Hyppää pääsisältöön

Rikas resitaali yksin viululle

Runsas vuosi sitten ensimmäisen Bach2 The Future -levynsä julkaissut Fenella Humphreys on persoonallinen solisti, joka on onnistunut tuottamaan kiinnostavan teoskokonaisuuden Bachin Sooloviulusonaattien ympärille. Varta vasten tilatut uudet teokset sekä kokonaisuutta täydentävät klassikot muodostavat resitaaliohjelman, jota Humphreys on esittänyt useilla festivaaleilla. Projektin toinen levyllinen tuli ulos viime syksynä ja pitää yhä kutinsa.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Humphreys on tilannut teoksia kuudelta britti-nykysäveltäjältä projektiaan varten. Toiseen julkaisuun näistä pääsi viime vuonna menehtyneen Peter Maxwell Daviesin Sonatina for Violin Alone sekä kahden nuoremman polven säveltäjän teokset. Adrian Suttonin Arpeggiare Variations on sävelkieleltään perinteisen tonaalinen, mutta mielikuvituksella ja luontevalla keksinnällä kokoonpantu variaatiosarja. Se tuntuu sopivan Humphreysin käteen kuin hansikas ja on aidosti musiikkia, joka on sävelletty muusikon itseilmaisun välineeksi. Sama tunne välittyy läpi levyn: Humphreysin missio, sooloviuluohjelmiston rikastaminen, ja hänen läpeensä, joka hetken kokeva soittonsa on poikinut maailmaan hienoja teoksia.

Oma lempparini on vuonna 1956 syntyneen Sally Beamishin Intrada e fuga, joka yhdistelee Bachin polyfonian mallia viitteellisesti norjalaisen Harding-viulun kansanmusiikkieleisiin. Kohtaamisesta syntyy Fenella Humphreysin käsissä jotain aidosti ovelaa. Se edeltää levyn kontekstikappaletta, Johann Sebastian Bachin Kolmatta sooloviulusonaattia C-duuri ja nivoutuu siihen tavalla, joka onnistuu kohottamaan kumpaisenkin arvoa entisestään – jopa Bachin.

Bachin C-duurisonaatin majesteettinen kymmenminuuttinen fuuga on monella tapaa koko levyn ydin. Humphreys käy siitä otsikkonsa mukaisesti Bach to the Future eli takaisin tähän päivään Maxwell Daviesin Sonatinan kautta. Maxwell Davies aloittaa muistumalla Bachista ja käy läpi useampia muitakin viulisteille tuttuja hetkiä; teoksen nimi Sonatina for Violin Alone tuntuisi viittaavan yksinäisyyteen – solistin vai yleisemmin, jääköön se tässä pohtimatta.

Eugéne Ysaÿen Sonaatin nro 3, ”Balladin”, jonka Ysaÿe sävelsi George Enesculle, Humphreys soittaa sisäistyneen intohimoisesti kuin romantiikan läpitunkemat vanhanajan virtuoosit. Levyn päättävät Igor Stravinskyn Élégie ja Jean Sibeliuksen En glad musikant tuovat loppuun lempeän encoren täydentäen samalla sen rikasta ilmaisupalettia.

”Bach2 The Future Vol. 2”. Fenella Humphreys esittää Adrian Suttonin, Eugéne Ysaÿen, Sally Beamishin, Johann Sebastian Bachin, Peter Maxwell Daviesin, Igor Stravinskyn ja Jean Sibeliuksen sooloviuluteoksia. (Champs Hill Records, CHRCD118)

Kuuntele Uudet levyt 5.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.