Hyppää pääsisältöön

Suru on moniaistista, ilmenee puolisonsa menettäneen kirjailija Tom Malmquistin ja Philip Teirin keskustelusta

Tom Malmquist on kirjoittanut vasta synnyttäneen puolisonsa menetyksestä rakastetun ja palkintoja kahmineen kirjan. Helsinki Litin keskustelussa hän kertoo kirjailija Philip Teirille, että kirjan kirjoittamalla hän yritti ymmärtää tapahtunutta ja suojata itseään.

Karin-puolisolla puhkeaa leukemia. Hän on 33. raskausviikolla. Karin kuolee, tytär Livia jää eloon. Näistä lähtökohdista ruotsalainen Tom Malmquist on kirjoittanut suositun kirjansa Joka hetki olemme yhä elossa.

Itse suru oli Malmquistille moniaistista. Hän menetti vaimonsa jokaisen aistinsa kokemuksissa. Helsinki Litin keskustelussa hän kertoo aisti aistilta, miltä rakkaan menettäminen tuntuu.

Kesken suruprosessin Malmquistin isä kuoli. Suruun tuli lisää ulottuvuuksia, ja se sai Malmquistin pohtimaan omaa isyyttään myös isänsä kautta.

Katso keskustelu

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Keräilijä toi Euroopan uuden taiteen Venäjälle

    Sergei Štšukinin kokoelma innoitti avantgardisteja

    1900-luvun alkuvuosina venäläinen liikemies Sergei Štšukin keräsi uskomattoman taidekokoelman. Vallankumouksen jälkeen hän joutui pakenemaan maasta ilman rakkaita taideteoksiaan.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

  • Black metal kylvi pelkoa ja sekasortoa, kunnes keski-ikäistyi

    Kolme black metal -muusikkoa matkaa myyttiseen Norjaan.

    90-luvun alussa uutisissa, keskusteluohjelmissa ja iltapäivälehtien lööpeissä kauhisteltiin norjalaisen black metal -yhteisön toimia. Kirkkojen polttamiset, murhat ja satanismin kanssa flirttailu herättivät pelkoa ja inhoa tavallisen kansan keskuudessa. Teini-ikäisiä hevifaneja black metalin saama huomio kiehtoi ja Norja kasvoi heidän silmissään myyttiseksi paikaksi. Tuore norjalaisdokumentti seuraa Iranista, Kreikasta ja Kolumbiasta Norjaan saapuvia black metal -muusikoita. Kohtaavatko odotukset ja todellisuus?

  • Äärirajoille asti! Avaruusromua 10.12.2017

    Avaruusromussa matkataan retrohengessä.

    Osa kaikkein parhaasta taiteesta on tehty rajoitusten puitteissa. Usein kaikkein rohkein ja vaikuttavin elektroninen musiikki on syntynyt artistien käyttäessä saatavilla ollutta tekniikkaa sen äärirajoille asti. Tällaisia ajatuksia esittävät japanilaista videopelimusiikkia esittelevän kokoelman toimittajat. Tuntuu siltä, että he ovat oikeassa. Samat ajatukset pätevät musiikkiin laajemminkin. Avaruusromussa matkataan retrohengessä. Yllätyksiä Japanista, Suomesta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Saksasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirja "Mennään jo naapuriin" kuvaa monikulttuurista Suomea

    Kirja, joka kuvaa kuluvaa vuotta 2017

    Politiikan murros, Turun puukotustragedia, ilmastonmuutos - mitä muistamme itsenäisyytemme juhlavuodesta 2017? Kirjojen Suomi valitsi luettavaksi yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Viimeisenä listalle pääsee oman aikamme, vuoden 2017 osuvimmin taltioiva teos. Se on Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen monikulttuurista Suomea kuvaava lastenkirja Mennään jo naapuriin. Toimittaja Seppo Puttonen kertoo valintansa taustoista.

  • Ryssäviha kulkee raskaana perintönä

    Keminmaalainen bloggari teki itsenäisyyspäivän julistuksen.

    Keminmaalainen itseoppinut bloggari, maallikkokirjailija, videotaiteilija Seppo Oförsagd kirjoitti pyynnöstämme itsenäisyyspäivän julistuksen. Hän on tehnyt myös ennätykselliset kuusitoista Oi maamme! -videota.

  • Sohvaperunat ennen sohvaperunoita

    Ennen Goggleboxia ja Sohvaperunoita nähtiin Itsenäisyyspäivä

    Ensin oli The Royle Family (1998-2000), englantilainen menestyssarja, jota Suomessa esitettiin nimellä Sohvanvaltaajat. Siinä työväenluokkainen perusperhe löhösi sohvalla ja horisi niitänäitä, syöden roskaruokaa ja tuijotti hajamielisesti telkkaria. Ideana oli, että kamera ei näyttänyt lainkaan seurattavaa tv-ohjelmaa, ainoastaan hupaisaa perhettä.