Hyppää pääsisältöön

Sol Gabettan ja berliiniläisten kohtaamisessa on sitä jotain

Lempisellisteihini lukeutuva argentiinalais-ranskalainen sellisti Sol Gabetta teki pari vuotta sitten Berliinin filharmonikkojen kanssa debyyttinsä ensin Edward Elgarin, sitten kuukautta myöhemmin Bohuslav Martinun Sellokonsertoilla. Nyt konserteista on julkaistu livelevy, joka vangitsee esitysten ainutkertaisuuden – monellakin tasolla. Intensiivisen paatoksellinen Elgar soi live-äänitteenä jokseenkin paksusti ja heikkolaatuisesti; huomattavasti paremmin äänitetty ja tarkemmin soitettu Martinun Konsertto lunastaa odotukseni paremmin.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

En malta olla vertaamatta live-äänitteen kuuntelemista Berliinin filharmonikkojen Digital Concert Hallin tarjoamaan versioon, jossa samaa tilannetta pääsee seuraamaan kuvan kanssa. Baden-Badenin pääsiäisfestivaaleilla kolme vuotta sitten tehty Elgar-filmatisointi vangitsee tilanteen ainutlaatuisuuden pelkkää audiota paljon vaikuttavammin: Sol Gabettan ensivierailu filharmonikkojen solistina osana huikeaa ohjelmaa Ligetin Atmospheres-teoksesta Stravinskyn Kevätuhriin; yleisön villi reaktio; soittajien katseet, reaktiot; Simon Rattlen eläytyminen… Tämä kaikki puhuu elävän esiintymistilanteen monitasoisuudesta, joka CD-levyltä välittyy vain osittain.

En toki kiellä, etteikö Gabettan tulkinta Elgarin konsertosta olisi äärimmäisen intensiivinen, eläytyvä ja vakuuttava. Mutta sekä orkesteri että solisti tekevät asioita, jotka puhuttelevat ennemminkin elävässä soittotilanteessa, asioita, jotka eivät täysin välity äänitteen kautta. Mukaan on päässyt epäpuhtauksia, epäaikaisuuksia ja jopa tiettyä kerronnallista epätasapainoa, joka alkaa tuntua vasta useamman kuuntelun myötä. Omat ongelmansa on tuonut myös äänityspaikka, Baden-Badenin Festspielhaus, jossa tehty taltiointi ei ole täysin onnistunut. Solistin soitto välittyy sinänsä täyspainoisesti, mutta orkesteri soi tumpusti, ja sointi menee isoissa tuttipaikoissa jopa tukkoon.

Kun filharmonikot palaavat omaan kotiinsa levyn toisessa konsertossa, Bohuslav Martinun Sellokonsertossa nro 1, myös äänenlaatu ja äänityksen tasapaino loksahtavat kohdilleen. Soitossa on myös tarkkuutta, joka on eduksi niin teokselle kuin nuorille taiteilijoille: Sol Gabettan seuraksi liittyy niin ikään filharmonia-debyyttinsä tekevä nuori puolalainen kapellimestari Krzysztof Urbánski. Festivaalihurmoksen sijaan saadaan tarkkaan punnittu ja huolellinen – eikä yhtään sen vähempää vakuuttava tulkinta teoksesta, joka on todellakin vähemmän soitettu ja omasta mielestäni suoraan sanottuna kiinnostavampi kuin Elgarin puhkikaluttu patetia.

Mikäli Elgaria haluaa kuunnella oman olohuoneen rauhassa, suosittelen viime vuonna julkaistua Steven Isserlisin ja Lontoon Philharmonia-orkesterin levyä, jossa se soi huomattavasti lyyrisemmin. Toki on Sol Gabettan ja berliiniläisten festarivetokin tapaus, mutta tällä levyllä se jää laadussa Martinun vähemmän tunnetulle mutta sittenkin erinomaiselle konsertolle.

“Sol Gabetta Live”. - Edward Elgar: Sellokonsertto e-molli. Bohuslav Martinu: Sellokonsertto nro 1. - Sol Gabetta, sello, Berliinin filharmonikot, joht. Sir Simon Rattle ja Krzysztof Urbánski. (Sony, 88985350792)

Kuuntele Uudet levyt 5.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.