Sampo Terho: Jokaisella on oikeus syleillä omaa kulttuuriaan

Uusi kulttuuriministeri Sampo Terho (ps.) on isänmaallinen konservatiivi, jolle kulttuuri on tärkeää. Sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnan tasolla. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelmassa keväällä 2017 Terho kertoi, että hänen oma makunsa on perinteinen, mutta ministerinä hän haluaa tukea monenlaista luovuutta. Erityisesti hän aikoo parantaa kulttuuriyrittämisen edellytyksiä.

Kultakuume: Kilpailette perussuomalaisten puheenjohtajuudesta europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon kanssa. Hänen mielestään kulttuuriministerin salkku ei ole kovin merkittävä. Miksi ihmeessä halusitte sen?

Sampo Terho: Kulttuuriministerillä on paljon tehtävää, varsinkin tällaisena juhlavuonna, jolloin kunnianarvoisia, hienoja tilaisuuksia riittää erityisesti syyspuolella aivan päivittäin. Itse en pidä kulttuuria vähämerkityksellisenä. Lisäksi tehtävääni liittyy paljon muutakin, kuten urheilu, nuorisoasiat, tekijänoikeudet ja veikkausvoittovaroistakin merkittävä osa.

Ennen kaikkea kulttuuri on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä asia. Olen muun muassa ollut jo pitkään kulttuurijärjestö Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja.

KK: Aiotteko jatkaa siinä tehtävässä?

ST: Täytyy syyskokouksessa katsoa, onko se enää mahdollista ja mielekästä.

KK: Vartuitte Kirkkonummella kahden opettajan lapsena. Millaiset arvot saitte vanhemmiltanne?

ST: Aika perinteiset arvot. Vietin hyvin normaalin 80-lukulaisen lapsuuden. Kaikki oli hyvin ja rauhallista, mutta niin varmasti jokainen omaa lapsuuttaan muistelee.

KK: Millaista oli käydä koulua opettajaperheen lapsena?

ST: En ollut koskaan isäni oppilaana. En myöskään ollut mikään tähtioppilas missään vaiheessa. Opettaja-isä ei ollut vahvuus, vaan aiheutti välillä pientä kapinahenkeä koulua kohtaan.

KK: Millaisia kulttuuriharrastuksia teillä oli silloin?

ST: Vanhemmat kuuntelivat paljon musiikkia, ja se on tarttunut minuunkin. Kävin myös pianotunneilla vanhoja sivistysihanteita kunnioittaen. Äiti vei paljon katsomaan lastenteatteria. Kaikki klassikot on nähty silloin pienenä.

KK: Olette kertonut, että elämänne tärkein ihminen on ollut isoisänne Olavi Terho. Olette luonnehtinut häntä isänmaalliseksi ja oikeistolaiseksi. Miten se näkyi?

ST: Hän oli oman ikäpolvensa “koti, uskonto ja isänmaa” -aatteen vakaa ja rauhallinen kannattaja. Hänen arvomaailmansa vaikutti paljon lapsena. Ihailin silloin ja ihailen edelleen hänen tapaansa edustaa aatettaan rauhallisesti, sydämen vakaumuksella, ilman uhoa ja uhkaa.

KK: Oliko hän myös sota-aikana maltillinen oikeistolainen?

ST: Näin voinee sanoa. Tietenkään en tuntenut häntä silloin.

KK: Mitä otitte häneltä omiin arvoihinne?

ST: Isänmaallisuuden, jota korostan myös poliittisella urallani. Meidän tulee ylläpitää ja rakentaa edelleen suomalaisuuden sukupolvelta toiselle kulkevaa rikkautta ja merkitystä. Lisäksi perhearvot, joita hän vahvasti edusti.

KK: Kirjoititte 10 vuotta sitten Kanava-lehteen artikkelin, jossa siirtolaisuus nähdään rotujen taisteluna elintilasta. Kirjoititte Aasian ja Afrikan nopeasti kasvavista väestöistä, joiden rinnalla eurooppalaiset jäävät pieneksi vähemmistöksi. Tarkoititteko, että arabi- tai afrikkalainen kulttuuri ottaa vallan Euroopassa?

ST: Ennustetta on vaikea tehdä. Tosin nuo väestöennusteet ovat aika kovaa ja luotettavaa tiedettä siitä, miten väestön painopisteet tulevat muuttumaan meidän elinaikanamme.

Sanon suoraan, että vaikka artikkelin kirjoittamisesta on 11 vuotta, se on edelleen hyvin ajankohtainen. Kuten nähtiin toissavuoden turvapaikkakriisissä. Suuret kansojen siirtymät, kansainvaellukset, ovat ihan mahdollisia tänäkin päivänä, ja niillä on väestöllisiä ja kulttuurillisia seurauksia. Semmoisen poliitikon, joka ei niistä uskalla puhua, olisi syytä hakeutua muihin hommiin.

KK: Mutta siis eurooppalainen kulttuuri on uhattuna, se on artikkelin ydinviesti?

ST: Tämä on toimittajan oma tulkinta siinä mielessä, että artikkelissa ei maalattu mitään arvottavia väitteitä, vaan todettiin vain historiallinen ilmiö, joka voi toistua myös nykyisyydessä. Lisäksi siinä kysyttiin, olisiko tarvetta käydä kansalaiskeskustelua aiheesta.

KK: Jaatte ihmiset kirjoituksessa negroideihin, mongoloideihin ja kaukasialaisiin. Tarkoitatteko jaottelulla ihonväriä?

ST: En suoraan. Nykyään käytettäisiin eri termejä, ehkä ne olivat vanhentuneita jo silloin. Nykyään puhuttaisiin etnisyyksistä. Tämä vanha artikkeli ei liity mitenkään kulttuuriministerin tehtäviin, mutta pysyn sen ajatuksen takana, että politiikassa on hyvin tärkeää huomioida myös maahanmuuton ja väestön vaihtumisen mahdolliset seuraukset talouteen, kulttuuriin ja politiikkaan.

KK: Kyllä tämä liittyy arvoihinne. Ajatteletteko yhä, että maailma on rotujen kamppailua elintilasta ja että on kaukasialainen rotu, jota pitää suojella?

ST: Kyllä kai meillä on käsitys länsimaisesta kulttuurialueesta ja arvoista. Ainakin EU puhuu usein edustavansa ja edistävänsä niitä. Eri kulttuurialueiden väliset rajat ovat tietenkin veteen piirrettyjä, ja eri alueet saavat vaikutteita toisiltaan ja keskustelevat keskenään. Ei ole olemassa mitään puhtaita kulttuureita, mutta nähdäkseni on yleinen käsitys länsimaisesta kulttuurialueesta. Minäkin jaan sen käsityksen.

KK: Miten eurooppalaista kulttuuria pitäisi suojella?

ST: Edistämällä omaa kulttuuria, mikä ei tarkoita toisten kulttuurien vihaamista tai sortamista. Kaikilla pitää olla oikeus syleillä sitä kulttuuria, johon on kasvanut, ja ainakin itse teen sen oikein mieluusti.

KK: Yksi keskeinen ajatus perussuomalaisten kulttuuripoliittisissa lausunnoissa on ollut vankistaa markkinaehtoista taidetta. Miten te haluatte muuttaa taiteilijoiden tulorakennetta?

ST: Kulttuurialalla on paljon yrittäjiä, on aina ollut. Haluaisin mahdollistaa heille entistä paremmat toimintaympäristöt. On kulttuurin itsensä kannalta tärkeää, että on paljon tekijöitä ja heillä on elävä yhteys yleisöönsä. Se on tärkeää myös kansantaloudellisesti, koska kulttuuri muodostaa jo nyt merkittävän osan bruttokansantuotteesta ja se voi olla yhä suurempi. Puhutaan siis viime kädessä työpaikoistakin.

Kaikilla pitää olla oikeus syleillä sitä kulttuuria, johon on kasvanut.

KK: Pitäisikö siis markkinoiden olla nykyistä isommassa roolissa?

ST: Tämä on vähän kompakysymys. Yksityisellä toiminnalla pitäisi olla entistä paremmat edellytykset. Se ei ole keneltäkään muulta pois. Viime kädessä on myös kulttuurimaailman oma etu, jos sen ylläpito riippuu mahdollisimman vähän valtiosta, koska huonoina taloudellisina aikoina kuluja leikataan. On tärkeää, että kulttuuri on vahvalla pohjalla myös muuten kuin valtion tukemana.

KK: Miten riippuvuutta valtiosta pitäisi höllentää?

ST: Parantamalla yrittäjyyden mahdollisuuksia. En esitä näin toisena varsinaisena työpäivänä valmiita vastauksia, vaan kysymyksiä, joihin pitää löytää vastaukset. Keskeiset teemat, joihin pitää saada vastauksia, ovat tekijänoikeudet, miten niistä saadaan mahdollisimman paljon tukea yrittäjälle, sitten verotus ja taiteilijan sosiaaliturva.

