Hyppää pääsisältöön

Runovuosi näyttää tältä: Vähän naisia ja ruotsinkielisiä, paljon vilpittömyyttä

Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist
Tanssivan karhun runoraati vuonna 2017: Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist. Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist Kuva: Yle / Raili Tuikka Tanssiva karhu,raati

Runoteosten määrä on laskenut viime vuosina rajusti. Kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg tutustui vuoden runoantiin. Hän jäi kaipaamaan erityisesti ruotsinkielistä runoutta ja naisten ääntä. Lisäksi Hertzberg teki mielenkiintoisen havainnon uusvilpittömästä aikaudesta.

Tanssivan karhun runopalkintoraadille lähetetään joka vuosi merkittävä osa Suomessa julkaistuista runoteoksista. Tänä vuonna palkintoraadin luettavana oli neljäkymmentäkaksi teosta. Se on puolet vähemmän kuin viime vuonna.

Runouden nykytila ei onneksi tyhjenny kansien väliin painettuihin teoksiin, ja siksi runouteen liittyy myönteisiäkin merkkejä. Esimerkiksi ääneen luettava lavarunous on kukoistanut Suomessa jo jonkin aikaa. Runous kanavoituu saataville myös uusilla tavoilla. Esimerkiksi Jyväskylässä runous on päätynyt katukuvaan, kun kirjallisuustoimijat ovat heijastaneet runoja rakennusten julkisivuihin. Lisäksi runouteen erikoistuneet lehdet ovat yhä merkittäviä runouden julkaisijoita.

Joka tapauksessa Tanssiva karhu -palkinto kohdistetaan runoteokselle, ja se, mitä tarkoitetaan teoksella, on tavattu ainakin toistaiseksi hahmottaa varsin perinteisesti. Kun kustantamot harventavat runoteosten julkaisemista, palkintoraadilla on aina vain vähemmän luettavaa.

Missä naiset, missä ruotsinkielinen runous?

Tanssiva karhu -raadin tämänvuotinen puheenjohtaja, kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg ihmettelee, miksi runovuoden runoilijoista vain vajaa kolmasosa oli naisia. Silti Tanssivan karhun ehdokkaina on tasaisesti sekä miesten että naisten kirjoittamia teoksia.

Niin ikään suomenruotsalaisen runouden puute surettaa Hertzbergiä, joka on suomenruotsalainen itsekin.

– Ruotsiksi julkaistaan liian vähän runokirjoja. Aluskasvillisuus puuttuu, Hertzberg sanoo.

On Hertzbergillä myönteisiäkin havaintoja:

– Ilahduttavaa on, että nuorempia runoilijoita löytyy paljon ja että on monta eri tapaa runoilla. Runoilijoita on Paperi T:stä Erkka Filanderiin ja Elmeri Terhoon, Jenny Harjunpäästä Susanna Taivalsalmeen, Hertzberg kehuu.

Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja

Runoteosten väheneminen nousi otsikoihin jo alkuvuodesta. Ehkä kuitenkin runosadon vähäisyyden korvaa sen laatu? Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Fredrik Hertzberg ei välttämättä ajattelisi niin.

– Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja. Runoudessa ei ole kyse vain kärjistä, pitää tutustua lisäksi runkoon ja juuristoon, Hertzberg sanoo.

Siksi runouskilpailu suuntaa parhaimmillaan huomiota runouteen yleisesti, ei vain ehdokasteoksiin. Sormien on syytä lehteillä muutakin kuin erikseen huomioitua runoutta.

Vuoden runoanti ei ollut pelkkää priimaa, vaan pieni osa kotimaan runokirjoista on selvästi suunnattu kirjoittajan lähipiirille. Hertzberg näkee niissäkin mieltä:

– Vaikka ne lähipiirille kirjoitetut runoteokset eivät edusta välttämättä taidetta ankarammassa mielessä, ne ovat usein kiinnostavia ja jopa hauskoja, tavalla tai toisella. Enemmistö niistä on lukemisen arvoisia, Hertzberg sanoo.

Runous on vakavoitunut

Vuoden runoteoksissa toistui tiettyjä teemoja, kielikuvia ja muuan asenne. Tuo asenne on Fredrik Hertzbergin mukaan vakavuus.

– Maailman poliittinen tilanne on sellainen, että olemme muuttuneet vakavammiksi, Hertzberg sanoo.

– Tämä näyttää olevan laaja trendi. Eletään post-ironista ja uusvilpitöntä aikakautta. Sen huomaa ehkä lähinnä runouden sävynä.

Uusvilpittömyydellä tarkoitetaan jotakuinkin sitä, että ironia ja kyynisyys väistyvät. Tahdomme olla taas vilpittömiä. Sanomme, mitä tarkoitamme – ainakin melkein.

Kuitenkin runouden aiheet ovat Hertzbergin mukaan pysyneet samoina kuin aina: elämä, kuolema, sukupuoli, läheisyys, menneisyys, yksilö ja yhteisyys.

– Suhteellisen harva runokirja käsittelee suoranaisesti esimerkiksi pakolaisia tai muita ajankohtaisia ilmiöitä, vaikka sellaisiakin löytyy yksittäisiä, Hertzberg lisää.

Muisti ja luurangot kiinnostavat runoutta

Monessa vuoden runoteoksista esiintyi luurankoja ja kalloja, sanoo Tanssivan karhun runoraadin vakiojäsenenä toimiva kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.

– Mutta runovuosi ei ollut synkkä. Kuolemaa ei käsitelty pelon kautta, vaan tutkien ja tunnustellen, Joenniemi tarkentaa.

Paljon käsiteltiin paitsi kuolemaa myös muistiin liittyviä kysymyksiä. Tämän havainnon teki Fredrik Hertzberg.

Ja toden totta: vuoden runoissa oli esillä niin yksilön muisti muistisairauksineen kuin yhteisön yhteisinä pitämät muistot eli kollektiivinen muisti.

Ehdokasteoksista esimerkiksi Tiina Lehikoisen Multa tuo esiin muistin sairauden, V. S. Luoma-ahon Mantraa on kuvattu muistin ja maiseman yhteensulautumaksi, ja Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt tutkiskelee raadin mukaan yksilöllisen ja kollektiivisen muistin rajaa.

Lavaklubilla piano
Lavaklubilla piano Kuva: Yle/Sari Siekkinen lavaklubi
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014 Kuva: Yle/Inari Uusimäki runokivi
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013 Kuva: Aleksis Salusjärvi tekniikan maailmat

Tanssiva Karhu -raatilainen, toimittaja Minna Joenniemi arvioi Ylen Tanssiva Karhu -runopalkinnon vuoden 2017 ehdokasteoksia

Kuuntele Kultakuume, jossa käsitellään lavarunoutta

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

  • Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

    Pirkko Saision näytelmä sekoittaa myyttejä ja tragikomediaa

    Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Kansallisteatterin juhlanäytelmä on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.

  • Rakenna oma soitin - osallistu KulttuuriCocktailin rakennushaasteeseen!

    Rakenna soitin - ja näytä meille mitä rakennat!

    Sinäkin voit rakentaa soittimen! Aloita nyt, ja lähetä meille päivityksiä siitä, miten rakentaminen edistyy. Tammikuun loppuun mennessä kutsumme rakentamiseen osallistuneet Ylen tiloihin Pasilaan, jossa ihmettelemme valmistuneita soittimia yhdessä. Soitin voi olla mikä tahansa soiva peli. Tee vaikka rumpu, triangeli tai kitara!

  • Unohdettu supertutkija Edvard Westermarck tutki insestiä ja puolusti naisia

    Viisi ydinkohtaa Edward Westermarckin elämäntyöstä

    Edvard Westermarckin (1862–1939) nimi tunnetaan hyvin maailmalla, mutta ei Suomessa. Tietämättömyyteemme saattaa vaikuttaa se, ettei hänen teoksistaan ole suomennettu kuin muutama eikä hänen elämäntarinaansa tunneta täällä juurikaan. Syytä olisi, koska Westermarck on vaikuttanut käänteentekevästi monella tieteen alueella.

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?