Hyppää pääsisältöön

Göran Schildt löysi unelmiensa Välimeren ja luovi sieltä nykypäivään

Pekka Mandart valmisti vuosina 1990–2001 kolme Göran Schildtin elämänkokemusta valottavaa dokumenttia yhdessä kirjailijan itsensä kanssa. Venetsiasta Niilille ja Haaveena Välimeri ovat Schildtin kynästä, Daphnen vanavedessä kertoo matkasta, jonka Daphnen uudet omistajat, Schildtin ystävät tekivät hänen matkojensa innoittamina. Tekstien lisäksi dokumenttien keskiössä ovat Schildtin kuvaamat kaitafilmit.

Filosofian tohtori, kirjailija ja purjehtija Göran Schildt (1917–2009) kuvaili urakehitystään Pekka Mandartille vuonna 1991 seuraavasti: "Opiskelin taidehistoriaa, jotta minusta tulisi yliopiston professori, halusin kirjailijaksi omassa suppeassa suomenruotsalaisessa kulttuuripiirissäni – mutta miten kävi? Minusta tuli Välimerta kiertävä purjehtija, lehtimies ja kansainvälisesti suuntautunut matkakirjojen kirjoittaja. Niin me suunnittelemme ja luomme pieniä puutarhojamme, mutta huomaamme vähitellen, että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta."

Purjealus Daphnen hän hankki vuonna 1947, ja vuotta myöhemmin tehty ensimmäinen Kreikan-purjehdus noudatti tarkoin Homeroksen eeppisen sankarin Odysseuksen reittiä. Matkat Välimerelle jatkuivat, ja vuodesta 1952 alkaen mukana alkoi kulkea myös kaitafilmikamera.

Sen elokuvan saatte nyt nähdä, amatöörielokuvan, jonka pohjana on se lapsellinen riemu, jota koin maailman värikkyyden edessä.― Göran Schildt (1991)

Vuosiin 1953–1954 sijoittuva Venetsiasta Nillille kertoo pisimmästä matkasta, jonka hän Daphnella teki. Kaikki filmimateriaali on Schildtin itsensä tai hänen puolisonsa kuvaamaa, Mandart koosti sen dokumentiksi vuonna 1991. Schildtin kirjoittaman selostuksen luki Lasse Pöysti.

Matka alkaa Italian Venetsiasta ja etenee Dalmatian ja Kreikan saaristojen kautta Turkin länsi- ja etelärannikolle, mistä se jatkui Beirutin kautta aina Egyptiin ja Sudaniin saakka. Alkumatkasta mukana kulkivat kaksi italialaista taiteilijaa, ensin Paolo Venini ja sitten Roberto Sambonet. Kolmas tärkeä ja maissa kätevä kanssamatkustaja oli Venetsiasta ostettu Lambretta-skootteri.

Ken haluaa oppia tuntemaan ajattoman Välimeren ihmisen, oppii paljon näillä saarilla.― Göran Schildt (1991)

Schildt ei liioittele todetessaan, että elokuvassa kohdataan ”kadotettu ja menetetty maailma, idylli ajalta ennen ympäristötuhoja, massaturismia ja väestöräjähdystä.” Näin levollista mutta samanaikaisesti elävän omakohtaista kuvaa näkee antiikin maisemista harvoin. Ateenan Akropolis on tallentunut filmille liki autiona, saarilla paikalliset asukkaat kohottavat katseensa kameraan yllättyneinä.

Schildtit viihtyivät ”karussa ja köyhässä, mutta ekologisesti ja sosiaalisesti tasapainoisessa” Kreikassa erinomaisesti, mutta jatkoivat sieltä matkaansa Egyptiin. Siellä ilmapiiri oli erilainen, "jäykempi, järkkymättömämpi, suojatonta yksilöä voimakkaammin sitova". Egyptistä matka jatkui vielä Sudaniin ja sieltä takaisin Kreikkaan.

