Hyppää pääsisältöön

Kokoparrat rinnakkain, osa 2

Koska Leif Segerstamin ja Johannes Brahmsin kokopartaiset kuunaamat näyttävät samalta, on ollut vain ajan kysymys, koska myös heidän musiikkinsa asetetaan rinnakkain vertailuun. Nyt Alba-yhtiö on julkaissut jo toisen levyn, jolla Brahmsin sinfonia ja Segerstamin sinfonia kuullaan peräkkäin, ja projektin merkitys alkaa avautua. Kyse lienee kytkykaupasta, jonka ansiosta Segerstam intoutuu johtamaan Brahmsia Turun filharmonisen orkesterin edessä aivan erityisen hyvin.

Brahms II Segerstam
Brahms II Segerstam Uudet levyt

Alkuun täytyy tunnustaa, että olen alkanut lähes viihdyttyä Segerstamin sinfonioista. En erota niitä toisistaan, en näe niiden runsaudessa mieltä enkä kadehdi muusikoita, jotka joutuvat navigoimaan vapaapulsatiivisen nuotinnoksen karikoissa. Mutta turkulaiset ovat karvaiden kokemusten myötä oppineet segerstamiaanisen ilmaisun ja saavat musiikillisia ilmiöitä tapahtumaan melko luontevasti, mikä ei ole itsestäänselvyys missään musiikissa. Tämän levyn nimenomaisen sinfonian numero 289 "When a Cat Visited" saattaa erottaa kissamaisista viulusooloista, jotka Nobu Takizawa soittaa aivan kuin jotain ilmaisten. Sen sijaan maneristinen pianonhakkaus sekoittaa sinfonian noin sataan muuhun, joista tosin olen onnekseni joutunut ottamaan vain satunnaistettuja näytteitä.

Onneksi Segerstamin sinfonia on sijoitettu häveliäästi Brahmsin toisen sinfonian taakse. Jo sarjan ensimmäisestä levystä kollegani Ville Komppa totesi, että keskeistä on, miten hyvin turkulaiset ja Segerstam Brahmsia tulkitsevat. Leikillinen ja kevyt kakkossinfonia vielä korostaa avauslevyn hyveitä. Soitto ei todellakaan ole sibeliaanisesti taottua, vaan keskieurooppalaisen eleganttia ja jopa kevyttä. Segerstam ei tuhlaa energiaa saati pidättele sitä, vaan antaa musiikin virrata, kiinnittäen huomiota pakottomaan sointiin sekä levolliseen mutta tarkkaan rytmiin.

Etenkin päätösosa, Allegro con spirito, on tulkintana maailman terävintä kärkeä. Alku humppaa letkeästi mutta mukaansa temmaten, sitten tunnelma laantuu hempeäksi, vaikka mukana on arkaaisia urkupistevälähdyksiä, ja lopussa humpataan taas kohti riemukasta päätöstä, ja silloinkin sointi pysyy kontrollissa ja rytmi napakkana.

Sinfonian huippuhetkiin kuuluu myös sellosektion ytimekäs sointi hitaan osan alussa ja sitä seuraava puhallinkuoro, jonka intonaatio on erinomainen. Muutenkin puhaltajien soolot onnistuvat, enkä rupea tässä erittelemään, johtuuko niistä huokuva hyvä tuuli ja rohkeus Brahmsista, Segerstamista vai Aurajoen lenseästä ilmanalasta.

Johannes Brahms: Sinfonia nro 2 D-duuri. Leif Segerstam: Sinfonia nro 289 "When a Cat Visited". - Turun filharmoninen orkesteri/Leif Segerstam. (Alba, ABCD 403)

Kuuntele Uudet levyt 12.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.