Hyppää pääsisältöön

Runovuosi näyttää tältä: Vähän naisia ja ruotsinkielisiä, paljon vilpittömyyttä

Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist
Tanssivan karhun runoraati vuonna 2017: Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist. Minna Joenniemi, Erja Manto, Fredrik Hertzberg ja Marit Lindqvist Kuva: Yle / Raili Tuikka Tanssiva karhu,raati

Runoteosten määrä on laskenut viime vuosina rajusti. Kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg tutustui vuoden runoantiin. Hän jäi kaipaamaan erityisesti ruotsinkielistä runoutta ja naisten ääntä. Lisäksi Hertzberg teki mielenkiintoisen havainnon uusvilpittömästä aikaudesta.

Tanssivan karhun runopalkintoraadille lähetetään joka vuosi merkittävä osa Suomessa julkaistuista runoteoksista. Tänä vuonna palkintoraadin luettavana oli neljäkymmentäkaksi teosta. Se on puolet vähemmän kuin viime vuonna.

Runouden nykytila ei onneksi tyhjenny kansien väliin painettuihin teoksiin, ja siksi runouteen liittyy myönteisiäkin merkkejä. Esimerkiksi ääneen luettava lavarunous on kukoistanut Suomessa jo jonkin aikaa. Runous kanavoituu saataville myös uusilla tavoilla. Esimerkiksi Jyväskylässä runous on päätynyt katukuvaan, kun kirjallisuustoimijat ovat heijastaneet runoja rakennusten julkisivuihin. Lisäksi runouteen erikoistuneet lehdet ovat yhä merkittäviä runouden julkaisijoita.

Joka tapauksessa Tanssiva karhu -palkinto kohdistetaan runoteokselle, ja se, mitä tarkoitetaan teoksella, on tavattu ainakin toistaiseksi hahmottaa varsin perinteisesti. Kun kustantamot harventavat runoteosten julkaisemista, palkintoraadilla on aina vain vähemmän luettavaa.

Missä naiset, missä ruotsinkielinen runous?

Tanssiva karhu -raadin tämänvuotinen puheenjohtaja, kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg ihmettelee, miksi runovuoden runoilijoista vain vajaa kolmasosa oli naisia. Silti Tanssivan karhun ehdokkaina on tasaisesti sekä miesten että naisten kirjoittamia teoksia.

Niin ikään suomenruotsalaisen runouden puute surettaa Hertzbergiä, joka on suomenruotsalainen itsekin.

– Ruotsiksi julkaistaan liian vähän runokirjoja. Aluskasvillisuus puuttuu, Hertzberg sanoo.

On Hertzbergillä myönteisiäkin havaintoja:

– Ilahduttavaa on, että nuorempia runoilijoita löytyy paljon ja että on monta eri tapaa runoilla. Runoilijoita on Paperi T:stä Erkka Filanderiin ja Elmeri Terhoon, Jenny Harjunpäästä Susanna Taivalsalmeen, Hertzberg kehuu.

Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja

Runoteosten väheneminen nousi otsikoihin jo alkuvuodesta. Ehkä kuitenkin runosadon vähäisyyden korvaa sen laatu? Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Fredrik Hertzberg ei välttämättä ajattelisi niin.

– Tarvitaan myös keskinkertaisia runokirjoja. Runoudessa ei ole kyse vain kärjistä, pitää tutustua lisäksi runkoon ja juuristoon, Hertzberg sanoo.

Siksi runouskilpailu suuntaa parhaimmillaan huomiota runouteen yleisesti, ei vain ehdokasteoksiin. Sormien on syytä lehteillä muutakin kuin erikseen huomioitua runoutta.

Vuoden runoanti ei ollut pelkkää priimaa, vaan pieni osa kotimaan runokirjoista on selvästi suunnattu kirjoittajan lähipiirille. Hertzberg näkee niissäkin mieltä:

– Vaikka ne lähipiirille kirjoitetut runoteokset eivät edusta välttämättä taidetta ankarammassa mielessä, ne ovat usein kiinnostavia ja jopa hauskoja, tavalla tai toisella. Enemmistö niistä on lukemisen arvoisia, Hertzberg sanoo.

Runous on vakavoitunut

Vuoden runoteoksissa toistui tiettyjä teemoja, kielikuvia ja muuan asenne. Tuo asenne on Fredrik Hertzbergin mukaan vakavuus.

– Maailman poliittinen tilanne on sellainen, että olemme muuttuneet vakavammiksi, Hertzberg sanoo.

– Tämä näyttää olevan laaja trendi. Eletään post-ironista ja uusvilpitöntä aikakautta. Sen huomaa ehkä lähinnä runouden sävynä.

Uusvilpittömyydellä tarkoitetaan jotakuinkin sitä, että ironia ja kyynisyys väistyvät. Tahdomme olla taas vilpittömiä. Sanomme, mitä tarkoitamme – ainakin melkein.

Kuitenkin runouden aiheet ovat Hertzbergin mukaan pysyneet samoina kuin aina: elämä, kuolema, sukupuoli, läheisyys, menneisyys, yksilö ja yhteisyys.

– Suhteellisen harva runokirja käsittelee suoranaisesti esimerkiksi pakolaisia tai muita ajankohtaisia ilmiöitä, vaikka sellaisiakin löytyy yksittäisiä, Hertzberg lisää.

Muisti ja luurangot kiinnostavat runoutta

Monessa vuoden runoteoksista esiintyi luurankoja ja kalloja, sanoo Tanssivan karhun runoraadin vakiojäsenenä toimiva kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.

– Mutta runovuosi ei ollut synkkä. Kuolemaa ei käsitelty pelon kautta, vaan tutkien ja tunnustellen, Joenniemi tarkentaa.

Paljon käsiteltiin paitsi kuolemaa myös muistiin liittyviä kysymyksiä. Tämän havainnon teki Fredrik Hertzberg.

Ja toden totta: vuoden runoissa oli esillä niin yksilön muisti muistisairauksineen kuin yhteisön yhteisinä pitämät muistot eli kollektiivinen muisti.

Ehdokasteoksista esimerkiksi Tiina Lehikoisen Multa tuo esiin muistin sairauden, V. S. Luoma-ahon Mantraa on kuvattu muistin ja maiseman yhteensulautumaksi, ja Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt tutkiskelee raadin mukaan yksilöllisen ja kollektiivisen muistin rajaa.

Lavaklubilla piano
Lavaklubilla piano Kuva: Yle/Sari Siekkinen lavaklubi
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa
Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa
Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014
Aulikki Oksasen runokivi Kajaanin runoviikolla 2014 Kuva: Yle/Inari Uusimäki runokivi
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013
Tanssija Auri Ahola ja runoilija Eino Santanen Edustaja -esityksessä v. 2013 Kuva: Aleksis Salusjärvi tekniikan maailmat

Tanssiva Karhu -raatilainen, toimittaja Minna Joenniemi arvioi Ylen Tanssiva Karhu -runopalkinnon vuoden 2017 ehdokasteoksia

Kuuntele Kultakuume, jossa käsitellään lavarunoutta

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. Juuri näin tekee Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Runoja sielun kokoamiseksi – Catharina Gripenbergin teos flirttailee käsikirjoille

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Runoilija Catharina Gripenberg kiinnostui erilaisten käsikirjojen ja oppaiden kielestä. Seurauksena syntyi runoteos, jossa Gripenberg yhdistää neutraalin ja käsikirjanomaisen tyylin henkilökohtaiseen ja yksityiseen kielelliseen ilmaisuun. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Runous sopii kielen tutkiskeluun.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

  • Raastuvassa tavataan! Näin Spandau Ballet repi itsensä kappaleiksi

    Hitintekijöiden tarina Teemalla 5.8. klo 20.

    Seksikäs saksofoni ja syvät miesäänet, niistä on uusromanttinen synapoppi tehty. Teema esittää Duran Duranin arkkivihollisen Spandau Ballet'n noususta, tuhosta ja comebackistä kertovan dokumenttielokuvan Soul Boys of the Western World Suomen-ensi-illassa lauantaina 5.8. klo 20.