Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pietari K. kävi täällä pääkuva

Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8 kuva
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8 kuva Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,pietari kylmälä

Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

Itsenäisen Suomen kirjallisuuden kustannuspolitiikan kehitysjanan alkuun asettuu Algot Untolan teloitus ja loppuun (nykyisyyteen) keskustelu kirjailijoiden identiteetistä markkinoiden hallitsemassa maailmassa. Vaikka tapahtumat tuntuvat kaukaisilta, ne ovat silti osia samassa suomalaisen kirjallisen elämän ja julkisen tiedonvälityksen historiassa. On silti vaikea sanoa, onko kyseessä kehitys vai kaoottinen eteenpäinmeno.


Vuonna 2010 kustannusmaailmassa kuohui, kun hittikirjailija Sofi Oksanen heitettiin ulos WSOY:stä. Oksanen oli kritisoinut WSOY:n pieniä resursseja ja työntekijöiden huonoja työoloja, mutta kustantamon radikaali ratkaisu yllätti silti kaikki. Miten kustantaja voi antaa potkut suurimmalle tähdelleen, kohistiin.

Oksasen potkuja oli edeltänyt kiinnostava keskustelu, kun WSOY:n omistajan Sanoma-yhtiön johtaja Jacques Eijkens oli vaatinut kirjailijoita brändäämään itsensä. Kirjailijaliitto älähti, kirjailijat kokivat ohjeet epäreiluiksi ja kulttuurivihamielisiksi. Kuvio koettiin sellaiseksi, että kustantamo keskittyy vain rahaan ja jättää kirjailijat oman onnensa nojaan itseään brändäämään. Eijkensin vaatimus oli kuin raikas löyhähdys 1910-luvulta.

Työntekijöiden pyrkimys brändätä itseään on keino hakea parempia neuvotteluasemia työn ja pääoman välisessä ristiriitatilanteessa. Kirjailijat eivät ole tässä mikään poikkeus, vaikka kirjallisuuden piirissä itsensäbrändäämistä on usein katsottu nenänvartta pitkin. Sana brändi juontaa juurensa karjaeläinten pyllyyn painettavasta polttomerkistä. Kivun ja yksilöllisyyden pelkoa ja halua aiheuttava liitto elää edelleen suomalaisessa kirjakulttuurissa.

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti.
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti. Kirjojen Suomi,pietari k

Sisällissota vuonna 1918 repi auki monia suomalaisen yhteiskunnan haavoja. Sota-aikana ja sen jälkeen myös kustannustoiminta alkoi muistuttaa taistelukenttää. Kirjailijan pyrkimys brändätä itsensä saattoi näissä poikkeuksellisissa tilanteissa olla elämän tai kuoleman kysymys.

Eräs suomalaisen kustannuspolitiikan traagisimpia tapauksia sattui 21.5.1918, kun kirjailija Algot Untola (eli Algot Tietäväinen, Maiju Lassila, Irmari Rantamala, J. I. Vatanen...) ammuttiin Suomenlinnan edustalla. Untolaa oltiin kuljettamassa Santahaminaan teloitettavaksi, mutta kirjailija ilmeisesti päätti hypätä laivasta puolimatkassa. Untolaa ja muutamaa muuta punavankia saattaneet vartijat ampuivat kirjailijan mereen.

Untola oli tuomittu kuolemaan Työmies-lehteen sodan ajan kirjoittamiensa kirjoitusten takia. Vaikka myöhemmällä luvulla Untolan tekstit ovat pikemminkin sodanvastaisia, hän oli saanut vastustajiensa mielissä agitaattorin ja sodanlietsojan maineen.

Untolan saattajina hänen viimeisellä matkallaan olivat hänen kirjalliset vastuntajansa.

