Hyppää pääsisältöön

Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

Runoilija Tiina Lehikoinen
Runoilija Tiina Lehikoinen Runoilija Tiina Lehikoinen Kuva: Yle/Raili Tuikka Tiina Lehikoinen,Tanssiva karhu

Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa.

Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta. Kaikki me olemme kuoleman omia, ja niin on hyvä. Kaikki me vielä muutumme maaksi.

Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Vaikka kaikki tietävät kristillisten hautajaisten sanat, asiasta on hyvä muistuttaa myös maallisessa runoudessa. Sana "maallinen" on tosin sikäli huono, että maassa ja maisessa on paljon henkistä ja ikuista. Elämä kiertää maan kautta. Siitä Lehikoinen muistuttaa teoksellaan.

– Kaikki ravinto ja kaikki elämässä on multaan sidottua. Kaikki me viime kädessä mennään multiin, ja maasta kasvaa jotain uutta. Se on mahtavaa, Lehikoinen sanoo.

Vaikka Mullassa on kyse kuolemasta, siinä on Tiina Lehikoisen mukaan myös toivoa.

– Korostan syklistä elämänymmärrystä. Kuolema ei ole vain pimeä suora tunneli, johon elämä päättyy, vaan mullasta itää uusia asioita.

Muisti ja kieli katoavat

Mullassa muisti ja kieli katoavat. Ne eivät katoa saman tien, vaan vaihe vaiheelta, niin kuin jokainen muistisairaan kanssa elänyt tai elävä tietää.

– Minulla on ollut läheisissä muistisairaita henkilöitä. Se on saanut minut miettimään muistin olemusta ja tuonut elämääni jo vuosikymmenen isoja kysymyksiä, Lehikoinen sanoo.

– Siksi Multa on henkilökohtaisin kirjani tähän mennessä, runoilija paljastaa.

Lehikoisesta läheisen muistisairaus muuttaa voimakkaasti kanssakäymistä ja ihmissuhdetta. Se muuttaa minän ja sinän välistä vuorovaikutusta, ja pakottaa miettimään myös oman elämän reunaehtoja.

Kuvataiteilijana Lehikoinen on luonut itse runoteoksensa kannet

Tiina Lehikoinen on paitsi monipuolinen kirjailija – hän on kirjoittanut runoja, novelleja ja aforismeja – myös kuvataiteilija. Niin maalaukset, sarjakuvat, filmit kuin installaatiotkin ovat kuuluneet Lehikoisen repertoaariin.

Kuvataiteilijan herkkyydellä Lehikoinen on luonut itse runoteoksensa kannet. Kun ne avaa, etu- ja takakansi yhdessä selkämyksen kanssa muodostavat kellertävän utuisen vaakakuvan.

– Se on eräänlainen maan poikkileikkaus, Lehikoinen kertoo.

Runoilija työsti kasveista monotypiavedoksia ja eräs näistä grafiikan vedoksista valikoitui kanteen. Kasvit ovat esillä niin kansissa kuin itse runoissakin.

Tiina Lehikoinen kirjailijana

Runo- ja aforismikokoelmat

Sitruunalumilyhtyjä (2008)
Turvalliset veistokset (2009)
Isoympyräkatu (2011)
Samaan aikaan toisaalla (2013)

Novellikokoelma

Yksityisiä tragedioita (2017)

Palkinnot ja ehdokkuudet

Sitruunalumilyhtyjä: Vuoden aforismikirja -palkinto 2008
Samaan aikaan toisaalla: Tiiliskivi-palkintoehdokas 2013
Multa: Tanssiva karhu -ehdokkuus 2017

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Mullan ehdokkuuden näin:

Multa on alku ja loppu, elämän kiertokulku käsin kosketeltavissa. Tiina Lehikoinen seuraa runoteoksessaan vuoden kiertoa ja elämän vääjäämätöntä etenemistä muistisairaan läheisenä.

Kieli, jolla hän muutoksen herättämiä tunteita kuvaa, on mullan tavoin voimakasta ja uutta synnyttävää. Sairaan rinnalla kulkeminen on suurten kysymysten kohtaamista, mutta se on myös arkista elämistä, jossa on hyväksyttävä yhteyden katoaminen, hoivattava, ja toisen loitotessa, käsiteltävä omaa kuolevaisuutta rehellisesti.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele

Toimittaja Anna Tulusto haastattelee Tiina Lehikoista Kultakuume-ohjelmassa

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri