Hyppää pääsisältöön

Rakkautta ennen -trilogian opetus: hyvän rakkauselokuvan edellytys on surumieli

Ethan Hawke ja Julie Delpy rakastavaisina.
Richard Linklaterin Rakkautta ennen -elokuvat ovat valmistuneet vuosina 1995, 2004 ja 2013. Ethan Hawke ja Julie Delpy rakastavaisina. Kuva: Yle / Mikko Lehtola, Yle Kuvapalvelu Rakkautta ennen aamua,Rakkautta ennen auringonlaskua,Rakkautta ennen keskiyötä,Julie Delpy,Ethan Hawke

Rakkautta ennen aamua, auringonlaskua ja keskiyötä. Kolme elokuvaa, vuodesta 1995 vuoteen 2013. Kaksi päähenkilöä, ranskalainen Céline ja amerikkalainen Jesse. Richard Linklaterin elokuvatrilogia on minulle läheisin valkokankaan rakkaustutkielmista.

Vuonna 1997 olin kaverini Heikin kanssa reilaamassa. Istuimme kapakassa Prahassa ja ihmettelimme halpaa kaljaa ja omaa kaikkivoipaisuuttamme. Kuin todisteena jälkimmäisestä, pöytäämme istui kaksi kanadalaista nuorta naista. Aloimme jutella ja lähdimme yhtä matkaa toiseen baariin ja sitten kolmanteen.

Muistan noista hetkistä vain kävelyn öisillä kaduilla, sen että juttelin Brandin kanssa ja sen että molempien suosikkielokuva oli silloin Rakkautta ennen aamua. Varmasti molemmat tajusimme asetelman rinnakkaisuuden elokuvan maailmaan. Ainoa ero oli, että nyt oltiin Wienin sijaan Prahassa. Ja toki se, että en lopulta rohjennut tehdä mitään kunnollista aloitetta.

Varmasti iso osa Linklaterin rakkaustrilogian puhuttelevuudesta tulee siitä, että olen vanhentunut samaan tahtiin sen päähenkilöiden kanssa. Olen tullut muutaman vuoden päähenkilöiden perässä, mutta samastunut heidän elämäntunteensa muutoksiin kaksikymppisestä kolmekymppiseksi ja sitten nelikymppiseksi.

Ensimmäisessä osassa ollaan Wienissä, ja kaikki on mahdollista. Maailma ja elämä aukeaa edessä, täynnä mahdollisuuksia. Rakkaus on kovin romanttista, elämä on toivoa täynnä ja nuorella ihmisellä on täysi vapaus fiilistellä elämänsä suuntaa.

Toisessa osassa pikarakkauden kokeneet tapaavat uudestaan yhdeksän vuoden jälkeen. Tällä kertaa Pariisissa. Heillä on jälleen vain pieni hetki aikaa jutella, muistella menneitä ja tutustua uudestaan. Erityisesti tässä elokuvassa paljastuu trilogian oivallus siitä, miten elämä ja elokuva ovat liikettä. Miten kaikki lopulta muodostuu hetkistä, jotka ovat usein sattumanvaraisia. Elokuva näyttää ihmisen, joka pysähtyy ja kysyy, miksi elämä meni näin.

Erityisesti elokuvan loppujakso, joka alkaa taksissa ja päättyy Célinen kotiin, on liki täydellistä elokuvaa. Hetkessä liitävää, herkkää, ihmisen sisään katsovaa. Ja se loppukohtaus kitaroineen ja lauluineen. Myöhästyt lennolta. Tiedän.

Kolmannessa osassa ollaan yhdeksän vuotta myöhemmin lomalla Kreikassa Peloponnesoksen niemimaalla, maaseutuidyllissä. Céline ja Jesse ovat pariskunta, jolla on kaksoset. Heidän suhteensa on arkistunut, intohimoa on vähemmän, mutta yhteistä sanailua ja huumoria piisaa edelleen.

Kolmososan loppupuolen riitakohtaus, joka kestää liki 20 minuuttia, on väkevää rakkauselokuvaa, jos jokin. Ystävät ovat järjestäneet Jesselle ja Célinelle vapaaillan ja varanneet hotellin, mutta seksin sijaan saadaankin syyllistämistä ja syyllistymistä. Koko suhde asetetaan vaakalaudalle. Intohimoa on, mutta vääränlaista.

Vaikka Rakkautta ennen -trilogia tasapainoileekin hetkittäin kliseekuilun reunalla, se ei putoa. Elokuvat jäsentävät hienosti sitä, mitä aika tekee rakkaudelle. Se kolhiintuu ja väsyy, mutta sen tärkeys ei katoa mihinkään.

Trilogiassa merkittävintä on sen kyky näyttää, miten pettymys kuuluu elämään ja rakkauteen. Tämä onnistuu kulkemalla kaksikymppisen kirkkaasta elämänilosta kohti kolmekymppisen epäröivää pohdintaa elämänsä suunnasta ja jatkaen siitä nelikymppisen perhe-elämään, jossa suurimmat tunteet ovat monesti kielteisiä, väsyneiden ihmisten riitojen herättämiä.

Yksinkertaisesti, rakkauden kuvaaminen rinta rinnan elämän synkkyyden kanssa on rehellistä. Silloin piirtyy myös esiin, miten ihanaa mahdollisuus rakkauteen on. Rakkauselokuva ilman surua ei ole kunnollinen rakkauselokuva. Vaikkapa Neljät häät ja yhdet hautajaiset olisi paljon valjumpi elokuva, jos siinä ei olisi niitä hautajaisia.

Mitäköhän kanadalaiselle Brandille muuten kuuluu?