonna 1991

    Neil Hardwickin suurteos Pakanamaan kartta ei ainoastaan ollut mestarillinen. Aivan uudenlaisen rakenteensa vuoksi se teki myös suomalaista tv-historiaa. Hätkähdyttävä teos oli taiteelllisesti niin kunnianhimoinen, että se jäi vuonna 1991 aikakirjoihin tv-ohjauksena, jolle ei ollut Suomessa edeltäjiä eikä myöskään seuraajia.

  • Pakanamaan kartta valokuvissa

    Näin Pakanamaan kartta kuvattiin

    Pakanamaan kartta kuvattiin vuonna 1990 Suomessa ja Britanniassa. Tässä valikoitu otos kuvausten aikana otetuista, nyt Ylen valokuva-arkistosta löytyvistä valokuvista.

  • Niklas Herlinin Uusi Suomi

    Niklas Herlin ja Uusi Suomi verkkolehti Arto Nybergissä 2007

    Toimittaja-kustantaja Niklas Herlin osti vuonna 2007 oikeudet Uusi Suomi -lehden nimeen. Vuosina 1919–1991 aktiivisena toiminut sanomalehti toteutettiin aiemmasta poiketen verkkoon. Herlin saapui Arto Nybergin vieraaksi kertomaan lehden perustamisesta. Klassiselle lehtibrändille tuli kuulemma hintaa "riittävästi".

  • John Lennonin elämä ja vain elämä

    Rockstopin erikoisjakso 1988 ja Lennonin haastattelu 1965.

    Marraskuussa vuonna 1988 lähetetty Rockstopin erikoisjakso omistettiin kokonaisuudessaan John Lennonille (1940–1980). Artikkelista löytyy myös Lennonin haastattelu vuodelta 1965.

  • Esko Riihelä toimitti liikenteen sujuvaksi

    Liikennevartissa syksyllä 1999 autoja, autoja ja ruuhkia

    Toimittaja Esko Riihelä (1939–2017) tuli katsojille ja kuuntelijoille tutuksi erityisesti liikenneohjelmistaan. Liikennevartissa syksyllä 1990 oli aiheena Suomenkin kaupungeissa yleistyneet liikenneruuhkat.

  • Zarathustralla Terraan ja takaisin – hemmottelupaketti scifi-korville

    Scifi-kuunnelmia tieteiskirjallisuuden harrastajille

    Gaialla vaeltavien valjunkaisten iloksi on radiodraaman arkistoista louhittu esiin Philip K. Dickin, Mark Twainin, Stanislaw Lemin, William Gibsonin ja Arthur C. Clarkin teoksiin pohjautuvia kuunnelmia. Suuntaamme katseen ulkoplaneetoille ja niiden elämään, maapallon tulevaisuuteen ja rinnakkaistodellisuuksiin. "Olen ylpeä kun olen robotti.

  • Kokki Kolmosen lihakirves heilui Riistakakkosessa

    Vuosittainen ohjelma keskittyi metsästyksen erikoisuuksiin.

    Jaakko "Kokki" Kolmosen isännöimä erikoisohjelma Riistakakkonen keskittyi metsästyksen erikoisuuksiin ja niiden esittelyyn. Ohjelmissa kerrottiin Suomen saaliseläimistä ja valistettiin kansaa riistan taloudellisesta paloittelusta, lihakirveestä pitäen. Riistakakkosta esitettiin aikoinaan jakso vuodessa, alkusyksyisin TV2:ssa. Nyt Teeman Elävässä arkistossa uusitaan vuosien 1981 ja -82 ohjelmat.

  • Tom Petty ja superbändin synnyttämät anekdootit

    Tom Pettyn haastattelu vuonna 1989 täyttyi tarinoista.

    Yhdysvaltalainen rockmuusikko Tom Petty (1950–2017) teki Heartbreakers-yhtyeensä kanssa läpimurron 1980-luvun taitteessa. Vuosikymmenen lopulla Petty oli myös olennainen osa Travelling Willburys -superyhtyettä, jossa hänen lisäkseen soittivat Bob Dylan, Jeff Lynne, Roy Orbison ja George Harrison. Rockstopin Heli Nevakare oli ryhmineen paikalla Amsterdamin Music & Media -konferenssissa 1989, jossa Petty nauratti toimittajayleisöä tarinoillaan.

  • Groovymeisseli toi televisioon soulia ja klubitunnelmaa

    Groovymeisseli-ohjelmaa tehtiin vuosia -96 ja -97

    "Mitään muuta kuin rhythm and blues -pohjaista groovea sinne ei kelpuutettu." Näin muisteli muusikko ja Groovymeisseli-ohjelman toinen juontaja Sami Saari Elävälle arkistolle syksyllä 2017. Vuosina 1996 ja 1997 esitetty Groovymeisseli-ohjelma toi televisioon suomalaisen rockin ja iskelmän rinnalle soulia, acid jazzia ja afroamerikkalaisia rytmejä.

  • Sielukas Aki Sirkesalo

    Aki Sirkesalon haastatteluita ja musiikkiesityksiä kootusti.

    Suomalaisen softsoulin esitaistelijana tunnetun Aki Sirkesalon (1962–2004) musiikkiura lähti nousukiitoon kahden Emma-palkinnon siivittämänä. Musiikin lisäksi Sirkesalo työllisti itseään toimittajana ja useiden tv-ohjelmien sekä -tapahtumien juontajana. Artikkeliin on koottu Aki Sirkesalon haastatteluita ja musiikkiesityksiä vuosien varrelta.