Hyppää pääsisältöön

Lukupiirissä lauantaina: Voiko onnettoman avioliiton välttää?

Kirjailija Helvi Hämäläinen
Kirjailija Helvi Hämäläinen Kuva: Otava 101kirjaa,Helvi Hämäläinen,kirjailijat

Nämä ovat aikuisten peruskysymyksiä: Kuinka elää parisuhteessa onnellisena, vai onko tärkeämpää pitää kulissit pystyssä? Pitääkö olla uskollinen ja en kai nyt vaan näivety hiljalleen? Näitä aiheita käsitellään lukupiirissä lauantaina 6.5. kello 19 alkaen Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän (1941) kautta. Osallistuthan keskusteluun?

Säädyllinen murhenäytelmä kertoo kahden helsinkiläisen sivistyneistöperheen elämästä ja hinnasta, jolla kulissit pidetään pystyssä.

Arkeologian tohtori Tauno Saarinen ja hänen vaimonsa Elisabet haluavat elää säädyllisesti, mutta Taunolle käy vahinko. Naapurin palvelustytön nuoruus, “elämän kultainen hedelmä”, on ylitsepääsemätön houkutin, eikä romanssi suinkaan jää vaille seurauksia.

Rinnalla kulkee tohtorin sisaren, Naimin ja hänen puolisonsa, elostelevan Arturin tarina. Vuosikausien eron jälkeen Naimi palaa Arturin luo Karjalan kannaksella sijaitsevaan huvilaan, mikä osoittautuu raastavaksi virheeksi.

Kaiken yllä leijuu kysymys siitä, kuinka välttää suuri elämänvalhe.

Todelliset henkilöt olivat vain lähtökohta, loput oli kuvitelmaa.

Ensimmäistä suomalaista sivistyneistöromaania oli odotettu jo kauan. Kun se viimein ilmestyi vuonna 1941, olikin kirjoittaja Helvi Hämäläinen, yksinhuoltaja Helsingin työläiskaupunginosasta Vallilasta.

Hämäläinen kirjoitti paksun romaaninsa kesän 1939 aikana metsätyömies Väinö Kreanderin ja hänen vaimonsa, Hämäläisen serkun, Lempin luona.

Alkukesä oli kolea ja porsas telmi tuvan lattialla. Tässä ympäristössä Hämäläinen eläytyi töölöläisen herrasväen elämään. Säädyllisen murhenäytelmän julkaisuun kului kuitenkin vielä aikaa. Väliin tuli sota ja sensuuri.

Helvi Hämäläisellä oli toki kytköksensä sivistyneistöön – etenkin Tulenkantajien dandyyn, Olavi Paavolaiseen. Hämäläinen oli (omien sanojensa mukaan) ensimmäinen nainen, joka koskaan oli jättänyt Olavi Paavolaisen.

Hämäläinen on itse sanonut, että romaanin henkilöiden lähtökohta oli todellisissa henkilöissä: Elisabet ammensi Tyyni Tuuliosta, tohtori Oiva Tuuliosta ja Artturi Olavi Paavolaisesta. Myös Saima Harmaja esiintyy romaanissa Saarisen perheen pojan tyttöystävän roolissa. Todelliset henkilöt olivat vain lähtökohta, loput oli kuvitelmaa.

Todellisten henkilöiden käytöstä romaaninsa materiaalina Hämäläinen sai maksaa yksinäisyydellä. Romaanissa erittäin häijysti kuvatun Arturin alter ego Olavi Paavolainen suhtautui romaaniin ymmärtäen ja ammattikirjailijan tyyneydellä. Tuulion perhe sen sijaan ei koskaan antanut Säädyllistä murhenäytelmää Hämäläiselle anteeksi. Eikä ihme, tuttavapiirin oli hyvin vaikea uskoa, että kirjan tapahtumat eivät perustuneet Tuulioiden todelliseen elämään.

Kirjasta jää mieleen vaikutelma naissydämen rikkaista mahdollisuuksista ja hiljaisesta tuhoutumisesta.

Ehkä juuri Hämäläisen työläistaustan takia Säädyllisessä murhenäytelmässä on kitkerä sävy. Kirjailijan katse on terävä, mutta Hämäläinen sanoi itse tunteneensa naivia ihailua sivistyneistöä kohtaan:

– Ehkä tuota ironiaa voi sanoa traagiseksi naamioksi.

Sivistyneistö otti romaanin vastaan kiittäen, jos asiaa katsoo aikalaiskritiikkien kautta: Lauri Viljanen kehui sitä Helsingin Sanomissa, Rafael Koskimies Uudessa Suomessa ja V.A. Koskenniemi Valvoja-ajassa

Säädyllisestä murhenäytelmästä jää mieleen kirpeä esteettinen aromi ja tuoksu, hurmion ja tuhkan maku, vaikutelma naissydämen rikkaista mahdollisuuksista ja hiljaisesta tuhoutumisesta, Viljanen päätti kirjoituksensa.

Vastaanottoon vaikutti epäilemättä se, että Säädyllinen murhenäytelmä joutui ennakkosensuurin kynsiin. Siitä poistettiin liian eroottisia kohtauksia, mutta myös kohtia, joissa suhtauduttiin kriittisesti Hitleriin.

Romaani julkaistiin kokonaisena vasta vuonna 1995.

Osallistu Kirjojen Suomen lukupiiriin lauantaina 6.5. klo 19 alkaen täällä!

Yle Radio 1:n Lukupiirin vetää Kaisa Pulakka, ja vieraina studiossa ovat Juha Hurme ja Kukku Melkas. Tuo mukaan oma aiheesi soittamalla studioon numeroon 09 1440 800 tai osallistu keskusteluun lähetysikkunassa.

Lähteet:
Kanava 1995: Eija Komu: “Suomalaisen kulttuurihistorian kulisseissa”
Miten kirjani ovat syntyneet 2, toim. Ritva Haavikko

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi