Hyppää pääsisältöön

Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström: "Tiesin 2-vuotiaana että haluan soittaa huilua ja 3-vuotiaana, että haluan harrastaa sirkusta."

Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström.
Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström. Kuva: Yle/Laila Kangas jacintha damström

"Äidillä oli sääntö että meidän piti harrastaa jotain liikuntaa, missä koordinaatiota ja kuntoa vahvistettiin, sekä soittaa jotain soitinta." Jacintha tiesi jo ihan pienenä haluavansa soittaa huilua ja harrastaa sirkusta. Ammatinvalinnassa huilunsoitto vei kuitenkin lopulta voiton, ja nyt valmistuminen musiikin maisteriksi häämöttää näköpiirissä. Jacintha Damström piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 10.5.2017.

Kuka?

Nimeni on Jacintha Damström, olen syntynyt Tammisaaressa 1991 ja elänyt suurimman osan elämästäni Helsingissä.

Perheeni on monikulttuurinen: kotikielenä puhutaan saksaa ja englantia, ja ruotsia ja suomea puhutaan sukulaisten kanssa.

Isäni on kirjanpitäjä ja äiti kielten- sekä katolilaisen uskonnon opettaja.

Taidetta on varsinkin äidin suvussa arvostettu, ja hänen ansiostaan sekä minä että isosiskoni Cecilia aloimme harrastaa taidetta vakavasti jo nuorena: Cecilia panosti pianonsoittoon ja minä sirkukseen.

Äidillä oli sääntö, että meidän piti harrastaa jotain liikuntaa, missä koordinaatiota ja kuntoa vahvistettiin, sekä soittaa jotain soitinta. Mitä soitettiin tai mitä urheilua harrastettiin, oli hänelle aika sama, kunhan vaan itse tykättiin siitä mitä tehtiin.

Musiikkiopinnot ja muut harrastukset?

Olin aika päättäväinen lapsi, ja tiesin kaksivuotiaana että haluan soittaa huilua ja kolmevuotiaana että haluan harrastaa sirkusta.

Suurimman osan elämästäni olen viettänyt monien harrastuksen merkeissä. Pahimmillaan minulla oli 35 tuntia viikossa harrastuksia plus 35 tuntia koulua. Olin silloin 10 vuotias.

Merkittävimmät opettajat?

Huilutunnit olivat minulle aina todella mukavia kokemuksia: opettajani Tuula Rissanen oli tietoinen hektisestä elämästäni ja antoi minun musisoida koko soittotunnin läpi. Edistyin tietämättäni, enkä nähnyt ikinä konsertteja pelottavina.

Aloin tiedostaa vasta 13-vuotiaana omia soittotaitojani, kun pääsin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen. Yhtäkkiä rennosta huiluharrastuksesta tuli vakavampaa, ja aloin tulla tietoiseksi harjoittelemisen määrästä.

Uusi opettajani Ilpo Mansnerus teki tekniikasta puhtaampaa ja aloin soittaa huomattavasti vaativampia kappaleita.

Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström.
Huilisti ja akrobaatti Jacintha Damström. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen jacintha damström

Sirkus silti vei paljon huomiota, ja suurimman osa vapaa-ajasta olin treenaamassa sirkussalissa voltteja ja jongleerausta.

Vasta 19-vuotiaana, kun nilkkani vääntyi 90 astetta volttien tekemisessä, päätin tosissaan vaihtaa alaa. Hain Sibelius-Akatemiaan ja pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä.

Joko valmistuminen häämöttää?

Nyt on kulunnut viisi ja puoli vuotta, ja olen loppusuoralla maisteriopintojeni kanssa. Diplomi-konserttini on oven takana (26.5.2017) ja enää pari kurssia on tekemättä.