Untolan sodanaikainen kirjoittelu ei ollut kuitenkaan ainoa syy kuolemantuomioon. Ennen kaikkea siihen vaikutti hänen huono maineensa – siis brändinsä – kirjallisen eliitin, Kirjailijaliiton ja oikeistolaisen yleisön piirissä. Tästä kertoo paitsi se, että Kirjailijaliiton puheenjohtaja Juhani Aho ei mitenkään reagoinut Untolan avunpyyntöihin, myös se merkillinen seikka, että Untolan teloitusmatkan saattoväki koostui enimmäkseen hänen kirjallisista vastustajistaan ja entisistä kustantajistaan.

Untolan saattajina hänen viimeisellä matkallaan kohti Santahaminan teloituskomppaniaa ja joukkohautaa olivat kirjailijat Kyösti Wilkuna, Toivo T. Kaila, Toivo Tarvas ja Eino Railo. Lisäksi mukana olivat (ilmeisesti) senaattori Oswald Kairamo ja vanginvartijana myös kiinnostavasti nuori Gunnar Björling, tuleva runouden uudistaja.

Saattoväestä Eino Railo oli ollut Algot Untolan teosten kustantaja vuoteen 1915 asti, jolloin he riitautuivat. Kyösti Wilkuna oli taas muun muassa keksinyt nimen Untolalle (tai tässä yhteydessä Lassilan) Tulitikkuja lainaamassa -teokselle.

Algot Untolasta väitöskirjan kirjoittanut Marko A. Hautala arvelee, että Untolan huono maine kirjallisen eliitin keskuudessa edesauttoi hänen mestaustuomiotaan. Untola oli riitautunut kustantajansa Kirja-yhtiön kanssa vuosina 1914–1915.

Kirjailija Algoth Untolan (salanimiä mm. Maiju Lassila) hautaus hänen teloittamisensa jälkeen keväällä 1918 Santahaminassa.
Kirjailija Algoth Untolan (salanimiä mm. Maiju Lassila) hautaus hänen teloittamisensa jälkeen keväällä 1918 Santahaminassa. Kuva: Creative Commons algot untola

Kustannusjohtaja Eino Railo olisi halunnut julkaista Liika viisas -romaanin yhtiönsä halpasarjassa lyhennettynä. Omanarvoinentuntoinen Untola kieltäytyi ehdotuksesta yhä tiukkenevin sanankääntein. Kustantajan ja kirjailijan riitaisa kirjeenvaihto kesti kuukausia.

Lopulta peli meni niin kovaksi, että Kirja-yhtiö peri Untolalta maksua aiemmista kustantamon varastoon myymättä jääneistä kirjoista. Untola näki ylpeillen jopa nälkää maksaessaan velkaa entiselle työnantajalleen ja siirtyi sitten Kariston leipiin.

Riidasta jäi kaunaa puolin ja toisin: Untolan herraviha syveni ja hänen maineensa oli mennyttä Suomen kirjallisissa piireissä. Sitten tuli sota, kirjalliset rintamalinjat muuttuivat sodan rintamalinjoiksi ja kustantaja ideologiseksi vastustajaksi.

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti.
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti. Kirjojen Suomi,pietari k

Untolan osakseen saama armottomuus ei koskenut kaikkia työväenkirjailijoita, vaikka he olisivat olleet taistelemassa punaisten puolella konkreettisemminkin kuin aseista kieltäytynyt Untola.

Konrad Lehtimäki oli hyvin suosittu työväenkirjailija. Hän on myös suomalaisen scifin pioneeri teoksellaan Ylös helvetistä, joka on voimakkaan pasifistinen ja sankarillinen suursodan kuvaus.

Konrad Lehtimäki osallistui sisällissodassa muun muassa Tampereen taisteluihin veljensä, punaisten ylipäällikön Verner Lehtimäen joukoissa. Konrad Lehtimäki tuomittiin kuolemaan osallisuudestaan kansalaissotaan, mutta tuomio kumottiin hänen hyvien kirjailijayhteyksiensä vuoksi.

Konrad Lehtimäen suhde kustantajiin ja muihin kirjallisiin vaikuttajiin oli paljon lämpimämpi kuin Untolalla. Monia Lehtimäen teoksia itse asiassa karsastettiin työväenlehdistössä ja ymmärrettiin paremmin porvarillisella puolella.