Talvi Egyptissä ja tutustuminen kollektiivisen pakon ja vapauttavan kuoleman elämänkatsomukseen oli meille tärkeä ja hyödyllinen kokemus, mutta Välimeren raikas tuuli kasvoillamme tunsimme voimakkaasti kuuluvamme tähän maailmaan.― Göran Schildt (1991)

Vuonna 1990 Mandartin ja Schildtin yhteistyönä oli syntynyt filosofinen henkilökuva Schildtistä. Siinä hän kertoo tarkemmin syistä, jotka olivat hänet merille johtaneet sekä siitä, miksi rakkaimmaksi mereksi muodostui jo varhain Välimeri. Hän ei ollut ollut yksin innostuksensa kanssa: yksi sen jakajista oli ollut hänen hyvä ystävänsä Alvar Aalto. Schildt kertoo, mitkä olivat Aallon suosikkikohteet antiikin maailmassa ja millä tavoin hänkin etsi Välimeren ihmistä.

Minun elämääni on muovannut unelmieni Välimeren ja minua todellisuudessa ympäröivän Välimeren vuorovaikutus.― Göran Schildt (1990)

Vuonna 1965 Schildtit rakennuttivat talon Leroksen saarelle ja viettivät siellä suuren osan vuodesta. Vähitellen kävi ilmi, että osa saarelaisista suhtautuikin heihin epäluuloisesti ja he joutuivat toteamaan, että osa idyllistä olikin ollut illuusiota. Vuonna 1990 Schildt pohti, ettei realistisempi käsitys kreikkalaisista kuitenkaan ollut millään tavoin vähentänyt sitä rakkautta, jota hän tuota maata kohtaan tunsi.

Yleisellä tasolla hän suri "Välimeriunelman" rikkoutumista. Unelman ydin oli se, että meri liittää yhteen kolme manteretta ja lukemattoman määrän kansoja. Nyt näytti siltä, että alueen kehitys oli menossa täysin vastakkaiseen suuntaan.

Jokin on mennyt vinoon. Sitä ilmentää ympäristön tuhoutuminen, ennen kaikkea ihmisen sisäisen maiseman tuhoutuminen. Kuvitelmiemme, päämääriemme ja arvostuksiemme.― Göran Schildt (1990)

Kun Daphne vanheni, Schildtit miettivät pitkään sen kohtaloa, harkitsivat jopa sen upottamista mereen heidän ikkunansa alle. Yllättäen he kuitenkin tutustuivat sopivaan saksalaiseen perheeseen, joka oli halukas ostamaan veneen ja Schildt myi Daphnen heille hyvillä mielin vuonna 1984. Perhe purjehti sen Karibianmerelle, missä se vaurioitui pahoin hirmumyrskyssä. Vuonna 1996 Lasse Pöysti, Ralf Långbacka, Agnes ja Guy-Christer Lönngren ostivat sen takaisin Suomeen ja se restauroitiin. Sittemmin alus myytiin Forum Marinum -säätiölle ja se asetettiin esille Forum Marinum -merimuseoon Turkuun.

Vuonna 1998 sama nelikkö päätti tehdä purjehduksen Kreikan saaristossa Daphnen ensimmäistä reittiä seuraillen. Daphne jäi Suomeen, matka toteutettiin modernimmalla purjeveneellä. Matkan edetessä he palauttivat mieleensä tapahtumia ja ajatuksia, joita Schildt oli ensimmäisessä Daphne-kirjassaan Odysseuksen vanavedessä kuvannut.

Näkisimme, mitä ehkä on jäljellä ja mikä varmasti on muuttunut.― Lasse Pöysti (2000)

Yksi matkan etapeista oli luonnollisesti Leros, missä Schildt kertoi ystävilleen mietteitään nyt, kun Välimeri oli ollut hänen toinen kotimaisemansa puolen vuosisadan ajan. Millaista oli ollut elää unelmiensa maisemassa?

