Hyppää pääsisältöön

Parasta Porista: Palmgrenin pianokonsertot

Selim Palmgren oli aidosti kosmopoliittinen pianisti-säveltäjä, joka Pohjolan Chopininä niitti mainetta Berliinin filharmoniaa ja Yhdysvaltojen keskeisiä konserttipaikkoja myöten. Palmgren ei takonut työläitä, kansallisia sinfoniajärkäleitä, joten suomalaisia hän ei kiinnostanut, olihan meillä Sibelius. Onneksi Pori Sinfonietta on kotiseuturakkauden hengessä ottanut asiakseen levyttää Palmgrenin pianokonsertot. Sarjan tuore toinen levy sisältää pianokonsertoista kaksi viimeistä ja vahvistaa kuvaa maamme parhaasta pianokonserttosäveltäjästä, jonka vuolasta musiikkia kuuntelee naama hymyssä.

April / Selim Palmgren
April / Selim Palmgren Uudet levyt

Turun orkesteri levytti Palmgrenin konsertot Finlandialle 90-luvulla, mutta tulkinnat ovat sekä kadonneet myynnistä että vanhentuneet. Porilaiset pystyvät sointuisampaan ja tarkempaan orkesteri-ilmaisuun, ja Janne Mertanen on loistava valinta solistiksi - Chopin-spesialistina aloittanut lavahurmuri ymmärtää Palmgrenin viihteellistä tekstuuria, ja musiikki virtaa vuoroin salonkityyliin, vuoroin suurellisesti ja aina ilman pakkoa. Vain viidennen konserton finaalin juoksutukset hieman tahmaavat.

Uuden levysarjan tulkintaotteen myötä käsitys Palmgrenista täydentyy. Hänen musiikkinsa ei olekaan myöhäisromantiikkaa kansallisin maustein, vaan nojaa tukevasti kevyeen impressionismiin, oman aikansa viihdemusiikkiin sekä leppeään improviseeraukseen. Palmgren oli kosmopoliittinen pluralisti kahdeksankymmentä vuotta ennen kotimaisia kollegoitaan. Tähän viittaa etenkin neljännessä konsertossa avausosan vastustamattomasti käynnistyvä poljento, hitaan osan big band -henkiset blokkiharmoniat jousilla ja perkussioiden juonikas käyttö. Viides konsertto on muodoltaan ja hengeltään uusklassisempi, mutta sielläkin pilkahtelee musikaalisävyisiä melodioita. Palmgrenia siis kuuntelee mielikseen, naama hymyssä, välittämättä tuon taivaallista arkkitehtonisen muodontamisen väitetystä puutteesta.

Levyn täytekappaleeksi kaivettu Kolmikohtainen pastoraali on hurmaavaa käyttömusiikkia, ja teoksen keskimmäinen osa Elegia osoittautuu porilaisten kuulaana, elokuvallisen viihteellisenä tulkintana kansainvälisen tason tunnelmapalaksi ilman kansallista painolastia. Orkesterin soolokappaleet kuitenkin paljastavat äänityksen lievän suttuisuuden - alun puhaltimet uivat liian paksussa kastikkeessa, mistä myös rytminen eloisuus kärsii. Äänitysote on sikäli perusteltu, että se silottelee ja suurentaa pienehkön orkesterin sointia.

Tästä levyprojektista porilaisten kelpaa olla ylpeitä. Kansainvälistä, moniarvoista musiikkia on onnistuneesti lähestytty paikallisuuden kautta.

"April". Selim Palmgren: Pianokonsertot nro 4 "Huhtikuu" ja nro 5 A-duuri; Kolmikohtainen pastoraali; Eksoottinen marssi. - Janne Mertanen, piano, ja Pori Sinfonietta/Jan Söderblom. (Alba, ABCD 400)

Kuuntele Uudet levyt 12.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Hempeän kirkollisia käyrätorvitunnelmia

    Levyarvostelu

    Yksitunnelmaisen levyn tekeminen on tasapainottelua: kuulija pitää saada pysymään luvatussa tunnelmassa mutta kuoliaaksi pitkästymättä. Käyrätorvensoittaja Petri Komulaisen ja urkuri Jan Lehtolan uutuuslevy lupaa tunnelmaksi "Andante religioso", ja siinä pysytään uskollisesti koko tunti. Mielenkiinto kuitenkin säilyy, koska teokset ovat melko tuntemattomia ja sävellysten genre kiinnostava.

  • Suomalainen kamarimusiikki soi kuin verhon takaa

    Levyarvostelu

    Viulisti Annemarie Åström valmistui musiikin tohtoriksi viime vuonna, ja nyt hän on saattanut maailmaan jo toisen levyllisen tutkimuksensa antia eli pohjoismaista viulumusiikkia. Uutuus on vaatinutkin hieman tutkimista - Helvi Leiviskän pianotrio ja Väinö Raition pikkukappaleet ovat ensilevytyksiä, ja Erkki Melartinin jousitriosta on olemassa vain vanha konserttiäänitys ja vielä vanhempi kantanauha.

  • Silvestrovin minimalismi vaatii suuremman kokoonpanon

    Levyarvostelu

    Valentin Silvestrov on hämmästyttävän kuuma säveltäjänimi, kun ottaa huomioon, että hän on kahdeksankymmentävuotias ja Ukrainasta. Silvestrov kääntyi modernismista mystiseen minimalismiin samoihin aikoihin Arvo Pärtin kanssa, mutta hänen hiljaisuudesta kumpuava, nostalgisesti tonaalisuuteen suhtautuva musiikkinsa on noussut tietoisuuteen vasta 2010-luvulla. Menestyksen takana on levy-yhtiö ECM, jonka uusin Silvestrov-tuote esittelee pikkukappaleita sellolle tai kahdelle.

  • Nopeimmin nouseva nykysäveltäjämme

    Levyarvostelu

    Pääkaupungista katsottuna säveltäjä Outi Tarkiainen ei näytä olevan uuden musiikin keskiössä; hän ei häärää järjestöissä tai näyttäydy konserteissa. Mutta kun katsoo globaalisti, hän lienee nopeimmin nouseva suomalainen säveltäjä. Menestyksen takeena on arvostettu kustantaja, monigenreinen, ennakkoluuloton asenne työhön ja tietysti hyvä, tunnistettava musiikki. Musiikin matka kansainvälisille tilaajille on sama Helsingistä kuin napapiiriltä, jossa Tarkiainen asuu. Nyt kun Alba on julkaissut Tarkiaiselta ensimmäisen oman taidemusiikkisävellyslevyn, hänen asemansa vakiintunee myös täällä syrjäisessä pääkaupungissa.