Konjakkia naukkailtuaan kirjailijakaverukset yltyivät haukkumaan kustantajia.

Lehtimäki oli vuodesta 1911 vuoteen 1916 sosiaalidemokraattien kansanedustajana, mutta sai lopulta omiltaan niin paljon syytöksiä “porvarillisuudesta”, että luopui poliitikon urastaan. Elämäkerturi Kaarlo Isotalon mukaan parjauskampanja katkeroitti Konrad Lehtimäen.

Lehtimäellä oli hyvät suhteet Juhani Ahoon, V. A. Koskenniemeen, Ilmari Kiantoon ja muuhun suomalaiseen kirjalliseen eliittiin. Kuolemantuomion jälkeen hän kirjoitti vankeudesta kirjeen Juhani Aholle, joka ilmeisesti pelasti hänen henkensä.

Vapauduttuaan Lehtimäki palasi työhön, mutta sisällissota oli vienyt häneltä parhaan kirjoitusvireen. Vuonna 1928 Ilmari Kianto teki yllätysvierailun Turun Raunistulaan Konrad Lehtimäen luo ja kirjoitti vierailustaan vauhdikkaan raportin Kuva ja sana -lehteen.

Konjakkia ja kahvia naukkailtuaan kirjailijakaverukset yltyivät haukkumaan ymmärtämättömiä kustantajia. He vertasivat itseään kahteen pystykorvaan, jotka räksyttävät kuusen latvassa istuvaa kustantaja-oravaa niin että “sininen synnyinmaa kaikuu”.

Elämä oli palannut uomiinsa. Paras merkki tästä on kirjailijoille tyypillinen purnaus kustantajia kohtaan. Kustantajan haukkuminen on hauskaa, kun sitä voi tehdä hyvässä seurassa konjakkilasin ääressä.

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti.
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti. Kirjojen Suomi,pietari k

Kustantajat ovat aina olleet kiinnostuneita kirjailijoista, jotka ovat halukkaita pelaamaan samaa peliä heidän kanssaan. Keskinäinen ymmärrys taiteesta ja liiketoiminnasta helpottaa kirjailijan ja kustantajan yhteistyötä. Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi kirjailija Volter Kilven ja kustantaja Alvar Renqvistin kirjeenvaihdosta 1930-luvulla.

Tarjotessaan jättimäistä Alastalon salissa -teostaan julkaistavaksi Kilpi osallistui neuvoillaan niin julkaisuaikataulun, markkinoinnin, teoksen graafisen ulkoasun kuin sen ruotsintamisenkin suunnittelemiseen. Ruotsintamista Kilpi sitten seuraavina vuosina rahoitti myös omasta pussistaan. Vaikka Kilpi oli esiintyjänä vastahakoinen, hän ymmärsi myös, että itsensä laittaminen likoon markkinointiponnisteluissa oli kirjan menestyksen kannalta tärkeää.

Kirjeenvaihdon toimittajan Pekka Tarkan mukaan Kilven oma sukuyhteys laivanvarustajineen lähensi häntä liikemies Renqvistiin. Kilpi ymmärsi liikemiehiä. Pekka Tarkka kirjoittaa, että Alvar Renqvist ei ollut kaunokirjallisesti kovin valveutunut lukija, mutta vaikean Alastalon salissa -teoksen yrittämiseen ja kansainväliseen kauppaan liittyvä aihe varmasti teki sen ymmärrettävämmäksi myös bisnesmiehelle.

Sikäli Alastalon salissa oli hankala kustannettava, että sen myynti jäi vähäiseksi eivätkä kritiikitkään ymmärtäneet Kilven arkaaista modernismia ja kielevää kynäilyä.

Ehkä Kilven itsensäbrändäystyön ja kustannustoiminnallisen silmän suurin ansio on se, että Alastalon salissa saatiin julki ylipäätään.

Untolan eri nimet vastasivat kustantajien eri tarpeisiin.

