Hyppää pääsisältöön

Runovuosi näyttää tältä: Vähän naisia ja ruotsinkielisiä, paljon vilpittömyyttä

Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist
Tanssivan karhun runoraati vuonna 2017: Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist. Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist Kuva: Yle / Raili Tuikka Tanssiva karhu,raati

Runoteosten määrä on laskenut viime vuosina rajusti. Kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg tutustui vuoden runoantiin. Hän jäi kaipaamaan erityisesti ruotsinkielistä runoutta ja naisten ääntä. Lisäksi Hertzberg teki mielenkiintoisen havainnon uusvilpittömästä aikaudesta.

Tanssivan karhun runopalkintoraadille lähetetään joka vuosi merkittävä osa Suomessa julkaistuista runoteoksista. Tänä vuonna palkintoraadin luettavana oli neljäkymmentäkaksi teosta. Se on puolet vähemmän kuin viime vuonna.

Runouden nykytila ei onneksi tyhjenny kansien väliin painettuihin teoksiin, ja siksi runouteen liittyy myönteisiäkin merkkejä. Esimerkiksi ääneen luettava lavarunous on kukoistanut Suomessa jo jonkin aikaa. Runous kanavoituu saataville myös uusilla tavoilla. Esimerkiksi Jyväskylässä runous on päätynyt katukuvaan, kun kirjallisuustoimijat ovat heijastaneet runoja rakennusten julkisivuihin. Lisäksi runouteen erikoistuneet lehdet ovat yhä merkittäviä runouden julkaisijoita.

Joka tapauksessa Tanssiva karhu -palkinto kohdistetaan runoteokselle, ja se, mitä tarkoitetaan teoksella, on tavattu ainakin toistaiseksi hahmottaa varsin perinteisesti. Kun kustantamot harventavat runoteosten julkaisemista, palkintoraadilla on aina vain vähemmän luettavaa.

Missä naiset, missä ruotsinkielinen runous?

Tanssiva karhu -raadin tämänvuotinen puheenjohtaja, kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg ihmettelee, miksi runovuoden runoilijoista vain vajaa kolmasosa oli naisia. Silti Tanssivan karhun ehdokkaina on tasaisesti sekä miesten että naisten kirjoittamia teoksia.

Niin ikään suomenruotsalaisen runouden puute surettaa Hertzbergiä, joka on suomenruotsalainen itsekin.

– Ruotsiksi julkaistaan liian vähän runokirjoja. Aluskasvillisuus puuttuu, Hertzberg sanoo.

On Hertzbergillä myönteisiäkin havaintoja:

– Ilahduttavaa on, että nuorempia runoilijoita löytyy paljon ja että on monta eri tapaa runoilla. Runoilijoita on Paperi T:stä Erkka Filanderiin ja Elmeri Terhoon, Jenny Harjunpäästä Susanna Taivalsalmeen, Hertzberg kehuu.

Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja

Runoteosten väheneminen nousi otsikoihin jo alkuvuodesta. Ehkä kuitenkin runosadon vähäisyyden korvaa sen laatu? Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Fredrik Hertzberg ei välttämättä ajattelisi niin.

– Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja. Runoudessa ei ole kyse vain kärjistä, pitää tutustua lisäksi runkoon ja juuristoon, Hertzberg sanoo.

Siksi runouskilpailu suuntaa parhaimmillaan huomiota runouteen yleisesti, ei vain ehdokasteoksiin. Sormien on syytä lehteillä muutakin kuin erikseen huomioitua runoutta.

Vuoden runoanti ei ollut pelkkää priimaa, vaan pieni osa kotimaan runokirjoista on selvästi suunnattu kirjoittajan lähipiirille. Hertzberg näkee niissäkin mieltä:

– Vaikka ne lähipiirille kirjoitetut runoteokset eivät edusta välttämättä taidetta ankarammassa mielessä, ne ovat usein kiinnostavia ja jopa hauskoja, tavalla tai toisella. Enemmistö niistä on lukemisen arvoisia, Hertzberg sanoo.

Runous on vakavoitunut

Vuoden runoteoksissa toistui tiettyjä teemoja, kielikuvia ja muuan asenne. Tuo asenne on Fredrik Hertzbergin mukaan vakavuus.

– Maailman poliittinen tilanne on sellainen, että olemme muuttuneet vakavammiksi, Hertzberg sanoo.

– Tämä näyttää olevan laaja trendi. Eletään post-ironista ja uusvilpitöntä aikakautta. Sen huomaa ehkä lähinnä runouden sävynä.

Uusvilpittömyydellä tarkoitetaan jotakuinkin sitä, että ironia ja kyynisyys väistyvät. Tahdomme olla taas vilpittömiä. Sanomme, mitä tarkoitamme – ainakin melkein.

