Hyppää pääsisältöön

Runovuosi näyttää tältä: Vähän naisia ja ruotsinkielisiä, paljon vilpittömyyttä

Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist
Tanssivan karhun runoraati vuonna 2017: Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist. Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist Kuva: Yle / Raili Tuikka Tanssiva karhu,raati

Runoteosten määrä on laskenut viime vuosina rajusti. Kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg tutustui vuoden runoantiin. Hän jäi kaipaamaan erityisesti ruotsinkielistä runoutta ja naisten ääntä. Lisäksi Hertzberg teki mielenkiintoisen havainnon uusvilpittömästä aikaudesta.

Tanssivan karhun runopalkintoraadille lähetetään joka vuosi merkittävä osa Suomessa julkaistuista runoteoksista. Tänä vuonna palkintoraadin luettavana oli neljäkymmentäkaksi teosta. Se on puolet vähemmän kuin viime vuonna.

Runouden nykytila ei onneksi tyhjenny kansien väliin painettuihin teoksiin, ja siksi runouteen liittyy myönteisiäkin merkkejä. Esimerkiksi ääneen luettava lavarunous on kukoistanut Suomessa jo jonkin aikaa. Runous kanavoituu saataville myös uusilla tavoilla. Esimerkiksi Jyväskylässä runous on päätynyt katukuvaan, kun kirjallisuustoimijat ovat heijastaneet runoja rakennusten julkisivuihin. Lisäksi runouteen erikoistuneet lehdet ovat yhä merkittäviä runouden julkaisijoita.

Joka tapauksessa Tanssiva karhu -palkinto kohdistetaan runoteokselle, ja se, mitä tarkoitetaan teoksella, on tavattu ainakin toistaiseksi hahmottaa varsin perinteisesti. Kun kustantamot harventavat runoteosten julkaisemista, palkintoraadilla on aina vain vähemmän luettavaa.

Missä naiset, missä ruotsinkielinen runous?

Tanssiva karhu -raadin tämänvuotinen puheenjohtaja, kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg ihmettelee, miksi runovuoden runoilijoista vain vajaa kolmasosa oli naisia. Silti Tanssivan karhun ehdokkaina on tasaisesti sekä miesten että naisten kirjoittamia teoksia.

Niin ikään suomenruotsalaisen runouden puute surettaa Hertzbergiä, joka on suomenruotsalainen itsekin.

– Ruotsiksi julkaistaan liian vähän runokirjoja. Aluskasvillisuus puuttuu, Hertzberg sanoo.

On Hertzbergillä myönteisiäkin havaintoja:

– Ilahduttavaa on, että nuorempia runoilijoita löytyy paljon ja että on monta eri tapaa runoilla. Runoilijoita on Paperi T:stä Erkka Filanderiin ja Elmeri Terhoon, Jenny Harjunpäästä Susanna Taivalsalmeen, Hertzberg kehuu.

Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja

Runoteosten väheneminen nousi otsikoihin jo alkuvuodesta. Ehkä kuitenkin runosadon vähäisyyden korvaa sen laatu? Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Fredrik Hertzberg ei välttämättä ajattelisi niin.

– Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja. Runoudessa ei ole kyse vain kärjistä, pitää tutustua lisäksi runkoon ja juuristoon, Hertzberg sanoo.

Siksi runouskilpailu suuntaa parhaimmillaan huomiota runouteen yleisesti, ei vain ehdokasteoksiin. Sormien on syytä lehteillä muutakin kuin erikseen huomioitua runoutta.

Vuoden runoanti ei ollut pelkkää priimaa, vaan pieni osa kotimaan runokirjoista on selvästi suunnattu kirjoittajan lähipiirille. Hertzberg näkee niissäkin mieltä:

– Vaikka ne lähipiirille kirjoitetut runoteokset eivät edusta välttämättä taidetta ankarammassa mielessä, ne ovat usein kiinnostavia ja jopa hauskoja, tavalla tai toisella. Enemmistö niistä on lukemisen arvoisia, Hertzberg sanoo.

Runous on vakavoitunut

Vuoden runoteoksissa toistui tiettyjä teemoja, kielikuvia ja muuan asenne. Tuo asenne on Fredrik Hertzbergin mukaan vakavuus.

– Maailman poliittinen tilanne on sellainen, että olemme muuttuneet vakavammiksi, Hertzberg sanoo.

– Tämä näyttää olevan laaja trendi. Eletään post-ironista ja uusvilpitöntä aikakautta. Sen huomaa ehkä lähinnä runouden sävynä.

Uusvilpittömyydellä tarkoitetaan jotakuinkin sitä, että ironia ja kyynisyys väistyvät. Tahdomme olla taas vilpittömiä. Sanomme, mitä tarkoitamme – ainakin melkein.

Kuitenkin runouden aiheet ovat Hertzbergin mukaan pysyneet samoina kuin aina: elämä, kuolema, sukupuoli, läheisyys, menneisyys, yksilö ja yhteisyys.

– Suhteellisen harva runokirja käsittelee suoranaisesti esimerkiksi pakolaisia tai muita ajankohtaisia ilmiöitä, vaikka sellaisiakin löytyy yksittäisiä, Hertzberg lisää.

Muisti ja luurangot kiinnostavat runoutta

Monessa vuoden runoteoksista esiintyi luurankoja ja kalloja, sanoo Tanssivan karhun runoraadin vakiojäsenenä toimiva kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.

– Mutta runovuosi ei ollut synkkä. Kuolemaa ei käsitelty pelon kautta, vaan tutkien ja tunnustellen, Joenniemi tarkentaa.

Paljon käsiteltiin paitsi kuolemaa myös muistiin liittyviä kysymyksiä. Tämän havainnon teki Fredrik Hertzberg.

Ja toden totta: vuoden runoissa oli esillä niin yksilön muisti muistisairauksineen kuin yhteisön yhteisinä pitämät muistot eli kollektiivinen muisti.

Ehdokasteoksista esimerkiksi Tiina Lehikoisen Multa tuo esiin muistin sairauden, V. S. Luoma-ahon Mantraa on kuvattu muistin ja maiseman yhteensulautumaksi, ja Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt tutkiskelee raadin mukaan yksilöllisen ja kollektiivisen muistin rajaa.

Lavaklubilla piano
Lavaklubilla piano Kuva: Yle/Sari Siekkinen lavaklubi
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014 Kuva: Yle/Inari Uusimäki runokivi
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013 Kuva: Aleksis Salusjärvi tekniikan maailmat

Tanssiva Karhu -raatilainen, toimittaja Minna Joenniemi arvioi Ylen Tanssiva Karhu -runopalkinnon vuoden 2017 ehdokasteoksia

Kuuntele Kultakuume, jossa käsitellään lavarunoutta

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.