2000-luvun itsensä brändäämiseen kiteytyvä identiteettipolitiikka on paljossa velkaa Algot Untolan esimerkille. Monien salanimien ja kameleonttimaisen kirjallisen perinnön jättäjä Untola sopii hyvin silottamaan kirjojen kustantamiseen ja laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen kuuluvaa “työn ja pääoman” välistä ristiriitaa.

Kun Jacques Eijkens halusi 2000-luvulla, että kirjailijalla olisi yksi brändi, Untolalla niitä oli ainakin seitsemän. Näitä brändejä hän vaihteli tilaisuuden mukaan.

Kujeileva kirjailija on Maiju Lassila, poliittinen valistaja ja aikansa omantunnon tulkki on Irmari Rantamala, palstaviljelijä ja kaupunkilaistyöläinen on A. Rantala.

Eri nimet myös vastasivat kustantajien eri tarpeisiin. Tämä on paljon edistyksellisempää kuin mihin nykykustantajien brändi-sparraajat ovat valmiita ja vaati myös kustannusmaailmalta uudenlaista joustavuutta.

Huomiotalouden opit on otettu osaksi omaa kirjailijakuvaa ennätysajassa.

Kun nyt seitsemän vuotta myöhemmin tarkastelee vuoden 2010 WSOY-kohua, ei voi olla ihmettelemättä kuinka paljon maailma on muuttunut. Nykyään itsensä brändääminen ei herätä kirjallisuusmaailmassa suuria intohimoja.

Suurelle osalle kirjailijoista on ihan hyväksyttävää olla kertomassa teoksistaan kirjastoissa tai messuilla, antamassa haastatteluja aikakauslehtiin, bloggaamassa omasta henkilökohtaisesta elämästään tai päivittämässä Facebook-profiiliaan keikkojen toivossa. Huomiotalouden opit on otettu osaksi omaa kirjailijakuvaa ennätysajassa, ja kustantajat ovat tyytyväisiä kun kirjojen markkinointi helpottuu.

Kustantajien ja kirjailijoiden välinen suhde on aina ollut monimutkainen. Kustantaja on kirjallisuuden mahdollistaja, mutta kirjailijat kokevat suhteen usein epätasa-arvoisena ja jopa riistävänä.

Vanhanaikaisesti sanottuna kustannusbisneksessä pätee työn ja pääoman ristiriita, vaikka kustannustoimittaja (siis väliporras, kätilö) on yleensä se kuvion ainoa palkkatyössä oleva henkilö.

Huomiotalouden oppien implementoinnin myötä työn ja pääoman ristiriita on siis liudentunut. Itsensä brändäämisestä on tullut huomaamatonta. Sitä voi pitää saavutuksena, jos katsoo millaista taistelua kirjojen kustantaminen on 1900-luvulla ollut.

Vielä kun kirjailijoille taattaisiin heidän tarvitsemansa määrä erilaisia brändejä, heidän palvelulupauksensa laajentuisi koskemaan yhä uusia kohdeyleisöjä. Ja sitä paitsi kaikki kiinnostava tapahtuu muutenkin brändien rajapinnoilla.

Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti.
Pietari K. kävi täällä -sarjan osa 8, kapea vinjetti. Kirjojen Suomi,pietari k

Lue artikkelissa mainittu Kondrad Lehtimäen teos e-kirjana!

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Kukaan ei usko, mutta Kalle Päätalo on supersankari – ja kyborgi

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Joskus teen niin, että kun joku kirja tuntuu tarpeeksi vieraalta, alan lukea sitä tarkoituksella väärin. Toimii aina! Kun olin lukenut Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki -teosta (1995) tarpeeksi pitkään scifi-teoksena, sen arvo alkoi avautua minulle suomalaisuuden tulevaisuutta koskevana kysymyksenä. Kuuntele tai lue uusin Pietari K. kävi täällä -essee

  • Olipa kerran valkoinen mies, jota kaikki kirjat kuvasivat. Ja nytten se kuolisi.