Minulla oli se romanttinen käsitys, että esineistä tarttuisi jotain ihmiseenkin. Että jo yhteys tähän luontoon, ihmisiin ja perintöön tekisi minusta paremman ihmisen. Mutta en ole huomannut mitään sellaista, päinvastoin!― Göran Schildt (2000)

Valon ja optimismin lisäksi Schildtin ajatuksista välittyy syvä huolestuneisuus siitä, mihin suuntaan maailma oli menossa. Paikallistasolla hän kuitenkin sanoi tämän jo ymmärtävänsä. Oma lukunsa oli uskonto, eikä Schildt säästele sanojaan kuvatessaan, miten turmiollisena piti koko Bysantin historiaa. Ortodoksisuuden vuoksi Kreikassa ei hänen mukaansa uskottu syyn ja seurauksen lakiin. Kun se rakentui antiikin kreikkalaisen kulttuurin päälle, tulos ei hänen mukaansa yllättänyt. Pohjoismaalaisena hän oli huomannut arvostavansa itse suuresti kykyä epäillä ja sen mukanaan tuomaa edistystä: "jos epäilee jotakin, on keksittävä parempi vaihtoehto. Ei voi vain sanoa, että jokin asia on väärin."

Nyt kun katson Kreikkaa tänä päivänä, olen alkanut suhtautua epäilevämmin myös antiikkiin. Elämä antiikin Kreikassa ei ollut mitään idylliä!― Göran Schildt (2000)

Lue lisää:

Göran Schildt Maarit Tastulan haastattelussa (2000).

Göran Schildt haaveili siivistä mutta päätyi purjeisiin

Kirjailija, taidehistorioitsija ja purjehtija Göran Schildt (1917–2009) muistetaan etenkin purjehduksistaan Daphnella. Vuosituhannen vaihteessa Schildt kertoi ajatuksistaan Maarit Tastulan kiireettömässä haastattelussa. Yllättäen käy ilmi, että maailman meret kolunnut purjehtija haaveilikin lapsena lentämisestä.

Lisää Göran Schildtistä Yle Arkivetissa:

Göran Schildt på medelhavsseglats med Daphne
Göran Schildt om resor och massturism
Göran Schildts resor med Daphne
Villa Schildt, design Alvar Aalto

Näin Schildt kertoi Daphnesta

Kommentit
  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Opiskelijakapina 1968 – kansakuntien toivot barrikadeilla

    "Hullu vuosi" toi ylioppilaat kaduille kautta maailman.

    "Hullu vuosi" 1968 toi ylioppilaat kaduille toukokuisessa Pariisissa, koko Euroopassa ja kautta maailman. Kampuksilla ja kaupunkien keskustoissa kaikuivat iskulauseet korkeakoulujen uudistamisesta, yhteiskunnallisesta demokratiasta, anti-imperialismista ja sosialismista. Elävä arkisto kokosi yhteen alkuperäisiä radio- ja tv-välähdyksiä kuohuvalta ajajaksolta.

  • Martinin rikos on tv-näytelmä valheesta, vihasta ja rakkaudesta

    Tarina perheestä ja sen mutikkaista ihmissuhteista

    Maria Jotunin novelliin pohjautuva tv-näytelmä Martinin rikos on kertomus perheestä, jossa jokainen sukupolvi on tehnyt vääriä valintoja. Julkisivu ja porvarilliset kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka hinta on kova.

  • Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri lastenohjelmasarjoissa

    Kolme Herra Heinämäki -sarjaa vuosilta 2009, 2010 ja 2014

    Herra Heinämäki -lastenohjelmasarjassa seurataan Herra Heinämäen elämää maatilalla ja kuullaan maanviljelijän stressiä lievittävää Lato-orkesterin musiikkia. Sarja pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn. Vuosina 2009, 2010 ja 2014 valmistuneet tv-sarjat ovat käsikirjoittaneet Heikki Salo ja Timo Kahilainen ja ohjannut Matti Grönberg.

  • Osaako videonoutaja laulaa? Kuuntele Ransun ja Inga Sulinin harvinainen duetto

    Ransu Karvakuono ja Inga Sulin: Play a Simple Melody

    Kun Ylen TV2:n väki kokoontui 1990 juhlistamaan kanavan 25-vuotista taivalta, kuultiin tavanomaisten viihdenumeroiden ohella harvinainen duetto. Lastenohjelmien keulakuva Ransu Karvakuono yhdisti voimansa laulaja Inga Sulinin kanssa ja parivaljakko tulkitsi klassikkokappaleen Play a Simple Melody.

  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.