KK: Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) johtajana on tällä hetkellä Paavo Arhinmäen (vas.) nimittämä Minna Sirnö, jonka kausi loppuu ensi vuoden alkupuolella. Miten näette Taiken roolin ja tämän tulevan nimityksen merkityksen?

ST: Taiken rooli on merkittävä taiteen tukemisessa. Myös nimitysasia on tärkeä, mutta se ei ole vielä ajankohtainen. Nimitystä pitää pohtia syksyllä.

KK: Iso asia on myös valtionosuusjärjestelmän (vos) uudistaminen, jota työryhmä pohtii parhaillaan. Vos-tuki pitää pystyssä kymmeniä teattereita, orkestereita ja museoita. Mitä haluatte uudistuksessa painottaa?

ST: Keskeneräisestä asiasta voi sanoa tässä vaiheessa aika vähän. Perusperiaatteena on, että halutaan tasapuolisuutta ja jatkuvuutta. Järjestelmän ulkopuolelle jääneet tahot pitää myös ottaa huomioon. Lopullista muotoa pitää vielä miettiä laajasti.

KK: Vos-uudistus voisi olla perussuomalaisille hyvä mahdollisuus, koska teillä ei ole niin paljon vanhoja sidoksia?

ST: Se on totta, että meillä ei ole vääränlaista taakkaa menneisyydestä. Emme ole sitoutuneet tiettyyn tapaan järjestellä asioita. Voimme lähteä puhtaalta pöydältä ja katsoa vilpittömästi, mikä olisi hyödyllistä ja parhaaksi.

KK: Pienemmillä paikkakunnilla voi herätä huoli, että säilyykö oma orkesteri tai teatteri. Miten puolueenne reagoi siihen?

ST: Kyllä kulttuurin saatavuus ja valtakunnallinen tarjonta on meille hyvin tärkeää. Haluamme pitää siitä kiinni, että kaikkialla Suomessa on tarjolla myös korkeakulttuuria.

KK: Mainitkaa jokin hetki, jolloin taiteella on ollut teille henkilökohtaista merkitystä?

ST: Moni taide-elämys on ollut hyvin voimakas. Jean Sibeliuksen Kullervo on yksi lempiteoksistani. Kirjallisuuden saralla Mika Waltarin historiallinen kirjallisuus, Sinuhe, Mikael Hakim ja Mikael Karvajalka ovat todella lähellä sydäntäni. Ne ovat hyvin kansainvälisiä kirjoja myös.

Waltarin tapa kertoa on hyvin suomalainen ja persoonallinen, mutta tarina on kuitenkin hyvin kansainvälinen. Suomi hahmottuu pienenä ja syrjäisenä, mutta maailman osana.

Kansallinen tapa hahmottaa kulttuuria painottaa juuri sitä, että tehtävämme on tuoda oma osamme maailman monimuotoisuuteen. Nimenomaan ylläpitämällä suomalaista, meille rakasta, kulttuuria, josta sitten löytyy tällaisia, kuten Waltari, joka ylittää kansainvälisen kynnyksen.

KK: Valitsitte perinteisiä teoksia. Oletteko nähnyt Kiasman Ars17-näyttelyä?

ST: Olen henkilökohtaisesti perinteisen taiteen ystävä, mutta se ei tarkoita, että ministerinä ohjaisin toimintaa sen mukaan. Päinvastoin, täytyy kunnioittaa hyvin laajasti erilaisia makuja ja luovuutta, koska luovuus ylipäätään on Suomen yhteiskunnalle ja taloudelle hyvin keskeinen edellytys.

KK: Oletteko nähnyt Kiasman näyttelyn?

ST: En ole vielä nähnyt.

KK: Mikä on tänä vuonna taiteen merkitys Suomelle?

ST: Merkitys on aina suuri, ehkä juhlavuoden takia vielä sitäkin suurempi. Satavuotisjuhlien erilaiset tapahtumat lähtevät liikkeelle hyvin paikallisesti, ei keskusjohtoisesti ylhäältä alaspäin. Hienointa on se, että taide kuuluu kaikille. Kaikki voivat tehdä sitä ja osallistua siihen. Sitä kulttuurissa pitää edistää, että se on kaikkien asia. Se ei tule ministeriltä tai ministeriöstä, vaan se tulee alhaalta kansasta. Meidän tehtävämme on luoda mahdollisuuksia kulttuurin harjoittamiseen ja edistämiseen.

Artikkeli perustuu toimittaja Janne Junttilan tekemään radiohaastatteluun.

10.5.2017 korjattu linkkiä.
1.12.2017 lisätty artikkelin ingressiin aika määre "keväällä 2017".