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Suomalaisen kirjallisuuden historia on täynnä valkoihoisia kirjailijoita ja heidän luomiaan valkoihoisia henkilöhahmoja. Koko Hubaran vuonna 2017 ilmestynyt teos Ruskeat tytöt laittoi kerralla uusiksi käsityksen siitä, kenelle kirjoja Suomessa kirjoitetaan. Lue Pietari K. kävi täällä -essee tai kuuntele podcast

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

Kirjojen Suomi

Seuraa somessa

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Sähkökirjojen myynti kasvoi alkuvuonna

    Jenni Haukion toimittama teos on alkuvuoden hitti

    Jenni Haukion kokoama runoteos Katso pohjoista taivasta, Eve Hietamiehen Hammaskeiju ja muutamat ulkomaiset dekkarit ovat siivittäneet alkuvuonna kirjamyynnin nousuun pitkän alamäen jälkeen. Katso pohjoista taivasta on myynyt jo alkuvuonna enemmän kuin moni kirja tulee koko vuonna myymään.

  • Kirjoitan päälauseita. Timo Soini kirjoittaa päälauseita. Uskottavat miehet kirjoittavat niin.

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja essee lukeville

    Pietari K. kävi täällä -podcast ja esseesarja lukeville ihmisille. Jos Suomen historiasta haluaa sanoa jotain painavaa, kirkasta ja samalla moniselitteistä, on käytettävä koivuklapeja: kovia ja lämpöarvoltaan suuria lauseita. Se lisää kirjoittajan uskottavuutta, mutta on riittävän moniselitteistä. Samalla kommentoija saa sytykettä omalle itserakkaudelleen.

  • Nykykirjallisuus on sairastunut vakavaan historiatautiin ja minusta se ei ole O.K.

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlat pitäisi keskeyttää sairauslomaan, sillä olemme pahanlaatuisen historiataudin vallassa. Postmoderni aikakausi ei tarkoita sitä, että historia olisi päättynyt. Halu verrata nykyaikaa menneisyyteen nimittäin vain kiihtyy. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi täällä -esseeseen!

  • Seksi vähissä? Erotiikka ja yhteiskuntautopiat kulkevat käsi kädessä

    Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

    Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia. Tutustu tuoreeseen Pietari K. kävi -esseeseen täällä!

  • Selkä edellä historiaan – näihin kirjoihin kiteytyy 1970-luku

    Millaisena sinä muistat 1970-luvun? Osallistu keskusteluun!

    Kun hahmotetaan 1970-lukua kirjallisuuden kautta, on ymmärrettävä, mitä kysymyksiä edellinen vuosikymmen petasi. Kirjojen Suomi -sarjassa ollaan päästy 1970-luvulle, josta on jäänyt elämään useita hienoja teoksia. Lue e-kirjoja täältä!

  • Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

    Seppo Puttosen suositukset luettavissa e-kirjoina

    John Lennonin murha löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään. Tutustu 1980-lukuun ja lue nämä kymmenen teosta e-kirjana suoraan Kirjojen Suomen verkkosivuilta.

  • Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. Juuri näin tekee Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

  • Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

    Kuusi erityisen kiinnostavaa runoteosta

    Kevään merkkejä: linnut, aurinko, Tanssiva karhu. Runouspalkintoa tavoittelevat vuonna 2017 Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S.

  • Runoja sielun kokoamiseksi – Catharina Gripenbergin teos flirttailee käsikirjoille

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Runoilija Catharina Gripenberg kiinnostui erilaisten käsikirjojen ja oppaiden kielestä. Seurauksena syntyi runoteos, jossa Gripenberg yhdistää neutraalin ja käsikirjanomaisen tyylin henkilökohtaiseen ja yksityiseen kielelliseen ilmaisuun. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Runous sopii kielen tutkiskeluun.

  • Väitöstutkimus: Onko kaunokirjallisuus uhattuna kirjastoissa?

