Matti Lehtinen kehitti baritoninsa täydelliseksi radioääneksi. Puhtaus oli aina rikkeetön, sanoista sai aina selvän ja äänen perussävy oli aina kirkkaalla tavalla miellyttävä. Niinpä Lehtinen teki komean uransa mittaan valtavasti kantanauhoja radiolle. Niiden sekaan mahtuu myös angloamerikkalaisia viihdesäveliä, jotka Finlandia Classicsin Tero Halvorsen on nyt kaivanut yleisön saataville tinkimättömällä tyylillään. Levyä kuunnellessa joutuu myöntämään sellaisen ikävän seikan, että Lehtinen, Radion viihdeorkesteri ja George de Godzinsky hallitsivat viihdemusiikin 50-luvulla paremmin kuin juuri kukaan nykyään.
Ikivihreiden musikaalisävelmien lisäksi levyllä on käännösiskelmiä ja skandinaavista kevytromantiikkaa. Sovitukset ovat eläviä, yksityiskohtaisia ja svengaavia, siis täysin Broadway-kelpoisia, ehkä muutamaa nopeaa Gershwiniä lukuun ottamatta. Broadway-kelpoinen on myös Lehtinen itse - hän osaa käyttää yleispätevää ääntään myös tässä kontekstissa. Esimerkiksi With a little bit of luckissa hän tavoittaa reteän aggressiivisuuden ja Ensio Kostan päälle hän valuttaa riittävästi siirappia. Mikä hämmentävintä, hän laulaa uskottavasti ja tunteella myös käännösiskelmien banaaleimmat sanoitukset.
Ei voi kuin harmitella, että Suomessa ei enää ole tämän tasoisia musikaalisolisteja saati tangokuninkaita. Jopa englantia Lehtinen ääntää paremmin kuin alan nykyiset yrittäjät! Sanojen kunnioitus ja uskottava tulkinta yltävät jopa levyn epilogiin, lausuntaversiona esitettyyn My Wayhin, joka on äänitetty vuonna 2010.
Toki levyn viehätys perustuu paljolti aitoon vintage-henkeen, mutta entä sitten? Aito vintage voittaa keinotekoisen retron lähes aina.
"My Way", baritoni Matti Lehtisen laulamaa viihdemusiikkia, mukana Radion viihdeorkesteri, Radiokuoro ym. (Finlandia Classics, FINCLA 25)
Kuuntele Uudet levyt 12.5.2017, toimittajana Kare Eskola.