Hyppää pääsisältöön

Selviytyvätkö pöllönpoikaset kylmästä keväästä?

viirupöllön poikanen
Viikon ikäinen poikanen tutkittavana. viirupöllön poikanen Kuva: Mari Pihlajaniemi / Yle viirupöllö

Lähdimme viirupöllötutkijoiden matkaan selvittämään, miten pöllöjen pesintä tänä keväänä sujuu. Joskus pöntöistä voi löytyä yllätyksiä. Mitä tutkija tuumasi löytäessään pöllönpöntöstä terhakan telkänpoikasen?

Olemme koko kevään ajan päässeet seuraamaan Ranuan eläintarhassa asuvan viirupöllöpariskunnan, Blondin ja Eliaksen, perhe-elämää. Ranualla poikaset kuoriutuivat toukokuun alussa ja kasvavat kovaa vauhtia. Nyt lähdimme pöllötutkijoiden matkaan katsomaan, mitä Blondin ja Eliaksen villeille sukulaisille kuuluu.

Pöllötutkijoiden Hannu Pietiäisen ja Heikki Kolusen tutkimusalueella Hämeessä viirupöllöt näyttävät selvinneen kylmän kevään haasteista. Pesintä on onnistunut olosuhteisiin nähden hyvin. Ruokaakin on poikasille riittänyt.

”Hämmästyttävästi koiraat saalista saavat, mutta ne ovatkin sen alan ammattilaisia. Ne ovat tehneet sitä muutaman miljoonaa vuotta”, toteaa Pietiäinen.

Ranuan pöllöillä ravintotilanne on yltäkylläinen, eläintarhassa syötävä ei lopu kesken. Elias kantaa jatkuvasti saalista poikasille ja Blondille, ja ruokapinot pöntössä vaan kasvavat. Luonnossa elävien pöllöjen pöntöissä varastot eivät koskaan ole näin täynnä. Myyräkannan ollessa hyvä voi aivan pesinnän alkuvaiheessa nähdä pöntössä osia saaliseläimistä. Muina aikoina ruokaa ei juuri jää säästöön, vaan kaikki saalis syödään heti.

Tällä hetkellä luonnossa myyrätilanne on kehno, ja pöllöt ovat olleet hieman tavanomaista laihempia. Siitä huolimatta ne näyttävät pärjäävän varsin hyvin. Myyrien puutteessa ruokavalioon kuuluu enemmän esimerkiksi rastaita.

viirupöllö
Pöllönaaras odottaa rauhallisena tutkijan kainalossa sillä aikaa, kun poikaset rengastetaan. viirupöllö Kuva: Mari Pihlajaniemi / Yle viirupöllö

Kevät on tuonut valonpilkahduksia

Pietiäistä ja Kolusta on jo vuosia huolestuttanut viirupöllökannan hupeneminen tutkimusalueella.

”Pöllöjen tilanne on vähän kuin maaseudun autioituminen. Vanhukset sinnittelevät tutulla elinalueellaan loppuun saakka, mutta nuoret lähtevät. Kun vanhat kuolevat, jäävät alueet autioiksi”, Heikki Kolunen havainnollistaa.

Voimakas metsien käsittely muuttaa elinympäristöä viirupöllöille sopimattomaksi. Viirupöllö on hyvin paikkauskollinen laji, eikä se yleensä lähde etsimään uutta elinaluetta vanhan tuhouduttua. Vaikka kotipuu olisi alueen ainoa pystyyn jäänyt puu, yrittää viirupöllö pesiä siellä viimeiseen asti. Laji on myös varsin pitkäikäinen, joten elinympäristöjen häviäminen näkyy kannan koossa vasta useamman vuoden viiveellä.

”Me olemme olleet pitkään huolissamme siitä, että tämä meidän porukka on vähentynyt vuosi vuodelta. Mutta nyt näyttäisi siltä, että ollaan menossa hitaasti parempaan”, kertoo Hannu Pietiäinen ilahtuneena.

Tutkijat ovat tänä keväänä havainneet, että useampia kauan autioina olleita reviirejä on yllättäen asutettu uudelleen.

viirupöllö
Pariviikkoiset pöllönpoikaset ovat juuri sopivassa rengastusiässä. viirupöllö Kuva: Mari Pihlajaniemi / Yle viirupöllö

Tosielämän ruma ankanpoikanen

Hannu Pietiäinen on tutkinut viirupöllöjä jo neljäkymmentä vuotta. Voiko mikään pöntössä vastaan tullut asia yllättää kokeneen tutkijan?

”Yksi kummallisimmista tapauksista on ollut se, kun kiivettiin pöntölle, jossa oli viirupöllönaaras. Nostin naaraan haavipussiin, ja mikäs sieltä alta paljastui? Siellä oli vastakuoriutunut telkänpoikanen!”

Pietiäinen kertoo nähneensä telkän munia viirupöllöjen pöntöissä aiemminkin, mutta kohtaaminen elävän ja virkeän poikasen kanssa oli silti yllättävä. Jos tutkijat eivät olisi osuneet paikalle, olisi telkän kohtalo ollut kurja. Pöllöemojen tuoma myyräravinto ei sille maistu, joten se olisi lopulta kuollut nälkään. Tutkijat veivät telkkänuoren läheisen järven rantaan, jotta sillä olisi mahdollisuus selviytyä eteenpäin.

”Toivottavasti hänestä varttui tuottoisa telkkämuori”, miettii Hannu Pietiäinen.

Ranuan pöllönpoikasille etsitään nimiä. Äänestä omia suosikkejasi täällä.

Teksti: Mari Pihlajaniemi

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto