Hyppää pääsisältöön

Göran Schildt löysi unelmiensa Välimeren ja luovi sieltä nykypäivään

Pekka Mandart valmisti vuosina 1990–2001 kolme Göran Schildtin elämänkokemusta valottavaa dokumenttia yhdessä kirjailijan itsensä kanssa. Venetsiasta Niilille ja Haaveena Välimeri ovat Schildtin kynästä, Daphnen vanavedessä kertoo matkasta, jonka Daphnen uudet omistajat, Schildtin ystävät tekivät hänen matkojensa innoittamina. Tekstien lisäksi dokumenttien keskiössä ovat Schildtin kuvaamat kaitafilmit.

Filosofian tohtori, kirjailija ja purjehtija Göran Schildt (1917–2009) kuvaili urakehitystään Pekka Mandartille vuonna 1991 seuraavasti: "Opiskelin taidehistoriaa, jotta minusta tulisi yliopiston professori, halusin kirjailijaksi omassa suppeassa suomenruotsalaisessa kulttuuripiirissäni – mutta miten kävi? Minusta tuli Välimerta kiertävä purjehtija, lehtimies ja kansainvälisesti suuntautunut matkakirjojen kirjoittaja. Niin me suunnittelemme ja luomme pieniä puutarhojamme, mutta huomaamme vähitellen, että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta."

Purjealus Daphnen hän hankki vuonna 1947, ja vuotta myöhemmin tehty ensimmäinen Kreikan-purjehdus noudatti tarkoin Homeroksen eeppisen sankarin Odysseuksen reittiä. Matkat Välimerelle jatkuivat, ja vuodesta 1952 alkaen mukana alkoi kulkea myös kaitafilmikamera.

Sen elokuvan saatte nyt nähdä, amatöörielokuvan, jonka pohjana on se lapsellinen riemu, jota koin maailman värikkyyden edessä.― Göran Schildt (1991)

Vuosiin 1953–1954 sijoittuva Venetsiasta Nillille kertoo pisimmästä matkasta, jonka hän Daphnella teki. Kaikki filmimateriaali on Schildtin itsensä tai hänen puolisonsa kuvaamaa, Mandart koosti sen dokumentiksi vuonna 1991. Schildtin kirjoittaman selostuksen luki Lasse Pöysti.

Matka alkaa Italian Venetsiasta ja etenee Dalmatian ja Kreikan saaristojen kautta Turkin länsi- ja etelärannikolle, mistä se jatkui Beirutin kautta aina Egyptiin ja Sudaniin saakka. Alkumatkasta mukana kulkivat kaksi italialaista taiteilijaa, ensin Paolo Venini ja sitten Roberto Sambonet. Kolmas tärkeä ja maissa kätevä kanssamatkustaja oli Venetsiasta ostettu Lambretta-skootteri.

Ken haluaa oppia tuntemaan ajattoman Välimeren ihmisen, oppii paljon näillä saarilla.― Göran Schildt (1991)

Schildt ei liioittele todetessaan, että elokuvassa kohdataan ”kadotettu ja menetetty maailma, idylli ajalta ennen ympäristötuhoja, massaturismia ja väestöräjähdystä.” Näin levollista mutta samanaikaisesti elävän omakohtaista kuvaa näkee antiikin maisemista harvoin. Ateenan Akropolis on tallentunut filmille liki autiona, saarilla paikalliset asukkaat kohottavat katseensa kameraan yllättyneinä.

Schildtit viihtyivät ”karussa ja köyhässä, mutta ekologisesti ja sosiaalisesti tasapainoisessa” Kreikassa erinomaisesti, mutta jatkoivat sieltä matkaansa Egyptiin. Siellä ilmapiiri oli erilainen, "jäykempi, järkkymättömämpi, suojatonta yksilöä voimakkaammin sitova". Egyptistä matka jatkui vielä Sudaniin ja sieltä takaisin Kreikkaan.

Talvi Egyptissä ja tutustuminen kollektiivisen pakon ja vapauttavan kuoleman elämänkatsomukseen oli meille tärkeä ja hyödyllinen kokemus, mutta Välimeren raikas tuuli kasvoillamme tunsimme voimakkaasti kuuluvamme tähän maailmaan.― Göran Schildt (1991)

Vuonna 1990 Mandartin ja Schildtin yhteistyönä oli syntynyt filosofinen henkilökuva Schildtistä. Siinä hän kertoo tarkemmin syistä, jotka olivat hänet merille johtaneet sekä siitä, miksi rakkaimmaksi mereksi muodostui jo varhain Välimeri. Hän ei ollut ollut yksin innostuksensa kanssa: yksi sen jakajista oli ollut hänen hyvä ystävänsä Alvar Aalto. Schildt kertoo, mitkä olivat Aallon suosikkikohteet antiikin maailmassa ja millä tavoin hänkin etsi Välimeren ihmistä.

