Hyppää pääsisältöön

Rantojen ja kosteikkojen kahlaajia: Meriharakka

Meriharakka
Strandskata

40–47 cm, 430–820 g

Meriharakka on melkein variksen kokoinen, tanakka kahlaajalintu, jonka pää ja selkäpuoli ovat mustat, vatsa valkoinen. Räikeänpunaiset nokka ja jalat näkyvät kauas. Ääni on kimeä ja kiihkeä”pii, biik” ja ”ko-biik ko-biik…”.

Meriharakka pesii merensaariston kallioisilla ja somerikkoisilla, puuttomilla luodoilla, muutamin paikoin sisämaassakin teollisuuslaitosten avomailla ja puutavarakentillä. Pääravintona ovat simpukat, joita emot tuovat poikasille avattuaan niiden kuoren (muilla kahlaajilla untuvikot syövät pikkuötököitä ilman emojen apua). Rannikkoseuduilla meriharakat etsivät matoja ja kotiloita myös avarilta nurmikoilta.

Meriharakka on yleinen koko merialueella, sisämaassa pesivänä hyvin harvinainen mutta keväällä säännöllinen läpimuuttaja Jäämeren äärelle. Linnut lähtevät heinä–syyskuussa Länsi-Euroopan rannikoille ja palaavat valtaosin huhtikuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara