Hyppää pääsisältöön

Rikas resitaali yksin viululle

Runsas vuosi sitten ensimmäisen Bach2 The Future -levynsä julkaissut Fenella Humphreys on persoonallinen solisti, joka on onnistunut tuottamaan kiinnostavan teoskokonaisuuden Bachin Sooloviulusonaattien ympärille. Varta vasten tilatut uudet teokset sekä kokonaisuutta täydentävät klassikot muodostavat resitaaliohjelman, jota Humphreys on esittänyt useilla festivaaleilla. Projektin toinen levyllinen tuli ulos viime syksynä ja pitää yhä kutinsa.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Humphreys on tilannut teoksia kuudelta britti-nykysäveltäjältä projektiaan varten. Toiseen julkaisuun näistä pääsi viime vuonna menehtyneen Peter Maxwell Daviesin Sonatina for Violin Alone sekä kahden nuoremman polven säveltäjän teokset. Adrian Suttonin Arpeggiare Variations on sävelkieleltään perinteisen tonaalinen, mutta mielikuvituksella ja luontevalla keksinnällä kokoonpantu variaatiosarja. Se tuntuu sopivan Humphreysin käteen kuin hansikas ja on aidosti musiikkia, joka on sävelletty muusikon itseilmaisun välineeksi. Sama tunne välittyy läpi levyn: Humphreysin missio, sooloviuluohjelmiston rikastaminen, ja hänen läpeensä, joka hetken kokeva soittonsa on poikinut maailmaan hienoja teoksia.

Oma lempparini on vuonna 1956 syntyneen Sally Beamishin Intrada e fuga, joka yhdistelee Bachin polyfonian mallia viitteellisesti norjalaisen Harding-viulun kansanmusiikkieleisiin. Kohtaamisesta syntyy Fenella Humphreysin käsissä jotain aidosti ovelaa. Se edeltää levyn kontekstikappaletta, Johann Sebastian Bachin Kolmatta sooloviulusonaattia C-duuri ja nivoutuu siihen tavalla, joka onnistuu kohottamaan kumpaisenkin arvoa entisestään – jopa Bachin.

Bachin C-duurisonaatin majesteettinen kymmenminuuttinen fuuga on monella tapaa koko levyn ydin. Humphreys käy siitä otsikkonsa mukaisesti Bach to the Future eli takaisin tähän päivään Maxwell Daviesin Sonatinan kautta. Maxwell Davies aloittaa muistumalla Bachista ja käy läpi useampia muitakin viulisteille tuttuja hetkiä; teoksen nimi Sonatina for Violin Alone tuntuisi viittaavan yksinäisyyteen – solistin vai yleisemmin, jääköön se tässä pohtimatta.

Eugéne Ysaÿen Sonaatin nro 3, ”Balladin”, jonka Ysaÿe sävelsi George Enesculle, Humphreys soittaa sisäistyneen intohimoisesti kuin romantiikan läpitunkemat vanhanajan virtuoosit. Levyn päättävät Igor Stravinskyn Élégie ja Jean Sibeliuksen En glad musikant tuovat loppuun lempeän encoren täydentäen samalla sen rikasta ilmaisupalettia.

”Bach2 The Future Vol. 2”. Fenella Humphreys esittää Adrian Suttonin, Eugéne Ysaÿen, Sally Beamishin, Johann Sebastian Bachin, Peter Maxwell Daviesin, Igor Stravinskyn ja Jean Sibeliuksen sooloviuluteoksia. (Champs Hill Records, CHRCD118)

Kuuntele Uudet levyt 5.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

  • Clara Schumannin laulut vihdoin yksissä kansissa

    Levyarvio

    Clara Schumannin syntymästä tuli viime kuussa kuluneeksi 200 vuotta, mikä on poikinut jonkin verran Schumann-konsertteja ja -julkaisuja pariskunnan pitkäikäisemmältä ja omana aikanaan menestyneemmältä osapuolelta. Clara Schumann oli 1800-luvun ylistetyin pianisti Franz Lisztin ohella, ja hän myös sävelsi sekä sai sävellyksiään julkaistuksi, mikä ei naiselle ollut kovin tavanomaista. Juhlavuoden kunniaksi on nyt julkaistu myös Schumannin lauluista kokonaislevytys, ensimmäinen laatuaan.