Epäonninen euroviisuvuosi 1997 tuotti suomalaista pop-historiaa. Varjoeuroviisuissa kirjoitettiin neljässä tunnissa ikimuistoisia kappaleita, mukana vuosikymmenen suuria hittejä, joita yhdistää yön viimeinen drinkki. Lisäksi alkunsa sai tv-suosikki Hotelli Sointu. Tapahtumasta ei ole olemassa tallenteita, mutta kappaleita on nähty myöhemmin Ylen ohjelmissa.
Suomen putoamiset euroviisuista 1995–2017
1990-luvun alkuvuosina Eurovision laulukilpailuun tuli Itäblokin, Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen myötä yhtäkkiä iso joukko uusia maita. Oli keksittävä tapa vähentää osallistujamäärää, ja Suomeen nämä järjestelyt osuivat erityisen kipeästi. Kisoista putoaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1994, ja Suomi joutui heti pitämään välivuoden. Suomi oli kokonaan ulkona euroviisuista 1995, 1997, 1999, 2001 ja 2003. Sen jälkeen sääntöjä muutettiin ottamalla käyttöön semifinaalivaihe. Suomen edustaja on karsiutunut viisufinaalista vuosina 2005, 2009, 2010, 2012, 2015, 2016 ja 2017.
Lauantaina 8.3.1997 Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin laulukilpailu nimeltä "Euromunvirsuja – Neurovision Song Contest", varjotapahtuma euroviisuille, joista Suomi oli pudonnut.
Kikke Heikkinen, yksi tapahtuman järjestäjistä, muistelee kilpailun olleen Ismo Alangon idea. Eräässä baariseurueessa oli tullut puheeksi huono viisumenestys. Pöydässä istuivat Heikkisen lisäksi mm. Alanko, Anna Kuoppamäki, A. W. Yrjänä, Aki Sirkesalo sekä rumpali ja tuottajavelho Heikki Tikka. "Hei, osallistutaan kaikki viisuihin!" joku keksi. "Järjestetään omat viisut", ehdotti Ismo Alanko.
Tapahtuman järjesti vastikään perustettu taiteilijaosuuskunta Lilith, johon monet paikalla olleista kuuluivat. Artistien saaminen kilpailijoiksi ei Heikkisen mukaan ollut lainkaan vaikeaa. "Kaikki tuli, joita pyydettiin." Kilpailu järjestettiin, sattumalta tai ei, samana iltana kuin Ruotsin Melodifestivalen-finaali. Tarkoitus oli näyttää, että "kyllä täältäkin pesee, ja vaikka neljässä tunnissa, perkele!" Heikkinen lausui tuolloin Rumba-lehdelle.
"Se oli kieli poskessa tehty juttu ja vinoilua valtaapitäville", muistelee yksi osallistujista, Sami Saari. Kisassa oli koko joukko ylimääräisiä sääntöjä kuten se, että kaikkien tuomarien nimikirjainten oli oltava H.H. ja että artisteille tehtiin illan aikana kepposia. Euroviisuhengessä illan yleisö sai seurata valkokankaalta takahuoneen tunnelmia ja pisteet laskettiin "suorassa lähetyksessä" saksaksi, mutta tapahtumaa ehdottomasti ei radioitu eikä televisioitu. Jo etukäteen oli lisäksi ilmoitettu, että kilpailu jää ainutkertaiseksi. Illan juonsivat Simo Frangén ja Pasi Heikura.
Neurovision Song Contest oli siis baaripöydässä keksitty parodia euroviisuista, mutta tekijöiden taso oli niin korkea, että onnistumisilta ei voitu välttyä. Säännöt olivat tiukat. Kappaleen tekemiseen oli aikaa neljä tuntia esitystä edeltävänä päivänä. Kukin artisti sai oman aiheen, ja kappaleen tuli sisältää annetut sanat: "yön viimeinen drinkki vaihtuu aamiaiseksi", jottei kukaan voisi käyttää valmista materiaalia. Kappaleet harjoiteltiin ennen esitystä Heikki Tikan johtaman Neurovisio-orkesterin kanssa.
Kilpailussa ei nähty montakaan tyylipuhdasta viisukappaletta, mitä lehdistö jälkeenpäin hieman moitti. Liisa Akimof tarttui tehtävään annettujen ohjeiden mukaisesti. "Koska tehtävänanto oli voittaa euroviisut, niin lähdin siitä, että otetaan nyt ainakin Espanjasta äänet", Akimof kertoo. "Se oli se idis, minkä takia siitä ei tullut mitään singer-songwriter-kamaa." Akimofin saama aihe oli "kuume", joka vei ajatukset lääkäriin. Tekstissä viljeltiin espanjankielisiä fraaseja, ja kappale sai myös kansainvälisen, monella kielellä toimivan nimen Doctor, doctor!
Ding dong, hasta la vista – pop-neroutta!
Kilpailussa kappaleen esitti kokoonpano nimeltä Eleganzia, jossa Akimofin lisäksi olivat lyhyellä varoitusajalla mukaan hälytetyt Aija Puurtinen ja tanssijat Sirkka Tälli ja Markku Arokanto. "Meillä oli koreografia! Me ollaan jossain välissä se harjoiteltu."
Akimofin kerralla tajuntaan porautuva kappale oli illan yleisöäänestyksen voittaja. Levylle se ei kuitenkaan koskaan päätynyt. Sen sijaan Akimof sai illasta idean tv-ohjelmaan, josta lisää edempänä.
Eleganzia esitti kappaleen Doctor, doctor! Holle Holopaisen eli Heimo Hohdon juontamassa Hohtohetki-viihdeohjelmassa 15.3.1997.
Doctor, doctor! voitti yleisöäänestyksen; tuomariston suosikin kirjoitti ja esitti Kalle Ahola. Don Huonojen solistin menestys ei ollut yllätys Ylen Heikki Hilamaalle, joka edusti tuomaristossa Radiomafiaa. Mafia ei Hilamaan mukaan vuonna 1997 enää ollut vain rockradio vaan siellä soitettiin myös Pandoraa. Kalle Ahola pysyi tyylilleen uskollisena ja edusti kisassa rockia. "Siellä oli vastakkain rock-Suomi ja dance-Suomi", Hilamaa sanoo.
"Don Huonot oli silloin tehnyt jo viisi levyä ja oli Stadin ykkösbändi. Samaan aikaan oli radiosoitossa Hyvää yötä ja huomenta, joka oli läpimurto koko kansan bändiksi. Aholalla oli yleisön sympatiat. Sillä oli hype päällä, ja kansa halusi, että hän voittaa."
"Se oli kahden kauppa – joko Ahola tai sitten Akimof", Hilamaa sanoo. Hänestä Aholan kappale oli paras, mutta äänensä hän antoi Akimofille, jonka biisi oli "idioottivarma". Oltiinhan valitsemassa euroviisua.
Kilpailun henkeen kuului, että osallistujat pyrkivät vaikuttamaan tuomaristoon epäasiallisin keinoin, muun muassa tarjoamalla juomia. Hilamaan mukaan tuomaristo pysyi silti puolueettomana. "Se oli tavallaan hyväksyttävää payolaa tässä tapauksessa." Hilamaa muistaa lähteneensä tuomariksi ilman mitään odotuksia. "Illalla pois lähtiessäkään ei ollut mitään aavistusta, että näitä kuullaan vielä ja muistellaan 20 vuotta myöhemmin."
Don Huonot levytti kappaleen Kannibaali vuonna 1999 ilmestyneelle albumille Tähti, jolta se lohkaistiin myös hittisingleksi. Don Huonot esitti kappaleen Lista Top 40 -ohjelmassa 7.1.1999.
Yhdessä iltapäivässä kirjoitetun kappaleen esittäminen vaativalle liveyleisölle kuulostaa kovalta paikalta, mutta Sami Saari lähti kilpailuun mukaan pelkäämättä, sillä "tällä alalla jos pelkää, niin on parempi ruveta vaikka jakamaan postia."
Saarta viehätti myös neljän tunnin määräaika. Hänen mukaansa 90-luvulla musiikin tekemisessä oli nykyaikaan verrattuna välillä turhankin leppoisa tahti. Studioaika oli edullista ja levynteko sisälsi runsaasti lorvailua. "Muistan paljon projekteja, joissa odotettiin säveltäjältä ja sovittajalta biisejä, ei nyt ehkä vuosikausia, mutta..."
Sävelen ja sanojen kirjoittaminen muutamassa tunnissa ei kuitenkaan ollut helppo tehtävä. Painetta lisäsi tietoisuus kilpailun kovasta tasosta. "Viereisessä kopissa olivat Kerkko Koskinen ja Anni Sinnemäki, joista toinen on säveltäjä ja toinen sanoittaja. Oli siinä hikisiä paniikkihetkiä", Sami Saari muistelee.
Kertosäe kappaleeseen Humala kuitenkin syntyi nopeasti, ja loput tekstit hän väänsi väkisin. "Ei se Eino Leinon kanssa kilpaile, mutta kun tein sen myöhemmin levylle, niin sehän toimi hyvin, ja kun on vetävä kertosäe, niin keikoilla huomasi ihmisten laulavan mukana."
Sami Saari on kappaleeseensa tyytyväinen ja esittää sitä edelleen livenä. Harmittamaan jäi vain se, että virallisessa kisabändissä ei ollut yhtään torvea, joita Prince-tyylinen funk-biisi olisi hänen mielestään kaivannut.
Sami Saari and the Spaceneedles esitti kappaleen Humala (on jumala) Kummeli-ohjelmassa 11.12.1999.
Kilpailuun kutsutut muusikot kirjoittivat kappaleensa yksin. Poikkeuksena olivat Kerkko Koskinen ja Anni Sinnemäki, jotka olivat kisassa mustana hevosena – tämä ilta oli ennen Ultra Bran megasuosiota. Mutta kenties se oli yksi megasuosion tekijöistä. Sinnemäen ja Koskisen kilpailukappaleesta, jonka esitti "Osittain Ultra Bra", tuli nimittäin yksi koko 1990-luvun suurimmista kotimaisista hiteistä.
Kappale Sinä lähdit pois on mukana Ultra Bran albumilla Kroketti, joka julkaistiin syksyllä 1997 ja myi tuplaplatinaa. Sinä lähdit pois oli niin iso hitti, että suuri osa suomalaisista epäilemättä uskoo sanojen "yön viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtuu" olevan Sinnemäen tekstiä. Muut neuroviisu-kilpailijat ovatkin saaneet kuulla hämmästelyä omissa kappaleissaan esiintyvästä tutusta tekstinpätkästä.
Seuraavana vuonna Ultra Bra osallistui Suomen euroviisukarsintaan kappaleella Tyttöjen välisestä ystävyydestä, mutta se on toinen tarina.
Ultra Bra esitti kappaleen Sinä lähdit pois Emma-gaalassa 1997, jossa muuten Don Huonot otti vastaan vuoden yhtyeen ja vuoden levyn palkinnot ja joka järjestettiin samassa paikassa Vanhalla ylioppilastalolla 31.1.1998.
Ultra Bran, Don Huonojen ja Sami Saaren lisäksi myös Ismo Alanko levytti oman kappaleensa Tango yössä mutta uusin sanoin, siis ilman yön viimeistä drinkkiä. Muita kilpailukappaleita ei tiettävästi ole levytetty tai taltioitu.
Varjoeuroviisuja ei koskaan järjestetty toista kertaa, mutta sen sijaan ilta synnytti tv-suosikin nimeltä Hotelli Sointu.
"Mun mielestä se ajatus, että biisi tehdään paikan päällä, siihen annetaan tietyt raamit, ja sitten se kuullaan, oli niin hyvä, että sovin Lilithin kanssa, että tätä voidaan jatkaa televisiossa", muistelee Liisa Akimof, joka tuolloin oli jo aloittanut uransa tv-tuottajana. Hotelli Sointua tehtiin vuosina 2000–2001 viitisenkymmentä jaksoa. "Siellä kävi Kaj Chydeniuksesta Maija Vilkkumaahan ja Ilkka Vainiosta Juiceen – oikeastaan siellä kävi kaikki biisintekijät." Suomen epäonni euroviisuissa tuotti siis epäsuorasti enemmän hienoa musiikkia kuin arvaisikaan.