    Pienille kirjastoille on kasattu tehtäviä jo liikaakin

    Kirjastojen tehtävien muutoksista väitellyt Pirjo Tuomi on huolissaan kaunokirjallisuuden osuudesta kirjastojen palveluissa. Tuomi arvioi, että kaunokirjallisuus on joutunut väistymään pienempään rooliin kirjastojen uusien palvelujen tieltä.

  • Mikä kirja on sinulle se kaikkein rakkain?

    Jaa kirjavinkkisi, ja tutustu muiden lukukokemuksiin!

    Jokaisella on kirjoja, jotka eivät lähde sielusta vuosienkaan aikana. Mikä kirja on sinulle tärkein? Kerro lempikirjastasi meille, ja ehkä se löytää uuden lukijan. Timo K. Mukka muistutti Isossa-Britanniassa asuneelle näyttelijä ja käsikirjoittaja Sanna Stellanille, mitä on olla suomalainen. Kirja vie toiseen maailmaan, auttaa ymmärtämään itseä, toisia, elämää.

  • Lukemista vailla? Anna Kirjakoneen auttaa!

    Pääset lukemaan sinulle sopivan teoksen suoraan täältä.

    Ylen Kirjakone auttaa löytämään luettavaa melkein sadan kotimaisen kirjan joukosta. Kirja on luettavana suoraan sivuilta.

  • Katja Kettu: Lällällää, helvettiäpä ei ole

    Kirsi-mummon kuolema sai Katja Ketun ajattelemaan jumalaa.

    Minulta kuoli hiljattain mummo. Kirsti Inkeri Heikkinen. Sinänsä Kirsti Inkerin kuolemaan ei liittynyt mitään tavatonta, mutta kuolema pistää miettimään mahdollisuutta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Elo ilman jumaluutta on kolkkoa ja ankaraa, kun tulee kysymys kuolemasta ja olemisen rajallisuudesta, Katja Kettu kirjoittaa kolumnissaan.

  • Johannes Ekholm: Ratkaisu ahdistukseen on kollektiivinen tai sitä ei ole

    Opittu kuva työn sankarista on vahingollinen ja vaarallinen.

    Emme tarvitse enempää työtä ja pitempiä ansioluetteloita, vaan enemmän ajan haaskausta, tehottomuutta, huolettomuutta ja huolimattomuutta! Enemmän kiusallisia hiljaisuuksia, katkoksia flowhun, jumitusta ja yhteistyöstä kieltäytymistä, kirjoittaa Johannes Ekholm kolumnissaan.

  • Nura Farah: Kuinka sanoin häpeälleni hyvästit

    Olin kiitollinen. Olimme turvassa!

    "Tanssin itsekseni keväisen auringon alla ja lupasin vastalahjaksi oman rakkauteni Suomelle", kirjoittaa Nura Farah hetkestä, jolloin turvapaikka oli myönnetty. Ennakkoluuloisessa Suomessa se ei lama-aikana kuitenkaan ollut helppoa. Onneksi oli kirjasto! Hänestä tuli kirjailija, joka voi auttaa meitä suvaitsevaisuuden tiellä.

  • Atlas Saarikoski: Kirjallisuus on harvojen käsissä

    Rakenteellinen syrjintä estää kirjoittamista.

    Rakenteellinen syrjintä vaikuttaa siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa. Maailmassa, jossa kaikki saavat kirjoittaa, olemme vähemmän toisia toisillemme ja enemmän kokonaisia itsellemme. Tämän takia kielen rajoja on höllennettävä, toimittaja Atlas Saarikoski kirjoittaa esseessään.

  • Petina Gappah: Liian tutut tarinat olisivat empatian loppu

    Helsinki Lit alkaa Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40

    Työviikon loppumisesta ei ollut kulunut tuntiakaan, kun Savoy oli jo täynnä lukijoita. Kolmatta kertaa järjestetty käännöskirjallisuuden tapahtuma Helsinki Lit oli myyty loppuun. Festivaali jatkuu lauantaina, jolloin lavalle nousee esimerkiksi Nobel-voittaja Orhan Pamuk. Helsinki Lit -lähetys Yle Teemalla la 13.5. klo 12 .40 alkaen.

  • Miksi olla yksi kun voi olla monta? Brändäämisen ABC kirjailijoille

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Kustantajat ja kirjailijat ovat kiistelleet koko itsenäisyyden ajan siitä, kenelle vastuu kuuluu ja kuka saa rahat. Tässä työn ja pääoman välisessä ristiriidassa kirjailijoiden itsensä brändääminen on koitunut sekä kohtaloksi että pelastukseksi. Erityisen kovan hinnan imagostaan maksoi Algot Untola 21. toukokuuta vuonna 1918.

  • Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä

    Kannattaa mennä ratsastustallille jos haluaa oppia jotain siitä, miten selviydytään “uuden työn” joustavassa ja tunneherkässä maailmassa. Tallilla hevoset ja nuoret naiset ratkovat sosiaalisen elämän monimutkaisia pulmia ja terapoivat toisiaan. Ennen hevonen veti tukkia metsässä ja teki sankaritekoja rintamalla, nykyään se seurustelee, reflektoi itseään ja käyttää kannettavaa elektroniikkaa. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele se podcastina täältä!

  • Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Keskiluokkaa ahdistaa, sillä nykyään edes koulutus ei takaa hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Luen 1920-luvun tyttökirjoja, joissa on jotain tuttua. Niistä näkyy, että yhteiskunnallisilla luokka-asemilla leikittely on mahdollista ainoastaan rikkaille. Downshiftaaminen oli tuttu ilmiö jo viime vuosisadan alussa. Lue kirjaessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pätkiikö? Ota lääkkeeksi neukkunostalgiaa ja kirjoja muistamisesta

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    2000-luvulla Finlandia-palkituista romaaneista kolme sijoittuu Neuvostoliittoon: Sofi Oksasen Puhdistus, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Pietari Kylmälä miettii, mitä unohdimme Neuvostoliitosta, ja mitä on muistettava nykyisyydestä, joka on koko ajan valmis katoamaan. Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

  • Pum-pum, kuolit! Leikin säännöt on kirjoitettu sotakirjallisuuteen

    Lue kirjallisuusessee tai kuuntele podcast täältä!

    Leikitään: entä jos Suomi ei olisi ollut sodissaan ikuinen “puolustusvoittaja” (á la Tali-Ihantala), vaan ihan oikea voittaja? Taantumassa kärvistelevä 2010-luvun Suomi tarvitsisi kunnon hyökkäyssodan, jotta vihdoin oppisimme voittamaan! Hyökkäys olisi tietysti turvallisinta suorittaa sepitteessä, jotta kukaan ei kuolisi, kirjoittaa Pietari K. esseessään. Essee on kuunneltavissa myös podcastina.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Reidar Palmgren: Isyys on suuri lahja ja hirvittävä tragedia

    Lapsen rakkaudessa on aina aikaraja.

    Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on luja, ehdoton ja ikuinen. Traagista tässä on, että lapsen puolelta siteessä on aikaraja. Aikuistuessaan hän lakkaa rakastamasta takaisin, kirjailija Reidar Palmgren kirjoittaa kolumnissaan. Pilkun jälkeen -ohjelma käsittelee isyyttä kirjallisuudessa maanantaina 3.4. Yle Teemalla klo 21.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

  • Laura Gustafsson: Ihmiseläin teki massiivisen virhearvioinnin

    Ihminen selviäisi, vaikka eläimet saisivat oikeuden elää.

    Jos eläimille annettaisiin yksinkertaisin perusoikeus, oikeus elämään, talous ja ehkä koko yhteiskunta ajautuisivat hetkelliseen kaaokseen. Järjestelmät kuitenkin muuttuvat, ja ihminen on sopeutuva laji, kirjailija Laura Gustafsson kirjoittaa kolumnissaan.

  • Tiina Raevaara haluaisi lisää inhimillistettyjä eläimiä

    Eläinten oikeudet paranevat vääjäämättömästi

    Luonto ja ihminen limittyvät toisiinsa Tiina Raevaaran tuotannossa ja elämässä. Teksti: Jasmin Kuusela – Kirjailijan työ on mielettömän hienoa työtä, hehkuttaa kirjailija Tiina Raevaara, jonka meneillä olevaan viikkoon kuuluvat vielä kahden kirjan deadlinet. Raevaaraa miellyttää se, miten kaunokirjallisuus mahdollistaa ihmisten samaistumisen sell

  • Ison pahan suden kulttuurihistoria

    Tarinat ovat hellineet susivihaa vuosituhansia.

    Suomen kielessä susi on pahan vertauskuva. Toisin on esimerkiksi useilla intiaaniheimoilla, joille susi on ollut toteemieläin. Kertomusperinteessämme susivihaa on haudutettu pitkään ja rauhassa. Mitä tapahtuisi, jos susiin liitettyjä piirteitä kirjoitettaisiin uudestaan? Susi on villi, vapaa, voimakas ja älykäs eläin, Kasperi Lumijärvi kirjoittaa esseessään.

  • Eeva Kilven Animalia on ollut ajankohtainen 30 vuotta

    Kurjimman köyhälistön alapuolella ovat vielä nämä ei-ihmiset

    Kun juhlitaan satavuotiasta Suomea ja suomalaista kirjallisuutta, ei joukosta pidä unohtaa eläimiä ja niiden tarinoita historian kulussa. Pilkun jälkeen katsoo eläintä ja eläinten oikeuksia. Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Gustafsson ja Tiina Raevaara, sekä esseisti, lihateollisuutta keskitysleirien kauhuihin verrannut Antti Nylén.

  • Laura Gustafsson ja strategia eläinoikeuksien parantamiseksi

    Ei ole tarkoitus tuputtaa kenellekään mitään

    Pienenä kirjailija Laura Gustafssonia ei juuri kiinnostanut lukeminen. Siitä huolimatta hän on julkaissut kolme kiitettyä romaania, näytelmiä sekä yhden kuunnelman. Monenlaiset sattumukset ovat vaikuttaneet siihen, että tähän hetkeen on tultu. Laura Gustafsson on Pilkun jälkeen -ohjelmassa keskustelemassa eläinten oikeuksista Yle Teemalla 10.4. klo 21.00 ja Yle Areenassa jo nyt.

  • Marjo Niemi: Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Hyvinvointivaltio on parempi tarina kuin sota

    Olisiko hyvinvointivaltiosta suureksi kansalliseksi tarinaksi? Tosin siitä puuttuvat uhrit ja uhraaminen. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Marjo Niemi pohtii, mikä olisi hyvä tarina kerrottavaksi.

  • Riina Katajavuori: Mitä teet, kun kukaan ei katso?

    Keskittyminen on vaikeaa, sillä ärsykkeitä on liikaa.

    Olen viime aikoina koettanut kirjoittaa runoja. Keskittyminen on vaikeaa, sillä kammioon tunkee koko ajan sähköpostia ja kaikenlaisia viestejä ja ilmoituksia. Näin mrehtii Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnnisti Riina Katajavuori ajankäyttöään.

  • Arvoituksellinen löytö Katri Valan kirjan välistä

    Sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi

    Katri Valan runokokoelman Paluu välistä löytyi kaavake, jolla kutsuttiin henkilöitä poliisikuulusteluun. Täyttämätön lomake on 1940-luvulta. Se on ollut runoteoksen välissä niin kauan, että sivut sen ympäriltä ovat värjäytyneet vaalean ruskeiksi. Voisiko tämä kaavake olla Katri Valan veljeä Erkki Valaa varten?

  • Mikä on Kirjojen Suomi?

    Mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme?

    Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017.

  • Kirjojen Suomen kumppanit

    Yle ja parikymmentä muuta tahoa ovat lukemisen asialla.

    Kirjojen Suomi on Ylen suursatsaus kotimaiseen kirjallisuuteen vuonna 2017, ja sen toteutumiseen on tarvittu laajaa yhteistyötä. Kiitos kaikille kumppaneille!