Hyppää pääsisältöön

Verraton herra Simpson

Klassisen musiikin Vuodenajoista tunnetuimmat ovat Antonio Vivaldin käsialaa, mutta Vuodenaikojen mukaan nimettyjä teoksia on ollut ennen ja jälkeen Vivaldin. Kiinnostavan kokonaisuuden muodostavat Christopher Simpsonin gamba-yhtyeelle säveltämät Vuodenajat. Oivallinen saksalainen gambayhtye Sirius Viols on levyttänyt Simpsonin teoskokonaisuuden soinnillisesti vaihtelevalla, rikkaalla continuoryhmällä luoden näin valoa yhteen musiikinhistorian kiinnostavimmista vaiheista.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Maailma ympärillämme elää jatkuvassa muutoksessa. Silti tietyt asiat toistuvat samalla tavoin vuodesta toiseen läpi aikojen. Vuodenajoissa voi nähdä nämä molemmat puolet: yhtäältä ne toistuvat yhtä varmasti kuin Vivaldin viulukonsertot toivekonserteissa; toisaalta ne ovat lopulta aina erilaisia. Yksikään vuosi ei ole samanlainen, eivätkä nykyajan talvet ole samanlaisia kuin menneiden aikojen. Muutos on vääjäämätön ja meidän kykymme vaikuttaa siihen vähäinen, mutta historiasta voimme oppia – ennenkään ei ole ollut samanlaista.

Renessanssin polyfoniakäytäntö säilyi Englannissa läpi 1600-luvun muun maailman jo kohkatessa uudesta italialaisesta musiikista. Se eli ja kehittyi mukavasti erityisesti juuri viol consort eli gambayhtye-musiikissa. Siihen liittyi olennaisesti divisioiden soittaminen eli tiettyjen toistuvien musiikillisten rakenteiden varassa improvisoiminen. 1600-luvun alkupuolella Englannissa elänyt Simpson oli taitava gambansoittaja sekä ilmeisen aktiivinen ja monipuolinen herra. Hän osallistui rojalistien puolella Englannin sisällissotaan ja on jäänyt sitäkin kautta historiankirjoihin. Mutta eritoten Simpson kirjoitti useita merkittäviä gambansoiton tekniikkaa ja ajan soittokäytäntöä käsitteleviä kirjoja, joita on nyttemmin luettu ahkerasti vanhan musiikin liikkeen piirissä.

Hille Perlin vetämä Sirius Violsin gambatrio sekä oivallisesti säestävä kolmihenkinen continuoryhmä esittävät Christopher Simpsonin kolmiosaisten Vuodenaikojen kokoelman rikkaasti eläytyen, värittäen ja musiikilliseen kudokseen herkästi tarttuen. Tekninen puhtaus niin soitossa kuin Deutsche Harmonia mundin luotettavassa tuotannossa tekee levystä aarteen vanhasta musiikista kiinnostuneille – ja ihastuttavan löydön niille, jotka haluavat tietää miltä kotimusisointi parhaimmillaan saattoi kuulostaa Shakespearen jälkeisessä, Kaarle I:n myrskyisässä ajassa.

Christopher Simpson: The Four Seasons. - Sirius Viols. (Deutsche Harmonia mundi, 88875190982)

Kuuntele Uudet levyt 5.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.

  • Ruotsinkielisen Kokkolan aarteita Albalta

    Levyarvostelu

    Kokkolan alueen yksi suurista ja yksi Suomen säveltäjäkentän vaietuista suurista eli Erik Fordell syntyi samana vuonna kuin Suomen valtio. Aarre Merikannon ja Bengt Carlsonin sävellysoppilaan tuotannossa painottuvat suurimuotoiset orkesterisävellykset, mutta Alba-yhtiön syksyn alussa julkaisema Fordell-potretti on saatu mallikkaaseen kuntoon lähes pelkillä miniatyyreillä.

  • Täyden satasen juhlapöytälevy ‒ jos tavoitteena on närästys

    Levyarvostelu

    Konvehtirasiat ovat suomalaisille tähän aikaan vuodesta pyhä asia. Suklaa-ammattilaiset tekevät silti vuosittain salakavalan huomaamatonta uudistustyötä, kun ne kuluttajatutkimukseen nojautuen ottavat selvää suomalaisten kulloisestakin mausta. Loppu on tietenkin makuasioita. On sääli, ettei perinteikäs mieskuoro Laulu-Miehet ota Suomi 100 -levyn reseptiinsä mallia makeisteollisuudesta. Yhden makeisen vaihtamisestahan nyt ei tule kuin vihaiseksi.