Minun elämääni on muovannut unelmieni Välimeren ja minua todellisuudessa ympäröivän Välimeren vuorovaikutus.― Göran Schildt (1990)

Vuonna 1965 Schildtit rakennuttivat talon Leroksen saarelle ja viettivät siellä suuren osan vuodesta. Vähitellen kävi ilmi, että osa saarelaisista suhtautuikin heihin epäluuloisesti ja he joutuivat toteamaan, että osa idyllistä olikin ollut illuusiota. Vuonna 1990 Schildt pohti, ettei realistisempi käsitys kreikkalaisista kuitenkaan ollut millään tavoin vähentänyt sitä rakkautta, jota hän tuota maata kohtaan tunsi.

Yleisellä tasolla hän suri "Välimeriunelman" rikkoutumista. Unelman ydin oli se, että meri liittää yhteen kolme manteretta ja lukemattoman määrän kansoja. Nyt näytti siltä, että alueen kehitys oli menossa täysin vastakkaiseen suuntaan.

Jokin on mennyt vinoon. Sitä ilmentää ympäristön tuhoutuminen, ennen kaikkea ihmisen sisäisen maiseman tuhoutuminen. Kuvitelmiemme, päämääriemme ja arvostuksiemme.― Göran Schildt (1990)

Kun Daphne vanheni, Schildtit miettivät pitkään sen kohtaloa, harkitsivat jopa sen upottamista mereen heidän ikkunansa alle. Yllättäen he kuitenkin tutustuivat sopivaan saksalaiseen perheeseen, joka oli halukas ostamaan veneen ja Schildt myi Daphnen heille hyvillä mielin vuonna 1984. Perhe purjehti sen Karibianmerelle, missä se vaurioitui pahoin hirmumyrskyssä. Vuonna 1996 Lasse Pöysti, Ralf Långbacka, Agnes ja Guy-Christer Lönngren ostivat sen takaisin Suomeen ja se restauroitiin. Sittemmin alus myytiin Forum Marinum -säätiölle ja se asetettiin esille Forum Marinum -merimuseoon Turkuun.

Vuonna 1998 sama nelikkö päätti tehdä purjehduksen Kreikan saaristossa Daphnen ensimmäistä reittiä seuraillen. Daphne jäi Suomeen, matka toteutettiin modernimmalla purjeveneellä. Matkan edetessä he palauttivat mieleensä tapahtumia ja ajatuksia, joita Schildt oli ensimmäisessä Daphne-kirjassaan Odysseuksen vanavedessä kuvannut.

Näkisimme, mitä ehkä on jäljellä ja mikä varmasti on muuttunut.― Lasse Pöysti (2000)

Yksi matkan etapeista oli luonnollisesti Leros, missä Schildt kertoi ystävilleen mietteitään nyt, kun Välimeri oli ollut hänen toinen kotimaisemansa puolen vuosisadan ajan. Millaista oli ollut elää unelmiensa maisemassa?

Minulla oli se romanttinen käsitys, että esineistä tarttuisi jotain ihmiseenkin. Että jo yhteys tähän luontoon, ihmisiin ja perintöön tekisi minusta paremman ihmisen. Mutta en ole huomannut mitään sellaista, päinvastoin!― Göran Schildt (2000)

Valon ja optimismin lisäksi Schildtin ajatuksista välittyy syvä huolestuneisuus siitä, mihin suuntaan maailma oli menossa. Paikallistasolla hän kuitenkin sanoi tämän jo ymmärtävänsä. Oma lukunsa oli uskonto, eikä Schildt säästele sanojaan kuvatessaan, miten turmiollisena piti koko Bysantin historiaa. Ortodoksisuuden vuoksi Kreikassa ei hänen mukaansa uskottu syyn ja seurauksen lakiin. Kun se rakentui antiikin kreikkalaisen kulttuurin päälle, tulos ei hänen mukaansa yllättänyt. Pohjoismaalaisena hän oli huomannut arvostavansa itse suuresti kykyä epäillä ja sen mukanaan tuomaa edistystä: "jos epäilee jotakin, on keksittävä parempi vaihtoehto. Ei voi vain sanoa, että jokin asia on väärin."

Nyt kun katson Kreikkaa tänä päivänä, olen alkanut suhtautua epäilevämmin myös antiikkiin. Elämä antiikin Kreikassa ei ollut mitään idylliä!― Göran Schildt (2000)

Lue lisää:

Göran Schildt Maarit Tastulan haastattelussa (2000).

Göran Schildt haaveili siivistä mutta päätyi purjeisiin

Kirjailija, taidehistorioitsija ja purjehtija Göran Schildt (1917–2009) muistetaan etenkin purjehduksistaan Daphnella. Vuosituhannen vaihteessa Schildt kertoi ajatuksistaan Maarit Tastulan kiireettömässä haastattelussa. Yllättäen käy ilmi, että maailman meret kolunnut purjehtija haaveilikin lapsena lentämisestä.

Lisää Göran Schildtistä Yle Arkivetissa:

Göran Schildt på medelhavsseglats med Daphne
Göran Schildt om resor och massturism
Göran Schildts resor med Daphne
Villa Schildt, design Alvar Aalto

Näin Schildt kertoi Daphnesta

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa