Hyppää pääsisältöön

Verraton herra Simpson

Klassisen musiikin Vuodenajoista tunnetuimmat ovat Antonio Vivaldin käsialaa, mutta Vuodenaikojen mukaan nimettyjä teoksia on ollut ennen ja jälkeen Vivaldin. Kiinnostavan kokonaisuuden muodostavat Christopher Simpsonin gamba-yhtyeelle säveltämät Vuodenajat. Oivallinen saksalainen gambayhtye Sirius Viols on levyttänyt Simpsonin teoskokonaisuuden soinnillisesti vaihtelevalla, rikkaalla continuoryhmällä luoden näin valoa yhteen musiikinhistorian kiinnostavimmista vaiheista.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Maailma ympärillämme elää jatkuvassa muutoksessa. Silti tietyt asiat toistuvat samalla tavoin vuodesta toiseen läpi aikojen. Vuodenajoissa voi nähdä nämä molemmat puolet: yhtäältä ne toistuvat yhtä varmasti kuin Vivaldin viulukonsertot toivekonserteissa; toisaalta ne ovat lopulta aina erilaisia. Yksikään vuosi ei ole samanlainen, eivätkä nykyajan talvet ole samanlaisia kuin menneiden aikojen. Muutos on vääjäämätön ja meidän kykymme vaikuttaa siihen vähäinen, mutta historiasta voimme oppia – ennenkään ei ole ollut samanlaista.

Renessanssin polyfoniakäytäntö säilyi Englannissa läpi 1600-luvun muun maailman jo kohkatessa uudesta italialaisesta musiikista. Se eli ja kehittyi mukavasti erityisesti juuri viol consort eli gambayhtye-musiikissa. Siihen liittyi olennaisesti divisioiden soittaminen eli tiettyjen toistuvien musiikillisten rakenteiden varassa improvisoiminen. 1600-luvun alkupuolella Englannissa elänyt Simpson oli taitava gambansoittaja sekä ilmeisen aktiivinen ja monipuolinen herra. Hän osallistui rojalistien puolella Englannin sisällissotaan ja on jäänyt sitäkin kautta historiankirjoihin. Mutta eritoten Simpson kirjoitti useita merkittäviä gambansoiton tekniikkaa ja ajan soittokäytäntöä käsitteleviä kirjoja, joita on nyttemmin luettu ahkerasti vanhan musiikin liikkeen piirissä.

Hille Perlin vetämä Sirius Violsin gambatrio sekä oivallisesti säestävä kolmihenkinen continuoryhmä esittävät Christopher Simpsonin kolmiosaisten Vuodenaikojen kokoelman rikkaasti eläytyen, värittäen ja musiikilliseen kudokseen herkästi tarttuen. Tekninen puhtaus niin soitossa kuin Deutsche Harmonia mundin luotettavassa tuotannossa tekee levystä aarteen vanhasta musiikista kiinnostuneille – ja ihastuttavan löydön niille, jotka haluavat tietää miltä kotimusisointi parhaimmillaan saattoi kuulostaa Shakespearen jälkeisessä, Kaarle I:n myrskyisässä ajassa.

Christopher Simpson: The Four Seasons. - Sirius Viols. (Deutsche Harmonia mundi, 88875190982)

Kuuntele Uudet levyt 5.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

Kommentit
  • Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

    Levyarvostelu

    Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

  • Sielun silitystä vaan ei myllerrystä

    Levyarvostelu

    Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja pianisti Tuija Hakkila ovat Suomen parhaita periodimuusikoita, mutta nyt he ovat soveltaneet erityisosaamistaan Brahmsin kolmeen sonaattiin. Tarvitseeko romantiikan perusohjelmisto vanhan flyygelin mattaista sointia ja suolikielten pehmeyttä? Tämän levyn perusteella sanon, että ilman muuta tarvitsee.

  • Se oikea tapa laulaa englantilaista renessanssipolyfoniaa

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonia on musiikkina yhtä tarpeellista kuin raikas vesi juomana, mutta Iso-Britanniassa sitä levytetään yli kohtuuden. Brittiläisen Hyperion-yhtiön kuukausikirjekin esittelee viisi levyllistä vokaalipolyfoniaa. Moninaisuuden äärellä musiikinkuluttaja hämmentyy. Onko kaikille tarvetta, ja ovatko kaikki hyviä? Ei hätää - joukosta voi valita The Gesualdo Six -yhtyeen uutuuden English Motets, se riittää.