Kuitenkin runouden aiheet ovat Hertzbergin mukaan pysyneet samoina kuin aina: elämä, kuolema, sukupuoli, läheisyys, menneisyys, yksilö ja yhteisyys.

– Suhteellisen harva runokirja käsittelee suoranaisesti esimerkiksi pakolaisia tai muita ajankohtaisia ilmiöitä, vaikka sellaisiakin löytyy yksittäisiä, Hertzberg lisää.

Muisti ja luurangot kiinnostavat runoutta

Monessa vuoden runoteoksista esiintyi luurankoja ja kalloja, sanoo Tanssivan karhun runoraadin vakiojäsenenä toimiva kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.

– Mutta runovuosi ei ollut synkkä. Kuolemaa ei käsitelty pelon kautta, vaan tutkien ja tunnustellen, Joenniemi tarkentaa.

Paljon käsiteltiin paitsi kuolemaa myös muistiin liittyviä kysymyksiä. Tämän havainnon teki Fredrik Hertzberg.

Ja toden totta: vuoden runoissa oli esillä niin yksilön muisti muistisairauksineen kuin yhteisön yhteisinä pitämät muistot eli kollektiivinen muisti.

Ehdokasteoksista esimerkiksi Tiina Lehikoisen Multa tuo esiin muistin sairauden, V. S. Luoma-ahon Mantraa on kuvattu muistin ja maiseman yhteensulautumaksi, ja Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt tutkiskelee raadin mukaan yksilöllisen ja kollektiivisen muistin rajaa.

Lavaklubilla piano
Lavaklubilla piano Kuva: Yle/Sari Siekkinen lavaklubi
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014 Kuva: Yle/Inari Uusimäki runokivi
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013 Kuva: Aleksis Salusjärvi tekniikan maailmat

Tanssiva Karhu -raatilainen, toimittaja Minna Joenniemi arvioi Ylen Tanssiva Karhu -runopalkinnon vuoden 2017 ehdokasteoksia

Kuuntele Kultakuume, jossa käsitellään lavarunoutta

  • Tähdet eivät ole ikuisia!

    Ihminen on katsellut tähtiä aikojen alusta.

    Paitsi ehkä Elvis, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Elvistäkin kuuluisampi ja pitkäikäisempi tähti on Aurinko.

  • Hei pöytälaatikkorunoilija, tee runovideo Minna Joenniemen kanssa

    Oi maamme! -ohjelma etsii uusia videotaideteoksia

    On ihan vanhanaikaista laulaa serenadi parvekkeen alla, kun voi lähettää rakkausvideon ja jakaa sen kaikkien kanssa. Toimittaja Minna Joenniemi tekee parhaillaan Oi maamme -ohjelmaa, jossa ihmisiä kannustetaan leikkaamaan itse videotaideteoksia.

  • Lähdetkö puikkomieheksi?

    Miksi purjeveneissä puhutaan käsittämättömyyksiä?

    Mitä vastaat, jos sinua pyydetään gastiin? Eihän veneeseen kehtaa mennä seisomaan tumput suorina, jos ei edes ymmärrä siellä käytettyjä termejä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kun avaruuden sivilisaatio soittaa, älä vastaa

    Kiinan suosituin scifikirjailija Cixin Liu Worldcon75:ssa

    Kiinalainen tieteiskirjallisuus tekee samaan aikaan näyttävää esiinmarssia kuin Kiinan suurvalta-asema vahvistuu. Insinööri-kirjailija Cixin Liu voitti vuonna 2015 Hugon, yhden maailman suurista scifi-kirjallisuuspalkinnoista teoksellaan Three-Body Problem. Cixin Liun kekseliäs ja megalomaaninen scifi-eepos varoittaa avaruuden sivilisaatioista.

  • Pitkä sähkökatko saisi yhteiskunnan polvilleen 48 tunnissa - tiedätkö miten varautua?

    48 tunnissa sähkökatkos lamaannuttaisi arkielämän.

    Suomi toimii nykyään täysin sähkön varassa. Lyhyetkin sähkökatkot hankaloittavat elämää, mutta jo 48 tunnissa hankaluudet muuttuvat vakaviksi ongelmiksi: veden tulo lakkaa, ruoat pilaantuvat, pakkasella kotien lämpötila laskee. Nykyisten suositusten mukaan ihmisten kannattaisi varautua ns. kotivaralla selviytymään 72 tunnin ajan.

  • Tiesitkö tämän mustikasta?

    Säännöllinen mustikan syöminen voi lieventää tulehdustilaa.

    Mustikka on metsien kultakimpale. Jo muutama desi mustikoita päivässä auttaa kattamaan hyvän osan esimerkiksi päivän kuitumäärästä ja E-vitamiinitarpeesta. Säännöllinen mustikoiden syöminen voi myös lieventää esimerkiksi diabetekseen ja sepelvaltimotautiin liittyvää matala-asteista tulehdustilaa.

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri