Mira Pelo
Yle
Nälkä kurnii vatsassa, mutta ravinto-ohjelman mukaan ruoka-aika on vasta kahden tunnin päästä. Ei auta kuin kärvistellä nälissään. Näin moni ajattelee. Ravitsemusterapeutti Maare Kauppisen mielestä ulkoapäin annettujen ohjeiden sijaan kannattaisi opetella kuuntelemaan oman kehon tarpeita ja merkkejä. Omat tarpeet huomioiden ja ruokailuun keskittyen voi löytää rennon syömisen sekä vapauden nauttia ruoasta ja syömisestä.
– Jos ei kuuntele omaa nälkäänsä, kehon antamat viestit menevät ohi. Kun oppii kuuntelemaan oman kehonsa viestejä, huomaa pian omat tarpeensa ja ruokailutottumukset voivat muuttua ihan huomaamatta parempaan suuntaan. Kun keskittyy syömiseen ja syö vähän hitaammin, ehtii kylläisyyden tunteenkin rekisteröidä. Yhtäkkiä huomaa, että minun ei tarvitsekaan syödä enempää.
– Tietoinen syöminen on ikään kuin mindfulness-hetki, jonka perusta on itsensä hyväksyminen, lempeys ja joustavuus. Ollaan tietoisia läsnäolevasta hetkestä, ei niinkään ajatellen vaan ennemminkin kokien. Rauhoitutaan ennen syömistä ja ollaan läsnä kaikilla aisteilla. Koetaan se hetki täytenä. Silloin syömisestä saa nautintoa juuri sillä hetkellä, eikä nautintoa tarvitse hakea illalla esimerkiksi jatkuvalla ruokakaappien penkomisella ja herkkujen napostelulla, Maare Kauppinen toteaa.
Myös epäterveellisestä ruoasta on lupa nauttia
Ravitsemustietoa siellä, ravitsemustietoa täällä. Mikä on oikeaa ja mikä väärää ruokaa? Muuttuvien ruokatrendien ja ravitsemusohjeistusten jatkuvassa puristuksessa syömisestä tulee helposti ahdistava kokemus. Jos syöminen on jatkuvaa pään sisäistä vuoropuhelua siitä, onko lautasella oleva ruoka terveellistä vai sittenkin epäterveellistä, ei syömisestä saa tarvittavaa mielihyvää.
– Tietoisessa syömisessä ei jaotella ruokaa epäterveellisiin tai terveellisiin ruokiin. Kaikkea on lupa syödä kohtuudella, ja myös epäterveellisestä ruoasta on lupa nauttia silloin, kun sellaista ruokaa on päättänyt syödä ja se maistuu. Ruoasta on lupa nauttia myös sellaisina päivinä, jolloin ei ole harrastanut liikuntaa, ja toisaalta, jos itselle maistuva ruoka ei joskus maistukaan, eikä sitä sillä hetkellä halua syödä, on silloin lupa olla syömättä.
Joskus kyseessä ei ole lainkaan ravinnon puute, vaan kyse onkin esimerkiksi tarpeesta levätä, liikkua tai koskettaa.
Ärtymys, suuttuminen, ahdistus, väsymys, stressi, kiire – tunnetiloja, joihin moni niin usein kaipaa jotain syötävää. Suolaista, makeaa, rasvaista, mitä tahansa naposteltavaa, jolla helpottaa ja rentouttaa oloa. Mutta onko tarve sittenkään totta?
– Kun tulee herkkufiilis, voi miettiä, onko syöminen tai ruoka nyt sitä, mitä eniten tarvitsen. Kannattaa kuulostella, onko näläksi tulkittu tuntemus kuitenkin janoa ja ensin voikin ottaa vaikkapa vesilasillisen. Jos se ei auta, voi miettiä, mitä keho sillä hetkellä tarvitsee – jotain energiapitoista vai jotain raikasta, kuten vaikkapa jotain kasvispitoista pureskeltavaa?
– Joskus kyseessä ei ole lainkaan ravinnon puute, vaan kyse onkin esimerkiksi tarpeesta levätä, liikkua tai koskettaa. Jos mikään näistä ei tunnu oikealta, kannattaa kysyä itseltään, mitä kuuluu? Onko jokin mieltä vaivaava ajatus tai tunne, jonka haluaa saada syrjäytettyä syömällä. Vai onko syömisen halun herättänyt kenties ruoan näkeminen tai tuoksu? Kun kokee, ettei oikeaa, fysiologista nälkää ole, ei vastauksena ole syöminen vaan tunteiden tunnistaminen, hyväksyminen ja tunteminen, Kauppinen kertoo.
Kiireessä tulee syötyä enemmän
Kuinka monta kertaa todella tiedostat, mitä ja paljonko syöt, Maare Kauppinen kysyy ja haastaa. Syötkö rauhassa maistellen ja kuulostellen, vai sittenkin kiireessä ja kaikkeen muuhun keskittyen?
– Kun syömiseen ei keskity, tulee syötyä huomaamatta paljon enemmän, kuin olisi tarpeellista. Pähkinäpussillinen hujahtaa suuhun aivan huomaamatta töiden tekemisen lomassa tai televisiota katsellessa tulee syötyä monta voileipää yli oman tarpeensa.
– Herkkujakin voi syödä niin hitaasti ja nautiskellen, ettei tee mieli syödä enempää. Nautinto menee ohi, jos suklaapalan syö samalla, kun tekee jotain muuta. Pian käykin niin, että käsi taittaa suklaalevystä aina uuden ja uuden palasen, eikä mieli saa koskaan tyydytystä.
Sallivuus on vapauttavaa
Yksi tietoisen syömisen tärkeimmistä asioista on opetella huomaamaan oma sisäinen kriitikko, joka yrittää lannistaa itsetuntoa ja soimata tekemistämme valinnoista. Kun kritiikin havainnoi, on helpompi lähteä vahvistamaan itsemyötätuntoa ja itsensä rakastamista. Joustavalla ja lempeällä asenteella on kauaskantoiset vaikutukset.
– Kun ihminen oppii kysymään itseltään, tarvitseeko minun kehoni juuri nyt tätä ruokaa, eikä ole erikseen kiellettyjä ja sallittuja ruokia, voi huomata, ettei oikeastaan teekään mieli syödä. Silloin ruoasta kieltäytyminen on paljon lempeämpää, kuin ajatus siitä, ettei minun pitäisi syödä tuota, Maare Kauppinen muistuttaa.
– Kun päättää nautiskella, nauttii kaikilla aisteilla. Ja jos omatunto alkaa kalkattaa, jättää sen omaan arvoonsa, koska on tehnyt tietoisen valinnan syömisestä.
Sinäkin voit kokeilla tietoista syömistä!
- Rauhoita mielesi ja kehosi ennen syömistä. Riittää, että pysähdyt hetkeksi ja seuraat esimerkiksi hengityksesi rytmiä. Kuulostele oloasi ja mieti, mitä kehosi tarvitsee tai millaista ruokaa sinulla tekee mieli.
- Käy läpi kaikki aistisi syödessäsi. Katsele ja haistele ruokaa ennen kuin laitat sitä suuhusi. Maistele ja tunnustele ruokaa, huomaa myös syömisen äänet.
- Erota syöminen kaikesta muusta toiminnasta mahdollisuuksiesi mukaan ja pyri syömään mahdollisimman usein pöydän ääressä.
- Opettele pikkuhiljaa olemaan läsnä hetkessä. Älä mieti eilistä tai huomista, tai tulevia työtehtäviä. Pidä mielesi ja kokemuksesi siinä hetkessä ja paikassa, missä olet.
- Elä olosuhteiden mukaan ja ole itsellesi armollinen. Kenelläkään ei ole joka kerta mahdollista syödä tietoisesti, eikä se ole edes tarpeellista.
– Tietoisen syömisen tarkoitus ei ole olla pakkoa tai ahdistavaa. On siis tärkeää, ettei tietoisesta syömisestä tule suorittamista tai stressiä. Jos ympärillä pyörii lapsia, kuten niin monen ihmisen arjen keskellä on, ei ympäröivää elämää tarvitse sulkea pois. Ole hetkessä läsnä siten, että voit reagoida myös ympäröivään elämään, Maare Kauppinen vielä muistuttaa
– Mieti millainen on suhteesi ruokaan ja syömiseen? Miten se on ajan myötä pysynyt tai muuttunut. Kenties sinua on lapsena lohdutettu ruoalla sylin sijaan. On luonnollista, että aikuisenakin toimit samoin sisäistä lastasi kohtaan, ellet pysähdy välillä miettimään, Maare Kauppinen vielä lisää.
Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa.
