Hyppää pääsisältöön

Isoisä, miksi annoitte tämän tapahtua?

Joaquín Estefanía on syntynyt vuonna 1951 - hän varttui Espanjassa Francisco Francon diktatuuriaikana, - ja katsoo nyt tuoreessa kirjassaan, että hänen sukupolvellaan oli kirkkaammat tulevaisuudennäkymät kuin espanjalaisnuorilla tänään - neljä vuosikymmentä demokratiaan siirtymisen jälkeen.

Se on melko hätkähdyttävä näkemys, kun ajattelee, että Espanjan nuoret ovat nyt koulutetumpia kuin koskaan, ja maailma on avoin ihan toisella tavalla kuin ennen.

Mutta Estefanía sanoo nuorten näkymien heikentyneen kautta Euroopan.

keltasankainen ja partainen mies
Joaquin Estefania keltasankainen ja partainen mies joaquin estefania

Hänen mukaansa sekä alimpien tuloluokkien että keskiluokan köyhtyminen on yleistä, eikä koske vain nuoria.
Köyhtymistä selittävät maailmantalouden taantuma ja julkisten menojen leikkaukset, sekä hallitsematon globalisaatio ja neoliberaali talouspolitiikka, joka antaa markkinoille vapaat kädet.
Nämä tekijät ovat hänelle järjestelmän vikoja. Ja ne johtavat työttömyyteen, työpaikkojen epävarmuuteen, pätkätöihin, ja palkkojen laskuun -, joista taas kärsivät etenkin nuoret.

Erääksi esimerkiksi Estefanía ottaa Britannian.

"Viime vuoden lokakuussa The Independent -lehden pääotsikko kuului: Thatcherin ajan lapsilla on vain puolet edellisen sukupolven vauraudesta".

Uutinen nojasi tutkimukseen, joka koski brittiyhteiskuntaa. Mutta samankaltaisen kehityksen voi nähdä suurimmassa osassa Eurooppaa, myös Espanjassa.

Uutisen sisältö tiivistettynä kuului: 1980-luvulla syntyneet (ns. millennials) ovat ensimmäinen sodanjälkeinen sukupolvi, jolla 30-vuotiaina on pienemmät tulot kuin heillä, jotka syntyivät edellisellä vuosikymmenellä.

Tämä takapakki koskee etenkin nuorimpia sukupolvia. Mutta ei ainoastaan heitä.
Laajat yhteiskuntakerrokset tuntevat, että elämän keskeiset tukipylväät ovat täyttyneet halkeamista.
Vakituiset työpaikat katoavat, tulot elämänpituisesta työstä eivät ole enää taattuja, ja eläkkeetkin voivat olla uhanalaisia.
Pieniä perheyrityksiä uhkaavat konkurssit, asuntojen arvot ovat pudonneet, - ja ammattipätevyys, jota varten kovasti opiskeltiin, vanhenee.

Johtopäätös: ihmisten elintärkeä turvallisuudentunne on heikentynyt, - ja käsitys että uudet sukupolvet elävät aina nykyisiä paremmin on joutunut kyseenalaiseksi."

Joaquín Estefanía itse teki pitkän, nousujohteisen uran journalistina. Hän oli vasemmistomielisen El Paísin päätoimittaja silloin kun se oli kiistatta Espanjan tärkein päivälehti - ja maata johti Felipe Gonzalezin sosialistipuolue.
Estefanía myös veti kaksi vuosikymmentä El Paísin toimittajakoulua - ja on julkaissut pitkästi toistakymmentä kirjaa - etenkin talousaiheista.

Tänä vuonna ilmestynyt "Abuelo, cómo habéis consentido esto?" - eli Isoisä, miksi annoitte tämän tapahtua ? - on nimensä mukaisesti omistettu Estefanían lapsenlapsille, joiden sukupolven tulevaisuuden hän siis näkee synkkänä.

Jo nykyistä, talouskriisin jalkoihin jäänyttä sukupolvea on Espanjassa kutsuttu "kadotetuksi", ja "nuoriksi ilman tulevaisuutta". Nuorisotyöttömyys oli viime vuoden lopullakin yhä päälle 40 prosenttia.

Estefanía puhuu myös "bumerangi-sukupolvesta", koska moni jo pois vanhempien kotoa muuttanut on joutunut palaamaan sinne - työttömyyden ajamana.

Keskellä talouskriisiä, toukokuussa 2011, Espanjassa syntyi spontaani, lähinnä nuoren polven aloittama kansanliike, joka valtasi keskusta-aukioita.
Se oli ns. indignados-, eli suuttuneiden liike. Se oli myös sosiaalidemokratian haastajaksi nousseen radikaalin uusvasemmiston alku.

Estefanía puhuu läpi kirjan suuttuneiden liikkeestä. Hän pitää sitä 1960-luvun protestiliikkeen ja myöhemmän globalisaation vastaisen liikkeen jatkumona. Hän kutsuu suuttuneita Timothy Garton Ashia lainaten "Viidenneksi internationaaliksi" - liike levisi Espanjasta maailmalle.

"Suuttuneet eri maissa eivät aina ole käyttäneet samoja iskulauseita - mutta kaikki ovat puhuneet samoista asioista:
He tuntevat levottomuutta taloudellisesta tulevaisuudestaan;
levottomuutta eriarvoisuudesta eliitin rinnalla, -
ja levottomuutta taloudellisen ja poliittisen vallan keskittymisestä pienen vähemmistön käsiin.
Tästä seuraa huolestuminen demokratian laadusta, ja jopa demokratian säilymisestä.
Äärimmillään Viidennen internationaalin suuttumus ja viha on yksiselitteistä:
se johtuu taloudellisen kehityksen mallista, joka tähtää yksityisen rikkauden luomiseen hyvin harvoille, eikä piittaa kollektiivisesta hyvinvoinnista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tai ympäristönsuojelusta."

Suuttuneet ovat suurelta osin tämän päivän nuoria, joita tukevat heidän globalisaatiota vastustaneet vanhempansa - sekä 60-luvun protesteihin osallistuneet isovanhempansa - sillä näillä liikkeillä on ilmeinen yhteys.

Vaan historiallisen muutoksen keskeisiä tulkkeja emme ole enää me, jotka olemme johtaneet vuosikymmeniä politiikassa, taloudessa, tieteessä, kulttuurissa. Toiset sukupolvet ja tuntemukset ovat korvanneet meidät.

Talouskriisin keskiöön joutuneet nuoret eivät voi olla varmoja enää juuri mistään. He ovat oppineet epäilemään totuuden edustajina esiintyviä, vaikka nämä olisivat heidän ikäpolveaan.
He ovat kärsineet vääristä messiaista, jotka yrittivät pakottaa muille näkemyksensä.
Establishmentia - valtakoneistoa - vastaan nousseita liikkeitä on mahdoton analysoida ideologisen oikeisto-vasemmisto -jaon mukaan.
On arvioitava muita tekijöitä, kuten vastarintaa puolueita ja ammattiliittoja kohtaan. Ne olivat tähän asti kansalaisten edustuskanavia, ja niiden myötä perinteiset poliittiset johtajuudet menettävät merkityksensä.
Tämä ei näy vain uusien poliittisten ryhmittymien esiintulona, vaan myös konflikteina vanhojen puolueiden sisällä. Välttääkseen katoamisen, vanhat yrittävät lähentyä luonteeltaan uusia."

Estefanía ei asetu suoraan tukemaan Espanjan uusvasemmistoa, tai sen johtavaa ryhmittymää Podemos-puoluetta.
Epäselväksi ei silti jää, että hän ymmärtää suuttuneiden liikettä, joka on ollut Podemosin kasvualusta.
Espanjan vasemmistossa on tapahtunut paljon siirtymää sosialistien riveistä Podemosin leiriin. Podemos ja sosialistipuolue ovat nyt tasavahvat, tuoreimman kyselyn mukaan kumpikin noin 20 prosentin kannatustasolla.

Sosialistipuolue kuitenkin on pahasti riitaisena hajoamisen partaalla. Ratkaisevat johtajavalinnat tehdään juuri tänä viikonloppuna.

Uusvasemmisto syyttää perinteistä sosialidemokratiaa liukumisesta samaan kastiin eliittien kanssa - ja niin syyttää myös Estefanía. Valinta sosialistien ja oikeiston välillä on nykyisin sama kuin valitsisi haluaako CocaColan vai PepsiColan, hän vertaa.

Ranskassa äskeiset presidentinvaalit murskasivat sosialistipuolueen.
Ennen vaaleja ilmestyneessä kirjassaan Estefanía kommentoi Ranskan tilannetta näin:

"Edellisessä vaalikampanjassa vuonna 2012 sosialisti Francois Hollande julisti: Jos minut valitaan presidentiksi, haluan että minua arvioidaan yhdellä ainoalla kriteerillä - sillä, että elävätkö nuoret Ranskassa vuonna 2017 paremmin kuin vuonna 2012.
Hän pyysi, että hänet tuomitaan sen lupauksen nojalla.
Kun Hollanden kausi nyt on päättymässä, tuomio ei ole suopea. Tulos on ollut katastrofi.
Hyvin nopeasti Hollande unohti lupauksen, jonka oli asettanut itse itselleen ja hallituksilleen."

Espanjassa talous kääntyi jo vuonna 2015 taas hyvään kasvuun. Kasvu jatkuu - suurtyöttömyys hellittää vähitellen, myös nuorten osalta.
Oikeistohallitus sovittelee siitä sulkaa hattuunsa - mutta Joaquín Estefanía sanoo, että kriisivuodet jättävät jälkeensä entistä eriarvoisemman yhteiskunnan. Hänen mukaansa menoleikkaukset ovat rapauttaneet hyvinvointivaltion. - Se on Espanjassa yleinen koko vasemmiston argumentti, jonka oikeisto kiistää.

"Nuoret eivät ole suinkaan ainoita, jotka kärsivät näinä raakuuden vuosina.
Täytyy huomata myös mitä yhteiskunnalle yleisesti on tapahtunut suuren taantuman aikana.
Yhteiskunta on nyt kahtiajakautuneempi kuin koskaan - eikä tämä johdu niinkään siitä, että rikkaat ovat rikastuneet, - vaan enemmänkin siitä, että köyhät ovat entistä köyhempiä.
Siinä ei ole kyse vain eriarvoisuudesta. Kyse on taaksepäin menosta.
Kun talouskasvu toipuu ja taantumasta päästään, jää elämään rinnakkain kaksi hyvin erilaista yhteiskuntaa - elleivät hyvinvointivaltion suojamekanismit palaa toimintaan.
Toinen yhteiskunnan osa on iloinen ja luottavainen, hyvinvoiva - sillä on vakaat työpaikat ja kelvolliset palkat.
Toinen osa on kärsinyt, työttömyyden ja kurjien työsuhteiden pieksämä, täynnä epäluottamusta ja tunnetason vaurioita."

Erään hiljattain tehdyn kyselyn mukaan Espanjassa yli puolet kansalaisista tuntee, että heidän yhteiskunnallinen luokkansa on laskenut kriisivuosina. Kolmasosa sanoo, että heidän on pakko ostaa aiempaa halvempia tuotteita. Kaksi kolmasosaa pitää sosiaalista eriarvoisuutta yhtenä maan pahimmista ongelmista.

Monin tavoin kriisin jälkeinen Espanja on erilainen kuin ennen kriisiä. Yhteiskunnan DNA on muuttunut.
Viime vuosikymmenen murskaava balanssi mitataan voittajien ja häviäjien suhteena. Se merkitsee, että ulospääsy Suuresta Taantumasta on ollut epäoikeudenmukainen. Uhraukset ovat jakautuneet epätasapainoisesti, väärällä tavalla.
Kyseessä ei kuitenkaan ole ollut luonnonkatastrofi - maanjäristys tai tsunami, jotka tulevat yllättäen ja tuhoavat monilta kaiken - vaan kyseessä on ollut poliittinen valinta.
Talouskriisi on jakanut vaurauksia tavalla, joka vie taaksepäin. Ne, joilla oli jo ennestään paljon, ovat säilyttäneet asemansa - ja muut ovat taantuneet."

Talouskriisin myötä Espanjassa on myös muuttunut suhtautuminen Euroopan Unioniin. Ennen niin EU-myönteiset espanjalaiset ovat kyselyissä nyt selvästi kriittisempiä.
Etenkin vasemmiston piirissä on levinnyt suoranainen euroskeptisyys - uusvasemmiston Podemos haluaisi luoda sosiaalisella kumouksella toisenlaisen EU:n.
Joaquín Estefanía kertoo miksi.

"Talouskriisin alusta lähtien monet Euroopan kansalaiset ovat tunnetasolla etääntyneet klubista, johon kuuluvat.
Kuuluminen vapaaehtoisesti johonkin klubiin kuitenkin edellyttää, että tuntee olonsa mukavaksi sen jäsenenä.
Mitä on tapahtunut ?
On vaikea löytää surullisempaa kautta eurooppalaiselle projektille kuin mitä viime vuodet ovat olleet.
EU:n taival on usein muistuttanut humalaisen hortoilua - voimatonta ja päätöntä, eräänlaista pysyvää masennuskautta.
EU on tallannut lätäköihin ja päätynyt umpikujiin. Se on väljähtynyt eurooppalaisena liittona.

EU:n ongelmien kroonisuus on arvoitus, joka jossakin vaiheessa pitää ratkaista: johtuuko jatkuva halvaus konservatiivipuolueiden ylivallasta EU:n politiikassa ja hallinnossa - vai pettääkö itse toimintamalli ?
Vastauksesta riippuu eurooppalaisen projektin tulevaisuus.
Jos halvauksen syynä ovat konservatiivit, asian voi hoitaa vaaleilla. Jos vika on toimintamallissa, on sen korjaaminen vaikeaa.

Pohjimmiltaan kansalaisten etääntyminen EU:sta on seuraus talouskriisistä, joka on köyhdyttänyt niin monia eurooppalaisia ja vienyt heiltä tulevaisuudenuskon.

Mutta lisäksi noudatettu politiikka on aiheuttanut valtavia repeämiä. Niitä on tullut pohjoisen ja etelän, idän ja lännen, keskuksen ja periferian välille. Velkojien ja velallisten välille. Rikkaiden ja köyhien välille.

Tällaiset repeämät sopivat kovin huonosti kuvaan siitä, mitä luulimme eurooppalaiseksi sieluksi.
Brysselistä on kuultu vain ankaria viestejä. Sieltä on vaadittu jatkuvia menoleikkauksia ja budjettikuria, maalattu uhkakuvia tulevasta ja tunnettu vain heikkoa myötätuntoa kansalaisten vaikeuksien takia."

Talousajattelijana Estefanía edustaa siis koulukuntaa, jonka mielestä taantumia pitäisi aina lievittää valtion varoilla - oli velkaa ennestään kuinka paljon tahansa.
Espanjan uusvasemmistoa myötäillen Estefanía myös haluaisi EU:lle sosiaalisen pilarin.
Hän toivoo EU:n yhteistä työ- ja sosiaalipolitiikkaa, koulutusohjelmia ja yleiseurooppalaista työttömyysturvaa.
Hän myös esittää, (toden totta,) että sosiaalisia investointeja ei tarvitsisi lukea mukaan valtion budjettivajeeseen.
Häntä ylimalkaan ei kirjassa vaivaa lainkaan julkistalouksien velkaantuminen - vaikka monien mielestä juuri velkakuorma on se taakka, jonka me vanhemmat polvet jätämme nuorille.

"Järjestelmä ei epäonnistu, jos se ei pysty pelastamaan pankkejaan - tai jos budjettivajetta ja inflaatiota ei saada kuriin - tai jos makrotalous on epätasapainossa.
Ne ovat vain välitavoitteita.
Järjestelmä epäonnistuu silloin, jos se ei pysty takaamaan kansalaisten hyvinvointia. Ja jos heidän lapsensa eivät saa entistä parempaa elämää, ja edistyksen ketju katkeaa."

Mutta onnistuuko Joaquín Estefanía vastaamaan kirjansa kuvitteelliseen kysymykseen: isoisä, miksi annoitte tämän tapahtua ?

Estefanían mukaan järjestelmä on epäonnistunut, Euroopan Unioni on epäonnistunut - vallitseva demokratia pettää odotukset.

Mutta vastuulliset, jotka hän nimeää, ovat vähän kuin ne tavanomaiset epäillyt. Näitä on syytetty menneisyydessäkin monta kertaa:

Neoliberaali kapitalismi - keskittää rikkauksia harvoille ja luo eriarvoisuutta.
Ahneet, joilla on tarvittava tieto, ryöstävät omaisuuksia laillisesti.
Poliitikot - ovat ostettavissa. Ja liukuvat osaksi eliittiä - puolustamaan pankkien ja suuryhtiöiden tarpeita.
Pääoma - käyttää ylintä valtaa. Se tekee mitä haluaa hallitsemattomassa globaalitaloudessa.
Ja pohjalla vaikuttaa kansalaisten hyväuskoisuus - kun heille vain jakaa pankeista lainoja, he luulevat kaiken olevan kunnossa.

Estefanían kirja kuvastaa Espanjan vasemmiston nykyistä hajaannusta ja radikalisoitumista.

Tekstistä ei kuulla perinteinen sosialidemokratia, johon kirjoittaja on totuttu yhdistämään.

Vanhan sosialistipuolueen ollessa hajoamaisillaan neuvoo puoluetta lähellä olevan valtalehden entinen päätoimittaja, että nuorten pitää taistella - sosiaalisten oikeuksien puolesta.

"Rakkaat lapsenlapseni.
Madridin Puerta del Sol -aukion reunalla oli pitkään seinäkirjoitus, jossa luki: Menoleikkauksia ? Taistele !
Se on tämän kirjan henki. Kaikki on mahdollista, mikään ei ole peruuttamatonta.
Historiallista välttämättömyyttä ei ole.
Se voittaa, joka parhaiten osaa jakaa voimansa.
Tasan vuosisata sitten bolshevikkivallankumous voitti - vastoin kaikkia odotuksia.
Ennen marraskuuta 1917 sitä oli pidetty mahdottomana hulluutena."

Jyrki Palo

Teos:
Joaquín Estefanía: "Abuelo, cómo habéis consentido esto ?" (Planeta-kustantamo, 2017, 318 ss.)

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta