Hyppää pääsisältöön

Bergmanin pianomusiikin moninaisuus mahtuu yhdelle levylle

Erik Bergman oli säveltäjänä kameleontti, jonka tyylissä pysyvyyttä edustivat lähinnä arvaamattomuus, huumori ja avoimuus kaikelle modernismille. Muutamia vuosia sitten Bergmanin satavuotisjuhlavuosi synnytti liikehdintää, jonka tavoitteena oli jonkinlaisen kokonaisnäkemyksen muodostaminen. Pianisti Tuomas Malin osuus urakasta on kompakti muttei millään muotoa helppo: Bergmanin soolopianotuotanto mahtuu kyllä yhdelle levylle, mutta sisältää kaikenlaista.

Tuomas Mali / Erik Bergman
Tuomas Mali / Erik Bergman uudet levy

Mali kertoo saaneensa kokeneilta konkareilta hyvää opastusta Bergmanin pianotuotantoon, ja lopulta levytys hoitui Imatran Konserttihovin hienolla flyygelillä kolmessa päivässä. Mutta on siinä ollut sopeutumista: Ohjelmiston kaarros alkaa nuoruuden hempeästä Stämningsbildistä, mitä seuraa modernismin henkeen tyylitellyt tanssisarja Danze senza nome ja karaktäärikappalesarja Intervalles 40-luvulta. Espressivo ja Sonatin edustavat Bergmanin kypsän kauden dodekafoniaa 50-luvulta, mutta pysyvät eloisina, musikanttisina ja tunteellisina. Loput kolme teosta 60-luvulta 90-luvun alkuun tutkivat sitten musiikkia aivan uusilta tahoilta - Bergman pystyi toteuttamaan oman toiveensa: "Pääasia on, että pyrkii johonkin ja tahtoo uutta, eikä mene pöllönä muiden perässä."

Mali pysyy melko hyvin mukana Bergmanin tyylikäänteissä - tavoittaa salonkipianismin tansseissa, avaran järjestyksen sarjallisissa teoksissa sekä selittämättömän improvisatorisuuden kappaleissa Aspekter ja A propos B-A-C-H. Vain Bergmanin vikkelimmästä tikutuksesta puuttuu erottelukykyä. Jään kuitenkin miettimään samaa asiaa kuin monien muiden laajojen pianolevytysten äärellä: Pääsisivätkö eri kappaleiden karaktäärit vielä paremmin esiin, jos levyllä olisi mahdollisuus kokeilla eri pianoja, tiloja ja äänitystapoja?

Joka tapauksessa Tuomas Malin kokonaislevytys on sellainen kuin kokonaislevytyksen pitää: tasaisen laadukas, hyvin tutkittu ja silti sydämellä tulkittu. Kokonaisuuden viimeistelee Malin oma, avartava ja hyvin kirjoitettu esittelyteksti.

Erik Bergman: Pianomusiikki. - Tuomas Mali, piano. (Pilfink, JJVCD-166)

Kuuntele Uudet levyt 12.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.