Suhde musiikkiin on muuttunut näinä aikoina huomattavasti. Olen huomannut, kuinka suuri osa elämääni se on, vaikka en sitä aina aktiivisesti tiedosta. Vasta silloin kun musiikki puuttuu, huomaan miten paljon sitä kaipaan ja miten paljon sitä tarvitsen.

Idolisi?

Idolini ovat klarinetisti Christoffer Sundqvist ja huilisti Christina Fassbender. Molemmat soittavat sellaisella säteilyllä ja intohimolla, joka välittyy yleisöön asti. Ihailen myös sitä, että he molemmat uskaltavat liikkua musiikin mukana ja että he ovat oma itsensä lavalla.

Entä muuta?

Visuaalisuus on minun mielestäni todella tärkeä elementti musiikissa. Uskon että jos muusikot panostaisivat pikkaisen enemmän viusaalisuuteen, niin myös meidän nk. “normaali yleisö” tulisi helpommin konsertteihin. Nykypäivän tekniikalla voi auttaa paljon tunnelman luomisessa, mutta myös sillä miten taiteilija itse esittää oman kappaleensa, on suuri merkitys.

Henkilökohtaisesti yritän niin usein kun mahdollista käyttää sirkustaustaani hyödyksi yhdistämällä klassista musiikkia tanssi-akrobatiaan ja mimiikkaan. Varsinkin kun esiinnyn lapsille ja nuorille, yritän olla erittäin visuaalinen. Olen kehittänyt omia esityksiä heitä varten käsikirjoittamalla mm. lastenesityksen ja sooloesityksen.

Kun esiinnyin Pikku-Taikahuilussa, joka esitettiin Savonlinnan ooperajuhlilla 2015, sain lehdistöltä tittelin “huiluakrobaatti”. Olen sen jälkeen käyttänyt sitä titteliä ilomielellä, sillä se on juuri sitä mitä haluan tehdä: soittaa ja tehdä liikettä.

Harrastan musiikin ohella myös improvisaatioteatteria, joka on auttanut minua luomaan rennompaa suhdetta esiintymiseen ja reagoimaan paremmin yleisöön. Rakastan päästä luomaan taidetta hetkessä, ja se tasapainottaa minun mielestäni erittäin hyvin arkeani klassisena muusikkona.

Laulan myös todella mielelläni ja käyn säännöllisesti klassisen laulutunneilla Ritva-Liisa Korhosella.

Olen lyhyesti sanottuna kaikkiruokainen taidekentällä. Rakastan haastaa itseäni, ja uskon että monipuolisuus vahvistaa. Joskus on toki hyvä pysäyttää ja antaa asioiden hautua, ennen kun juna uuteen seikkailuun lähtee taas.

Musiikki videolla on osa Georg Philipp Telemannin g-molli-fantasiasta soolohuilulle. Videolla nähdään myös akrobatiaa. Toimittajina Helena Hannikainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Säveltäjä Sebastian Fagerlund Syyssonaatti-oopperasta: "Loistava idea."

    Säveltäjä kertoo Kansallisoopperan syksyn kantaesityksestä.

    Sebastian Fagerlundin uusi ooppera Syyssonaatti pohjautuu ruotsalaisen ohjaajalegendan Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvakäsikirjoitukseen. Kuuluisan pianistin ja hänen tyttärensä kohtaamisesta kertova elokuva on vuodelta 1978, ja nyt valmistunut ooppera on ensimmäinen Bergmanin elokuvaan perustuva kokoillan ooppera. Katso ooppera suorana Areenassa la 23.9.

  • Baritoni Samuli Takkula: "Toivon että minusta tulee isona oopperalaulaja."

    Tutustu baritoni Samuli Takkulaan.

    Baritoni Samuli Takkula on jo valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikiosastolta. Oopperalaulajan ammatti on kuitenkin vielä tavoitteena tällä kolmen lapsen isällä, jonka vaimo on myös kanttori sekä laulupedagogi. Kuka? Olen Samuli Takkula ja olen syntynyt Tampereella 1983.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.