Hyppää pääsisältöön

Sävykkäästi laulavaa espanjalaista kitaramusiikkia

Kitaristi Osmo Palmun soitossa yhdistyy minun makuuni sopivalla tavalla juurevuus ja laulavuus, mikä tuntuu myös sopivan espanjalaiseen ohjelmistoon. Palmu on jakanut Andrés Segovian perinnön ympärille rakennetun ohjelmansa neljään osaan. Toistuvana elementtinä läpi ohjelman kulkevat Manuel Poncen Preludit toimivat osien aloittajina ja välisoittoina. Kitaralevyt ovat usein kokonaisuuksina sillisalaattimaisia, mutta näin ratkaistuna salaatin koostumus tuntuu oikealta.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Vihdin kirkossa tehdyssä äänityksessä on haettu tummaa sointia ja sille pitkää kaikua. Vaikka tummuus tuntuu osittain jopa verhoavan kitaran soinnin kirkkaampaa päätä, jälkisoinnissa on onnistuttu löytämään sopiva ja miellyttävä tasapaino. Erityisesti pidän Osmo Palmun soiton herkullisesta, musiikillisesti puhuttelevasta sävymaailmasta. Pidän myös hänen hallitusta ja vaihtelevasta vibratostaan, jota ei aina näin hyvällä maulla käytettynä kohtaa kitaramusiikissa. Palmu ei vaikuta pyrkivän äärimmäiseen intensiteettiin – kuten joillain kitaristeilla on tapana – mutta soitossa on tarvittaessa imua ja rytminkäsittely on luontevaa.

Itselleni miellyttävin tuttavuus levyllä on Federico Moreno Torroban Sonatina, joka on myös levyn laajamittaisin teos. Palmulle tuntuvat sopivan hyvin sekä Torroban tai Poncen laajempia klassisia muotoja espanjalaiskaraktereihin yhdistävät kappaleet että Poncen lyhyet aforistiset Preludit. Vahvoista karaktereista huolimatta kokonaisuudessa on aika-ajoin hidas, mietiskelevä tunnelma, minkä myötä Palmu lienee antanut kokonaisuuden otsikoksi Estudio sin luz – Etydi ilman valoa, levyn päättävän Andrés Segovian teoksen otsikkoa mukaillen.

Vaikka levyn tuotannosta ei välity samanlainen raffinoituneisuus kuin joistain viime aikoina kuulemistani kitaralevyistä, se tarjoilee yhtä kaikki puhuttelevaa espanjalaismusiikkia jäntevänä kokonaisuutena ja on kelpo käyntikortti taiteilijalleen.

“Osmo Palmu – Estudio sin luz”. - Manuel Poncen, Federico Moreno Torroban, Joaquin Rodrigon, Alexandre Tansmanin, Darius Milhaud’n ja Andres Segovian kitarateoksia. (Fuga, FUGA-9434)

Kuuntele Uudet levyt 5.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.