Hyppää pääsisältöön

Bach hiljentää Amerikan-kikkailijat

Mandoliinimies Chris Thile, sellisti Yo-Yo Ma ja kontrabasisti Edgar Meyer ovat amerikkalaisia huippuinstrumentalisteja, jotka soittavat mitä vaan ja yleensä nopeasti, näyttävästi ja myyvästi. Kun sain käteeni heidän tuoreen Bach-levynsä, pelkäsin sekä kokoonpanon soinnillista mahdottomuutta että miekkosten taipumuksia nopeuskilpailuun, kikkailuun ja tyylirikkoihin. Sitä suurempi oli ihastukseni, kun levy osoittautui hiljaiseksi ja sydämelliseksi yhteissoittohetkeksi suuren Bachin äärellä.

Bach Trios
Bach Trios Uudet levyt

Ohjelmistona on melkein mitä tahansa tunnettua Bachia, joka jotenkin taipuu kolmelle äänelle: triosonaatti, gambasonaatti, pari Kunst der Fugen contrapunctusta, muutama koraalialkusoitto ja täytteeksi preludeja, fuugia ja pikkukappaleita tarpeen mukaan. Rajoitukset ovat kuitenkin selvät. Mandoliinille voi antaa vain tasaisesti kulkevia linjoja nopeasti hiipuvan soinnin takia, sello joutuu soittamaan paljon korkeammalta kuin yleensä, ja kontrabasso joutuu soittamaan paljon korkeammalta, enemmän ja nopeammin kuin yleensä.

Kun matalat jouset kurottelevat korkealle, yleensä seuraa luonnoton "kuka kuiskaa kovimpaa" -kilpailu, mutta tällä kertaa kolmikko kääntää tilanteen voitoksi. Ma ja Meyer ovat verrattoman taitavia muusikoita, ja etenkin Meyerin ketteryys, puhtaus ja sointi ovat aivan muuta kuin kontrabassolta voisi odottaa. Yhdessä he ovat päätyneet käyttämään kevyttä, huokoista sointia, joka antaa hyvin tilaa klassisen mandoliinin räpseelle, ja vieläpä luo koko levylle hiljaisen, kuuntelevan tunnelman.

Sydäntä lämmittää se, miten kukaan kolmikosta ei tuo omaa stemmaansa ja osaamistaan esiin, vaan pyrkii nopeimmissakin tilutuksissa sulautumaan kokonaisuuteen ja tarkkailemaan, miten musiikki syntyy. Tämä hieno piirre pääsee parhaiten esiin keskitempoisissa tunnelmakappaleissa, mutta kärsii fuugissa, jotka vaativat jämäkkyyttä tai monumentaalisuutta.

Erästä sudenkuoppaa kolmikko ei ole pystynyt välttämään. Melodiasoittajat Thile ja Ma eivät aina pysy mukana Meyerin jämäkässä taimissa, jolloin svengiin tulee pikkuryppyjä, jotka cembalon soinnuilla olisi voinut peittää. Toisaalta samalla peittyisi kolmiäänisen kudoksen ainutlaatuinen kirkkaus, joka on levyn suurin hyve.

Pidän siitä, että suuret ja kuuluisat muusikot ovat osanneet tehdä näin hiljaisen, pelkistetyn ja Bachin musiikkia kunnioittavan levyn. Eivätkä siis popitettua, korkeaoktaanista suuren yleisön Bach-tykittelyä, kuten odotin. Joskus on mukava pettyä odotuksissaan.

Johann Sebastian Bach: Triosonaatti nro 6 G-duuri ja muuta kolmiäänistä musiikkia. - Yo-Yo Ma, sello, Chris Thile, mandoliini, ja Edgar Meyer, kontrabasso. (Nonesuch, 7559-79392-0)

Kuuntele Uudet levyt 12.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.